Talouselämä ja infrastruktuuri

Teollisuustoiminnan viriäminen

Pohjois-Suomen varhaisen teollisuustoiminnan käynnistämisessä oli Oulun ja Raahen porvareiden merkitys olennainen, sillä heillä olivat tarvittavat pääomat, markkinointikanavat ja riittävästi tietoa liiketoiminnan harjoittamisessa. Oulun ja Raahen kauppahuoneiden menestyksen edellytys oli tehokas merenkulku.

Kasvaneet voitot sijoitettiin 1800-luvulla nimenomaan merenkulkuun, mutta vuosisadan lopulla purjelaivojen kannattavuuden heiketessä painopiste alkoi siirtyä meriltä maalle ja teollisuuteen. Aluksi toiminta kohdistui rautaruukkeihin, mutta 1800-luvun jälkipuolella keskeiseksi teollisuuden kehittämiskohteeksi nousi metsäteollisuus ja ennen kaikkea sahateollisuus. Vesistöjen kannalta se tarkoitti varsinkin uittoväylien parantamista latvavesistöjen suurilta savotoilta Perämeren rannikolle.

Raskas teollisuus

Raskaasta teollisuudesta tuli myös merkittävä ympäristökuormittaja. Ensimmäinen suuri teollisuuslaitos oli Åströmin nahkatehdas Oulussa. Raskas teollisuus keskittyi Pohjois-Pohjanmaalla rannikolle ja kahteen kaupunkiin, Ouluun ja Raaheen. Tosin Raahestakin tuli teollisuuskaupunki käytännössä vasta vuonna 1960, kun Rautaruukki Oy perustettiin ja päätettiin sijoittaa Raaheen – tarkalleen ottaen Saloisten kunnan puolelle.

Liikenne

Yksi mielenkiintoinen ympäristöhistoriallinen tarkastelukohde on liikenteen kehitys, jolla ei välttämättä ole ollut suoranaisia vaikutuksia ympäristön tilaan, mutta välillisesti liikenneväylät ovat ohjanneet ihmisten alueellista ja paikallista sijoittumista – sitä enemmän mitä lähemmäs nykyaikaa on tultu. Erityisesti liikenteen päästöistä tuli kasvun myötä huomattava ympäristöongelma.

Energiatarpeen tyydyttäminen ja ympäristö

Jokien valjastaminen voimalaitoskäyttöön on ollut pysyvälaatuista ympäristönmuutosta. Voidaan sanoa, että voimalaitosten rakentamisella on ollut megaluokan vaikutus ympäristön tilaan Pohjois-Pohjanmaalla.

Kysymys luonnonarvoista suhteessa ympäristön taloudelliseen hyödyntämiseen nousi ensimmäisen kerran laajaan kansalaiskeskusteluun Kuusamon koskien valjastamisen yhteydessä 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alussa. Niin sanottu Kuusamon koskisota oli merkittävä käännekohta koko suomalaisessa luonnonsuojeluhistoriassa, ja se heijastui muuallekin Pohjois-Suomeen erityisesti voimalaitosten lisärakentamisen ja säännöstelyaltaiden aktiivisena kansalaisvastustamisena.

Myös turpeen hyödyntäminen nousi merkittäväksi tekijäksi energiatarpeen tyydyttämisessä 1970-luvulta lähtien. Huomattava osa Suomen turvetuotantosoista sijaitsi Pohjois-Pohjanmaalla. Turpeen käyttöä hankaloitti kuitenkin sen saannin riippuvuus sääoloista sekä sen määrittely uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Turpeen käytössä syntyi hiilidioksidipäästöjä, ja toisaalta turvesuot olivat merkittäviä hiilimäärän sitojia.

Suomalaisista kannatti 2000-luvun lopulla neljä viidestä bioenergialähteiden, tuulivoiman ja vesivoiman käyttöä sähkön tuotannossa. Myös ydinvoiman käytön lisääminen oli vahvassa myötätuulessa 2000-luvulla.

Julkaistu 29.10.2019 klo 14.54, päivitetty 29.10.2019 klo 14.57
Aihealue: