Moottoriajoneuvojen tulo liikenteeseen

Ajoneuvomäärät 1920- ja 1930-luvulla

Suomalaisessa liikennekulttuuri oli 1920- ja 1930-luvulla murrostilassa. Se koki suorastaan mullistuksen, kun moottoriajoneuvot yleistyivät perinteisen hevosliikenteen kustannuksella. Toki kärryt ja reet eivät syrjäytyneet kokonaan maanteiltä, mutta jo vuonna 1934 moottoriajoneuvoja oli yli puolet maanteiden kokonaisliikenteestä.

Vuonna 1922 ajoneuvoja oli ollut Suomessa 2 700, kun niitä vuonna 1939 oli kaikkiaan 59 000. Nopeasta muutoksesta huolimatta tieverkko pystyi tyydyttämään liikenteen vaatimukset kohtuullisen hyvin.

Pohjois-Suomen ajoneuvomäärät olivat kautta 1920- ja 1930-luvun selvästi koko maata vähäisempiä sekä luvultaan että suhteessa väkilukuun. Oulun läänin alueella olivat ajoneuvomäärät ensimmäisessä Pohjois-Suomessa toteutetussa liikennelaskennassa elokuun 8. päivä 1934 suhteessa sellaisia, että 58 prosenttia koostui moottoriajoneuvoista ja 42 prosenttia hevosliikenteestä. Koko maan keskiarvo oli 41 prosenttia, joten Oulu lääni edusti hyvin keskimääräistä liikennekulttuuria 1930-luvun Suomessa.

Kuorma-autojen merkitys

Pohjois-Suomessa kuorma-autoilla alkoi olla merkitystä 1930-luvun jälkipuolella pulakauden jälkeen puutavaran kuljetuksissa ja siten myös ympäristöä muovaavalla tavalla. Hakkualueiden kannattavuusraja siirtyi yhä syrjäisemmille seuduille muun muassa Kuusamossa, jossa uusien tieyhteyksien ansiosta päästiin koskemattomiin metsiin. Tavallaan varhaisten metsäautoteiden luonteisia teitä rakensi metsähallituksen insinööriosasto, joka omana osastonaan teki maan- ja kyläteitä maaherran määräyksestä. Lisäksi metsähallituksen aluemetsähoitajat suunnittelivat ja rakensivat pieniä teitä ja polkuteitä valtionmetsiin.

Kuorma-autojen merkitys oli ennen kaikkea kuljetuksissa uittoväylien äärille. Näin oli esimerkiksi juuri Kuusamossa maanselän itäpuolella, josta puut voitiin kuljettaa Pohjanlahden suuntaan laskeviin vesistöihin.

Talvella kuorma-autoilla kuljetettiin tukkikuormia jäädytetyillä teillä hevoskuormien tapaan. Talvipakkasilla lumimassojen keskellä autojen kestävyys joutui kuitenkin kovalle koetukselle.

Toinen merkittävä tavarankuljetusmuoto kuorma-autoilla kasvoi maidon kuljettamisesta meijereihin sekä tietysti maansiirtotöissä. Kuitenkin vasta 1960-luvulta lähtien autoista tuli merkittävä osa puutavarakuljetuksia vesiteiden ja rautateiden rinnalle.

Linjaliikenteen kehitys

Linja-autojen yleistyminen johti myös vuosisataisen kyytilaitosjärjestelmän kuihtumiseen 1920-luvulla, vaikka jo 1910-luvun lopulla kyyditys ja kestikievarien pito oli todettu kannattamattomaksi toiminnaksi. Linja-autojen ansioista yöpyjiä oli kievareissa enää harvakseltaan, koska säännöllisen aikataulun mukaan kulkeneilla linja-autoilla pystyi kulkemaan sujuvasti pitkiäkin matkoja. Pohjois-Suomessa keskeisiksi linjaliikenteen ylläpitäjiksi tulivat postiautot, jotka yhdistivät kaikki postipaikat autoliikenteen piiriin.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Antila 1999
  • SVT XVII
  • SVT XIX
Julkaistu 4.2.2014 klo 15.11, päivitetty 4.2.2014 klo 15.11

Aihealue: