Maakuntakaava ja kaavoitusprosessi

Kaavoituksessa nousi 2000-luvulla uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä keskeiseksi ohjaavaksi tekijäksi maakuntakaava, joka korvasi Pohjois-Pohjanmaalla vuonna 1993 hyväksytyn seutukaavan ja sisälsi suunnitelman alueiden käytöstä maakunnan tasolla sekä myös maakunnan osa-alueilla.

Maakuntakaava ohjasi yhdyskuntarakennetta elinkeinojen harjoittamisen, maankäytön, asumisen, logistiikan ja liikenteen, matkailun, kulttuuriympäristön sekä vapaa-ajan alueiden ja suojelualueiden sijoittumisen keinoin. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava hyväksyttiin maakuntavaltuustossa vuoden 2003 kesäkuussa ja sai lainvoiman Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 2006. Sen jälkeen vuonna 2008 käynnistettiin myös maakuntakaavan laatiminen Pyhäjoen suunniteltua ydinvoimalahanketta varten.

Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla pyrittiin ohjaamaan 2000-luvulla alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua maakuntien tasolta aina yksittäisiin aluetason kaavoihin saakka. Työtä tehtiin valtion viranomaisten ja kaavoitusprosessissa mukana olleiden kesken portaittaisella järjestelmällä:

maakuntakaava

       ⇒ yleiskaava

            ⇒ asemakaava.

Maakuntakaavalla ratkaistiin alueidenkäytön maakunnalliset kysymykset. Yleis- ja asemakaavoilla ohjattiin kunnan alueidenkäyttöä. Oulun seudulla oli lisäksi käytössä kuntien yhteinen yleiskaava, niin sanottu seutuyleiskaava. Viranomaiset halusivat korostaa varsinkin maankäytön suunnitelmallisuutta, sillä kaavojen ansioista myös alueiden muutokset olivat aiempaa varmemmalla ja ennakoitavalla pohjalla. Muun muassa Oulun seudulla oli 2000-luvulla varsinkin kilpailu kauppapaikoista kiivas, mutta sitä pyrittiin hillitsemään kaavoituksen ja erityisen selvitystyön avulla.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Alueidenkäytön valtakunnalliset tavoitteet. Valtioneuvoston päätös 30.11.2000.
  • www.pohjois-pohjanmaa.fi > Maakunnan suunnittelu ja kehittäminen > Maakuntakaavoitus
Julkaistu 16.7.2019 klo 10.02, päivitetty 16.7.2019 klo 10.02
Aihealue: