Seutukunnat

Seutukuntajaottelussa muuttuivat perinteiset hallinnollis-maantieteelliset yhteydet elinkeinollis-taloudellisten tarpeiden synnyttämiksi alueiksi, joiden puitteisiin siirrettiin osittain myös valtiovallan ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää. Keskeisinä tehtävinä olivat kuntien palvelutuotannon yhteistyö ja elinkeinoelämän kehittämistyö. Seutukuntien puitteissa voitiin harjoittaa myös kuntarajat ylittävää ympäristönsuojelu- ja valvontatehtäviä.

Kuntien täytyi kuulua vuodesta 1994 lähtien saman maakunnan alueelle sijoittuneeseen seutukuntaan, joka oli aluepoliittisen tukialuejaon perusalue. Jaottelu oli perua Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, jota varten maa jaettiin tilastollista aluejakotasoa varten maakuntiin ja ne 88 seutukuntaan. Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa niitä oli seitsemän.

Mielenkiintoinen historialliset rajat rikkova sisämaan alueellinen kokonaisuus muodostettiin yli jokilaaksojen ulottuneesta Nivalan–Haapajärven seutukunnasta, johon kuuluivat näiden kahden kaupungin lisäksi Kärsämäki, Pyhäjärvi ja Reisjärvi. Vastaavasti myös Ylivieskan seutukunnan muodostivat 2000-luvulla jokilaakson Kalajoki, Alavieska, Sievi ja Ylivieska sekä Pyhäjokivarren Oulainen ja Merijärvi.

Seutukuntien hallinnollinen asema oli jatkuvassa muutoksessa kuntajaon muutosten, lääninhallinnon lakkauttamisen ja aluehallinnon uudelleenorganisoitumisen seurauksena. Jatkuva muutostila kertoo jossain määrin myös modernin seutukuntajaottelun epähistoriallisista yhteyksistä ja ”luonnollisten” aluekokonaisuuksien rikkoontumisesta. Seutukuntajärjestelmästä luovuttiin 2000-luvun lopussa.

Seutukunnittaisista väkiluvuista näkee hyvin, kuinka voimakkaasti väestö keskittyi 1900-luvun loppupuolella Oulun seudulle.

Julkaistu 15.7.2019 klo 13.05, päivitetty 15.7.2019 klo 13.05
Aihealue: