Iijoen yläosan vesistön säännöstely

Kolmen järvialueen hyödyntäminen vesivarastona

Iijoen voimalaitosten rakentamiseen liittyi myös yläosan vesistön säännöstely, joka oli Pohjolan Voima Oy:lle keskeinen edellytys koko valjastamishankkeen toteuttamiseksi. Säännöstelyn avulla voitiin tasoittaa virtaamavaihteluita sekä voimatalouden että tulvasuojelun tarpeita varten. Voimalaitosten kannalta hankalaa oli nimenomaan joen virtaamien suuret vaihtelut.

Voimayhtiön kaavailuissa oli ollut yläosan kolmen suuren järviryhmän, Kostonjärven, Irnijärven ja Kerojärven hyödyntäminen varastoaltaina. Sen sijaan Kuusamon itään laskevien järvien kääntämisestä länteen ei lähdetty toteuttamaan.

Kaksi hanketta toteutui

Valtioneuvosto hyväksyi suunnitelmat lopulta kaikkiaan 11 järven tai järviryhmän säännöstelystä siten, että ”niillä saavutetaan mahdollisimman suuri kansantaloudellinen kokonaishyöty.” Järvien säännöstelyhankkeista toteutui kuitenkin vain kaksi. Pohjolan Voima teki perusteelliset selvitykset latva-alueen vesistöissä vuoden 1961 aikana, jonka jälkeen säännöstelyyn kaavailtujen järvien vahinkoalueita alettiin ostaa voimayhtiön omistukseen.

Kostonjärven ja Kynsijärven vesistö sai säännöstelyluvan Pohjois-Suomen vesioikeudelta toukokuussa 1964 ja Irni- ja Keski-Kerojärvi kesäkuussa 1965. Myös Soilujoki ja siihen liittyneet järvet saivat säännöstelyluvan jo huhtikuussa 1964, mutta säännöstelyä ei niissä lähdetty toteuttamaan, vaikka jokeen oli rakennettu jo aiemmin pieni vesivoimalaitos.

Säännöstelyn ehdot

Vesioikeus määritteli lupaehdossaan tarkat ohjeet järvien vedenpinnan ylä- ja alarajat eri vuodenaikoina. Esimerkiksi Irnijärvessä oli vedenpinnan yläraja oltava kesäkuusta vuoden loppuun enintään 257,5 metriä ja alaraja 235,8 metriä, joten korkeusväli oli 1,7 metriä. Kostonjärvellä korkeusväli oli kesäaikana 2,7 metriä. Näiden rajojen puitteissa molempien järvien säännöstelytilavuudeksi saatiin yli 200 miljoonaa kuutiometriä, kun esimerkiksi Kemijoen latvoilla Lokan ja Porttipahdan tekojärvien tilavuus oli yli 1 000 miljoonaa kuutiometriä.

Vedenkorkeudet myös pysyivät vuosina 1970–2000 säännöstelyrajojen puitteissa.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Arola–Leiviskä 2004
  • Hoffman 1991
  • Pohjois-Suomen vesioikeuden päätökset
Julkaistu 6.2.2014 klo 14.40, päivitetty 6.2.2014 klo 14.40

Aihealue: