Ympäristön viljelyä ja varjelua

Jo Raamatun luomiskertomuksessa ihmisen tehtäväksi asetettiin Eedenin puutarhan viljely ja varjelu, siis nykyajan ilmaisuna ihmisen täytyi toteuttaa kestävää kehitystä. Myös suomalaisessa luonnonuskossa ihmisen ja luonnon välillä on ollut vahva yhteys yhtä lailla kuin kalevalaisessa epiikassa myyttisten jumalhahmojen ja sankaritarujen maailmassa.

Kestävän kehityksen avainkysymyksenä on ihmisen suhde luontoon, sen hyötykäyttöön mutta myös suojeluun. Suomalaisten, kuten muidenkin pohjoiseurooppalaisten, historia on ollut hyvin vahvasti luontosidonnainen, läheinen ja käytännöllinen. Alkuperäinen luonto on vähitellen muuttunut sitä hyödyntävien ihmisten ympäristöksi.

Nykyisin ympäristö käsitetään erityisesti luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksena ja nimenomaan luonnon näkökulmasta, mutta vielä esimerkiksi vuoden 1964 Nykysuomen sanakirja ei tuntenut suoraa luonto-yhteyttä. Ympäristö oli ympäröivä kulttuuri- ja kaupunkiseutu tai elämänpiiri, miljöö, mutta vuoden 1994 sanakirjassa sillä oli jo merkityksenään ihmistä ympäröivä luonto eli maaperä, vesistöt ja ilmakehä. Merkityssisällön muutos oli tapahtunut varsinkin 1970-luvun jälkipuolelta lähtien, ja esimerkiksi 1980-luvun alussa Suomen ympäristön tila -julkaisussa käsiteltiin luonnonvaroja, alueiden käyttöä ja ympäristönsuojeluun liittyviä teemoja.

Ja yhä enemmän painotus on siirtynyt tarkoittamaan elollista luontoa ja eri eliölajien vuorovaikutusta, ekologiaa, joka vastaavasti on laajentunut elottoman ja elollisen luonnon vuorovaikutukseen.

Ekologian rinnalla usein toistuva sana on biodiversiteetti, jolla tarkoitetaan yksinkertaisesti luonnon monimuotoisuutta eli elonkirjoa, ja jonka yksi osa on eliöyhteisöjen vuorovaikutus elottoman luonnon kanssa ja näin muodostuvat ekosysteemit. Kun käsitteisiin liitetään yhteiskunnallinen ulottuvuus, biodiversiteetti saa vahvat poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset kytkentänsä. Käsitettä on hyödynnetty 1970-luvulta lähtien erityisesti maailmanlaajuisissa ympäristöpoliittisissa kysymyksissä, jotka ovat vaikuttaneet paikallistasolle saakka, myös Pohjois-Pohjanmaalle.

Yksi keskeinen on ollut YK:n puitteissa vuonna 1992 solmittu kansainvälinen luonnon monimuotoisuutta ja sen suojelua koskenut Rio de Janeiron sopimus.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Rönkkömäki 2007
  • Stranius 2000
  • Susskind  1994
  • Tennberg 2000
Julkaistu 15.7.2019 klo 10.29, päivitetty 15.7.2019 klo 10.50
Aihealue: