Tutkimusteemat

Ihmisen suhde ympäristön kanssa muodostuu kolmesta eri teemallisesta osa-alueesta:

Tutkimusteemat.

Ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta ohjaavat tekijät

Ensimmäisen ryhmän muodostavat ihmisen ja ympäristön vuorovaikutusta ohjaavat ja normittavat tekijät. Niistä keskeisin on ollut viranomaisohjaus, johon lasketaan valtiovalta, lainsäädäntö sekä alueellinen hallintohistoria. Lakien ohella viranomaisten ohjauskeinoina voivat olla myös luvat, valvonta, neuvonta, suunnittelu, toteutus ja rahoitus sekä seuranta. Ympäristönkäyttöä ohjaavina tekijöinä voivat olla myös toimintaa harjoittavien liiketaloudelliset tai yhteiskuntapoliittiset motiivit, joihin liittyvät läheisesti yhteiskunnan yleinen ideologinen ja mielipideilmasto muun muassa ympäristötietoisuutena ja luonnonsuojeluna. Vapaaehtoisina ohjauskeinoina ovat erilaiset ympäristö- ja laatujärjestelmät sekä sertifioinnit.

Olennainen vaikutus on ollut eduskunnalla ja hallituksella, jotka ovat poliittisen ohjauksen, päätösvallan ja rahoituksen avulla määritelleet valtiovallan suhtautumisen ympäristöön vaikuttavien tekijöiden kehitykseen. Kansanedustajille on myös ollut tärkeää oman vaalipiirinsä etujen ajaminen osana aluepoliittisia ratkaisuja. Presidentillä oli myös merkittävä ratkaisuvalta ja asema päätöksenteon ohjailussa, joka korostui Urho Kekkosen kaudella. Hän seurasi tarkasti muun muassa Pohjois-Pohjanmaan suuria energia- ja teollisuushankkeita ja toimi tarpeen mukaan niiden ohjailussa.

Poliittinen päätöksenteko on virittänyt osaltaan myös ympäristöpoliittisen keskustelun. Järjestäytymisen into saavutti kulminaationsa kuitenkin 1980-luvun alussa, jolloin organisoitumiselle tuli tarve useiden eri pienten liikkeiden kattojärjestöksi. Vihreä liitto perustettiin vuonna 1987, joskin ensimmäiset vihreät kansanedustajat Kalle Könkkölä ja Ville Komsi oli valittu eduskuntaan jo vuonna 1983.

Luonnonsuojelukysymykset saivat kansalaisia mukaan laveasti kansanmiehistä professoreihin. Lähtökohta oli 1950-luvun voimalaitosrakentamisessa ja 1960-luvulla metsäkysymyksissä, vesakkomyrkytyksissä, harjumaisemien tuhoamisessa, ympäristörakentamisessa ja erityisesti vesistöjen pilaantumisesta, josta Oulun edustan merialue edusti Pohjois-Pohjanmaalla vakavinta esimerkkiä. Vapaaehtoisvoimin toimineet yhdistykset olivat suunnannäyttäjinä kansalaistoiminnalle. Suomen luonnonsuojeluliiton alaisuuteen perustettiin paikallisia yhdistyksiä, joista muun muassa Oulussa aloitti luonnonsuojeluyhdistys toimintansa vuonna 1976.

Inhimilliset toiminnot

Inhimilliset toiminnotmuodostavat toisen vuorovaikutusryhmän, jossa on lukuisia eri tekijöitä. Ympäristöhistorian kannalta huomattava vaikutus on ollut vesistörakentamisella, jossa merkittäväksi osa-alueeksi on varhaisempien aikojen maatalouden edistämisen sijaan tullut nykyisin haittavaikutusten vähentäminen. Vesihuoltoon kuuluvat vedenhankinta ja -jakelu, jätevesien viemäröinti ja puhdistus sekä vaikutusten tarkkailu vastaanottavassa vesistössä, kun taas vesien käytön piiriin kuuluvat kuivatukset, patoamiset, ojitukset, tekojärvet, allastukset, säännöstelyt, ruoppaukset, voimalaitokset ja kunnostamiset. Asutus ja sen muutokset sekä väestökehitys muodostavat toisen merkittävän vaikutusryhmän, jossa tarkastellaan myös maaseudun ja kaupunkien kehitystä, vapaa-ajan asutuksen muotoutumista ja kaavoituksen vaikutuksia ympäristöön. Merkittävä ympäristöä muovannut elinkeino on ollut maa- ja metsätalous. Vastaavasti myös teollisuus on ollut ympäristöä muuttava mutta ennen kaikkea kuormittava tekijä.

Yksi ympäristövaikutuksiltaan kasvava ala on ollut matkailu, jossa itse elinkeino, yritystoiminta ja matkailijoiden oma toiminta vaikuttavat ympäristön tilaan: kasvillisuuteen, ekosysteemeihin, elottomaan luontoon ja ilmastoon. Vaikutukset voivat olla välillisiä (esimerkiksi matkailija majoitusliikkeessä) tai välittömiä (matkailija maastossa) ja ne voivat olla toisaalta myös pysyviä tai tilapäisiä. Esimerkiksi matkailijavirtojen seurauksena kasvillisuudessa tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat eläinkantoihin. Vaikutukset voivat kohdistua myös vesistöihin, maisemaan ja kulttuurihistoriallisiin kohteisiin. Matkustaminen kuluttaa myös energiaa. Kielteisten vaikutusten rinnalla matkailu voi edistää myös positiivisia ilmiöitä muun muassa suojelutoimenpiteiden vahvistumisena ja matkailijan oman tietoisuuden kasvulla.

Ihmimillisten toimintojen vaikutukset

Kolmas ympäristöhistoriallinen tarkasteluryhmä on inhimillisten toimintojen vaikutukset ympäristöön. Niitä ovat olleet ennen kaikkea taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset hyötyineen ja haittoineen sekä laadulliset, määrälliset ja ekologiset vaikutukset, myös kuormittavuuden ja maisemallisten muutosten seuraukset. Viime vuosien näkyvä ympäristövaikutusten seurausilmiö on ollut ilmastonmuutos, jonka on katsottu nousevan jopa suurimmaksi ympäristöriskiksi myös Pohjois-Pohjanmaalla. Ympäristön seurausvaikutuksiin liittyvää näkyvää keskustelua on käyty myös Kollajan altaan rakentamisen, jätevesiratkaisujen, liikenneyhteyksien, kuten esimerkiksi Hailuodon siltahankkeen, pohjavesien käytön ja energiantuotannon yhteydessä ydinvoima- ja tuulivoimalahankkeiden tiimoilta.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Gössling–Hultman 2006
  • Hemmi 2005
  • Kestävä kehitys ja Suomi. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle kestävään kehitykseen tähtäävistä toimista 1990
Julkaistu 15.7.2019 klo 10.48, päivitetty 15.7.2019 klo 10.49
Aihealue: