Natura 2000 -verkoston muodostaminen

Kansallisia luonnonsuojeluohjelmia

Natura-verkostoon liittyen Suomen valtio on toteuttanut niin sanottuja vanhoja suojeluohjelmia kaikkiaan seitsemän erillisen ohjelman avulla. Ne on kohdennettu soiden, kansallis- ja luonnonpuistojen, lintuvesien, rantojen, harjujen, lehtojen ja vanhojen metsien suojelemiseksi. Ohjelmia ryhdyttiin toteuttamaan osin jo 1970-luvun loppupuolella, mutta varsinaisesti työ tanakoitui 1990-luvulla, kun suojeluohjelmat saivat myös määrärahoja toimeenpanoon.

Käytännössä Natura-alueet on sisällytetty (97 %) kansallisiin suojeluohjelmiin tai ovat jo muilla tavoin suojeltuja alueita. Pohjois-Pohjanmaalla on luonnonsuojelualueita Lapin ohessa Suomen maakunnista eniten, yksityismaidenkin suojelualueita on toteutettu yhteensä noin 120 000 hehtaaria, joista suurin osa on soita. Lisäksi 2000-luvulla on suuntauduttu yksityisten vapaaehtoisuuteen perustuvaan metsien suojeluun niin sanotun Metso-ohjelman puitteissa.

Natura-verkoston laajuus

Natura 2000 -verkostoon tuli Pohjois-Pohjanmaalta mukaan kaikkiaan 40 kunta-aluetta, joissa oli 270 Natura-kohdetta (osa yhtenäisistä alueista erillisinä kohteina kunnittain). Eniten Natura-alueita oli Koillismaalla Kuusamossa (32), Pudasjärvellä (27) ja Taivalkoskella (17). Oma osansa oli myös perinnemaisemien muovaamien luonnonympäristöjen eli perinnebiotooppien hoito. Perinnebiotooppeja inventoitiin Pohjois-Pohjanmaalla yhteensä 315 kappaletta (2 996 hehtaaria).

Kaikkiaan Suomessa oli vuoden 2007 lopussa 1 715 luontodirektiivin mukaista Natura-aluetta, jotka olivat laajuudeltaan 48 552 km2. Laajimmat alueet olivat tuolloin Espanjassa (yli 123 000 km2) ja Ruotsissa (yli 62 000 km2). Lintudirektiivin mukaisia alueita on Suomessa 467 kappaletta (30 836 km2).

Melkeinpä kirosana

Natura-valmistelut ja -päätökset toteutuivat Pohjois-Pohjanmaalla selvästi muuta maata rauhallisemmin joskin ruuhkautuen ja työntäyteisesti, muuta suuria kiistelyjä tuli lähinnä Kuusamon vanhojen metsien suojelun yhteydessä.

Pohjois-Pohjanmaalla menettelytavat olivat onnistuneemmat kuin esimerkiksi Etelä-Suomessa neuvottelevan otteen ansiosta, mutta kokonaisuutena ympäristöviranomaiset eivät voineet todeta muuta kuin että Natura-tiedotus oli epäonnistunut – se puuttui käytännössä kokonaan. Naturasta tuli kansalaisten keskuudessa lähes kirosana, vaikka vuosikymmeniä vireillä olleen keskeneräisen luonnonsuojeluverkon toteuttamisen olisi pitänyt olla oikeastaan ilosanomaa.

Natura-arviointi

Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan Natura-alueet olivat kansalaisille tuttuja, mutta Natura-alueisiin liittyvät sisällöt olivat varsin tuntemattomia. Huonosti tunnettiin myös Natura-arviointi, joka sekoitettiin helposti ympäristönvaikutusten arviointiin eli YVA:aan. Tosin suurissa hankkeissa se on voinut olla YVA:aan sisällytettynä.

Natura-arvioinnin tavoitteena oli selvittää, uhkasiko jokin hanke niitä luontoarvoja, joiden perusteella Natura-kohde oli perustettu; niin esimerkiksi jonkin lintukosteikon avaamista ruoppaamalla. Arviointia tarvittiin silloin, kun toimenpiteet kohdistuvat Natura-alueelle, mutta usein myös sellaisissa hankkeissa, joiden vaikutukset saattoivat ulottua alueelle. Juuri viimeksi mainittu viranomaisvaatimus aiheutti toisinaan yllätyksiä hankkeen toteuttajille. Arvion perusteella ympäristökeskus laati lausunnon siitä, oliko hanketta mahdollista viedä eteenpäin.

Ympäristö- ja luonnonsuojeluviranomaisilla oli käytännössä merkittävä vaikutusvalta Naturan ja YVA:n kautta myös yhteiskunnallisesti merkittävissä hankkeissa.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Arvokkaiden luontokohteiden hoidon ja käytön priorisointi Pohjois-Pohjanmaalla 2001
  • Http://c.europa.eu/environment/nature/natura2000/barometer/docs/sci.jpg
  • http://ec.europa.eu/environment/nature/natura2000/barometer/docs/spa.jpg
  • Suomi ja Euroopan unioni. Natura 2000 -ohjelma
  • www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Luonnonsuojeluohjelmat ja alueet > Natura 2000-verkosto
Julkaistu 30.9.2019 klo 10.01, päivitetty 30.9.2019 klo 10.01
Aihealue: