Brundtlandin kestävän kehityksen komissio

Gro Harlem Brundtlandin johtama ympäristön ja kehityksen maailmankomission yksi oleellinen kysymys liittyi siihen, kuinka kansainvälistä monenkeskistä yhteistyötä olisi tullut tehostaa ympäristökysymyksissä ja ympäristönsuojelussa maapallon kansojen kaikkien yhteisenä päämääränä.

Brundtlandin komission vuoden 1987 raportissa Our Common Future käsiteltiin ensimmäisen kerran myös käsitettä kestävä kehitys, jota varten esiteltiin pitkän aikavälin strategia vuoden 2000 jälkeisiin aikoihin saakka.

Kestävä kehitys ja sen toteuttaminen

Komission mukaan kestävää kehitystä on sellainen kehitys, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Komissio ei siis halunnut ehkäistä taloudellista kasvua, vaan sen mukaan oli löydettävä sellaiset toimintamallit kasvulle, ”että se kehitys josta muutamat ovat päässeet osalliseksi viimeisen sadan vuoden aikana, voi olla tulevaisuudessa kaikkien ulottuvilla.”

Kestävän kehityksen saavuttamisessa oli Brundtlandin komission mukaan ratkaistava kuusi vaativaa ongelmaa: 1. Väestö ja ihmisten voimavarat, 2. ruuan takaaminen kaikille, 3. lajien ja ekosysteemin säilyminen, 4. energiantuotanto, 5. teollistuminen ja 6. kaupungistuminen. Niitä ei pystyttäisi ratkaisemaan ilman valtioiden monenkeskistä yhteistyötä.

Ympäristöhaittojen vaikutukset

Komissio myös totesi, kuinka ensiksikin ympäristöhaitat kytkeytyivät toinen toisiinsa, toisekseen ympäristöhaitat ja talouskehityksen mallit nivoutuivat toisiinsa ja kolmanneksi ympäristö- ja talousongelmat olivat yhteydessä moniin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin tekijöihin.

Vaikka kestävän kehityksen periaatteet olivat maailman mittakaavaan sovitettuja, niiden vaikutus oli ulottunut vähitellen valtioiden sisäiseen ympäristökysymysten suunnittelutyöhön ja yhä lähemmäs ”tavallista arkipäivää” kuntatasolle saakka.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Yhteinen tulevaisuutemme 1988
Julkaistu 30.9.2019 klo 10.40, päivitetty 30.9.2019 klo 10.40
Aihealue: