Hyppää sisältöön

Valtakunnallinen leväkatsaus 20.8.2020: Avomeren laajat sinileväesiintymät lieventyneet, järvillä ja rannikolla sinileväesiintymät paikoin lisääntyneet

Tiedote 20.8.2020 klo 12.45
Leväkiehkura_levätiedote.20.8
Sentinel-2-satelliitin tiistaina 18.8.2020 havaitsema yksityiskohta Selkämeren sinilevälautasta. Sisältää muokattua Copernicus-dataa, SYKE (2020). Satelliittikuvia löytyy SYKEn TARKKA-palvelusta.

Avomerialueilla Suomenlahdella ja Selkämerellä on edelleen havaittavissa sinileväesiintymiä, mutta ne eivät ole yhtä voimakkaasti näkyvissä kuin aiemmin. Saaristo- ja rannikkoalueilta sinilevähavaintoja on ilmoitettu ajankohtaan nähden keskimääräistä enemmän. Lämpimänä jatkunut sää on paikoin lisännyt sinileväesiintymiä sisävesillä. Suurimmassa osassa maata sinileviä esiintyy järvillä kuitenkin edelleen ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän.

Merialueilla sinilevää edelleen, vaikkakin avomeren laajat sinileväesiintymät eivät ole yhtä voimakkaasti näkyvissä kuin aiemmin

Satelliittikuvissa Suomenlahdella on edelleen kauttaaltaan lieviä sinileväkiehkuroita havaittavissa, ja Selkämerellä pysyttelevä sinilevälautta on yhä nähtävissä, vaikkakaan ei kovin voimakkaana. Ahvenanmaalla, Saaristomerellä ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ei ole havaittu voimakkaita sinileväesiintymiä alueilta saaduissa pilvettömissä satelliittikuvissa.

Rajavartiolaitoksen lentäjät ovat havainneet sunnuntain ja alkuviikon aikana hieman sinilevää pintavedessä Suomenlahden avomerialueiden lisäksi myös Saaristomeren uloimmilla lounaisalueilla, mutta saaristo- ja rannikkoalueilla sinilevä on ollut pääosin väliveteen sekoittuneena. Pohjanlahdella sinilevää ei Rajavartiolaitoksen lennoilla havaittu.

Valtakunnallisen sinileväseurannan rannikon ja saariston vakiohavaintopaikoilta on alkuviikon aikana saatu havaintoja yhteensä 97 paikalta, joista 60 paikalla ei ollut sinilevää, 28 paikalla oli hieman sinilevää ja 8 paikalla oli runsaasti sinilevää. Levähavaintoja on ilmoitettu Suomenlahden, Saaristomeren, Selkämeren eteläosan ja Merenkurkun havaintopaikoilta. Leväbarometrin perusteella sinilevähavaintoja saaristo- ja rannikkoalueilta on enemmän kuin vuosina 1998−2019 keskimäärin vastaavana ajankohtana. Leväbarometri on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä havaintopaikkojen määrä ja sijainti on vaihdellut vuosien välillä.

”Utön ilmakehän- ja merentutkimusasemalla sijaitsevan FINMARIn kuvantamislaitteen lähettämissä lajikuvissa näkyy edelleen jonkin verran sekä hyväkuntoisia että hajoavia Aphanizomenon-, Dolichospermum- ja Nodularia -sukujen sinileviä. Sinilevien osuus kasviplanktonyhteisössä on kuitenkin jo selvästi vähentynyt, kun sitä vastoin mm. syksyisin tyypillisesti esiintyvien piilevälajien osuus on lisääntynyt”, kertoo erikoistutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.

Ilmatieteen laitoksen ja SYKEn yhteistyönä laatiman sinilevälauttojen ajelehtimisennusteen mukaan avomeren sinileväesiintymät Selkämerellä ja Suomenlahdella eivät juurikaan ajelehdi lähipäivien aikana, vaikka Selkämerellä on 6-12 m/s etelätuulta sunnuntaille asti. Suomenlahdella puolestaan on hieman heikompaa etelänpuoleista tuulta alkuviikolle asti. Meriveden pintalämpötila on Ilmatieteen laitoksen mukaan Perämerellä noin 16−18 astetta, Selkämerellä 18−19 astetta, Saaristomerellä 19−20 astetta ja Suomenlahdella noin 18−20 astetta.

Lämmin sää runsastuttanut sinileviä järvillä

Lämpimänä jatkunut sää on paikoin lisännyt sinileväesiintymiä järvillä. Hieman sinilevää havaittiin 40 valtakunnallisen seurannan havaintopaikalla. Runsaita sinilevien pintaesiintymiä havaittiin 11 havaintopaikalla, mutta erittäin runsaita havaintoja ei tehty tälläkään viikolla.

Kesälomien päätyttyä kansalaisilta saadut havainnot ovat edelleen vähentyneet. Kansalaishavaintojen mukaan vähän sinilevää on havaittu kuudella ja runsaasti sinilevää kahdella havaintopaikalla.

”Sinilevien määrä on lisääntynyt viime viikosta. Suurimmassa osassa maata sinileviä esiintyy edelleen ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän. Keskimääräistä enemmän sinilevää on tällä viikolla esiintynyt Keski-Suomen, Etelä-Savon ja Hämeen maakunnissa”, kertoo erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskuksesta.

Lämmin ja vähätuulinen sää on suosinut sinilevien kasvua. Jatkuessaan helteinen sää voi edelleen lisätä sinilevien esiintymistä. Tyynellä säällä voi syntyä pintakukintoja. Tuulisella säällä sinilevät sekoittuvat vesimassaan, mutta tuuli voi myös ajaa sinilevälauttoja rannoille. Sinilevälautan kuollessa ja kuivuessa sinilevistä vapautuva fykosyaniinipigmentti värjää sinilevälauttoja turkoosin siniseksi.

Järvien pintalämpötilat ovat osassa maata pitkänajan keskiarvoa lämpimämpiä. Pintavesien lämpötila on maan etelä- ja keskiosissa 18 ja 20 asteen välillä sekä Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueilla 11 ja 17 asteen välillä.

Kesän aikana satelliittien avulla on havaittu sinilevää myös usealta järveltä. Sinilevä näkyy kuvissa erisävyisinä vihreinä kiehkuroina tai kauttaaltaan vihreänä massana. Tiistaina 18.8.20 Sentinel-2-satelliitin kuvasta havaittiin sinilevää mm. Hämeenlinnan Vanajavedeltä (ylärivi vasen), Säkylän Pyhäjärveltä ja Köyliönjärveltä (ylärivi oikea) sekä Evijärveltä (alarivi vasen). Alhaalla oikealla on vertailuna kuva Lappajärvestä, jossa ei ole havaittu sinilevää. Sisältää muokattua Copernicus-dataa, SYKE (2020). Satelliittikuvia löytyy SYKEn TARKKA-palvelusta.

Ilmoita levähavaintosi Järvi-meriwikiin

Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämässä Järvi-meriwikissä jokaisella on mahdollisuus perustaa oma havaintopaikka ja tallentaa sille levähavaintoja järviltä ja rannikkoalueilta. Järvi-meriwikistä löytyy ohjeet sinilevähavainnon tekemiseen. Myös yksittäisiä havaintoja voi lähettää eri vesistöillä liikkuessaan. Havainnot voi toimittaa älypuhelimissakin toimivan Havaintolähetti-sovelluksen avulla. Ilmoitetut havainnot näkyvät valtakunnallisella levätilannekartalla ja tukevat valtakunnallista levätilanteen arviointia. Myös havainnot siitä, että sinilevää ei ole, ovat tärkeitä.

Järvi-meriwiki on verkkopalvelu, jota tuotetaan viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöllä. Palvelusta löytyvät perustiedot kaikista yli hehtaarin kokoisista järvistämme ja Itämeren eri alueet. Käyttäjät voivat jakaa palvelussa muun muassa valokuvia ja muita havaintoja.

Uimarantojen sinilevätilannetta seuraavat kunnat ja kaupungit, joten runsaasta sinileväesiintymästä uimarannalla kannattaa ilmoittaa kyseisen kunnan terveydensuojeluviranomaisille.

Sinilevähavainnot myös Itämeri.fi-palvelussa

Tänä kesänä otetaan käyttöön myös Itämeri.fi-palvelun Levähavainnot-internetsivu. Kyseisellä Levähavainnot-sivulla esitettävä sinileväkartta yhdistää samaan näkymään Järvi-meriwikiin ilmoitetut sinilevähavainnot, Helsingin kaupungin uimarantojen sinilevähavainnot ja Suomen ympäristökeskuksen satelliittitulkintoihin perustuvat sinilevähavainnot viimeisten kolmen päivän ajalta.

Sinileväiseen veteen on aina syytä suhtautua varoen

Sinilevää sisältävään veteen on syytä suhtautua aina siten, että se saattaa aiheuttaa terveyshaittaa. Sinilevätilanne järvien ja meren rannoilla voi vaihdella lyhyidenkin etäisyyksien välillä ja muuttua samallakin paikalla yhden päivän aikana. Myrkytysepäilyissä hakeudutaan lääkäriin ja viedään eläin eläinlääkäriin.

Näin tunnistat sinilevän

Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rantaveteen. Sinilevästä poiketen siitepölyä esiintyy veden pinnan lisäksi myös esimerkiksi laiturin tai pihakalusteiden päällä.

Jos levämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen, kyseessä voi olla sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä. Vesilasissa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.


Leväkukintojen kesän riskiarvio

Levätilannekooste

Lisätietoja

(Puhelimitse klo 13–15)

Sisävesiltä

  • Erikoistutkija Kristiina Vuorio, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 757, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi 

Merialueilta
 

Sinilevätilanne merialueilla

  • Erikoistutkija Sirpa Lehtinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 353, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi 

Itämeren tila

  • Tutkimusprofessori Markku Viitasalo, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 742, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (21.8. asti)
  • Johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskus SYKE, puh.  0295 251 106, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi (24.8. alkaen)

Viestintä

  • Viestintäharjoittelija Iris Aarola, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 252 189, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi