Planktonyhteisöt Itämeren tilan indikaattoreina

Itämeren planktonyhteisön tilaa arvioidaan eläin- ja kasviplanktonin runsauden, biomassan ja lajikoostumuksen avulla.  Kasvi- ja eläinplanktonindikaattoreilla voidaan varmistaa planktonyhteisöjen rakenteen olevan sellainen, että ravintoverkon ylempien tasojen ravinnon määrä ja laatu on hyvä. Kasviplanktonin a-klofofyllipitoisuuden avulla arvioidaan myös rannikko- ja merialueiden yleistä rehevyystilaa.

Lämpötila ja kerrostuneisuus muodostavat eliöille perustavanlaatuiset elinolosuhteet meressä. Erityisesti Itämeressä tällä on merkitystä, koska pinnan ja pohjan väliset olosuhteet vaihtelevat Itämeren eri osissa. Itämeren eliöstö on sopeutunut murtoveteen ja muutokset olosuhteissa vaikuttavat merkittävästi meren eliöpopulaatioihin. Myös veden happipitoisuus on vahvasti sidoksissa kerrostuneisuuteen ja vaikuttaa mm. syvempien vesikerrosten ja pohjan ekologiaan.

Planktonyhteisöt
 

Indikaattorit suhteessa meren tilaan

Planktonyhteisöjen kokonaistilanne vuosina 2011-2016 on arvioitu hyväksi Merenkurkussa ja Perämerellä. Muilla merialueilla joko kasviplankton- tai eläinplanktonindikaattorit tai molemmat osoittivat heikkoa tilaa.

Kesäajan runsaat kasviplanktonin kukinnat ilmenevät korkeina a-klorofylli-pitoisuuksina kaikilla rannikko- ja avomerialueilla. Eri kasviplanktonryhmien runsauksia tarkasteleva indikaattori osoittaa kuitenkin merkittäviä eroja lajistossa, ja sen mukaisesti tila on hyvä Merenkurkussa ja Perämerellä. Vastaava kasviplanktonyhteisön monimuotoisuutta kuvaava indikaattori osoittaa heikkoa tilaa Suomenlahdelle. Avomerialueilla kesäajan sinileväkukintojen runsautta ja laajuutta mittaava indikaattori ilmentää heikkoa tilaa Suomenlahdella, Pohjois-Itämerellä ja Selkämerellä. Perämeren ja Merenkurkun avomerialueiden olosuhteet eivät ole otollisia sinileväkukinnoille.

Kevätkukintojen indikaattorilla kuvataan kevään a-klorofyllipitoisuuden huippu. Toistaiseksi kevätkukinnan määrää ja laajuutta on seurattu trendipohjaisesti ja hyvän tilan raja-arvon määrittely on vielä kesken.

Eläinplanktonin yhteisörakenteen indeksi kuvaa eläinplanktonlajiston keskikokoa ja koko yhteisön kokonaisbiomassaa. Indeksin hyvän tilan raja-arvot on määritelty eri merialueiden mukaan siten, että hyvässä tilassa olevassa eläinplanktonyhteisössä on runsaasti suurikokoisia lajeja ja kokonaisbiomassa on korkea. Vuosina 2011-2015 Perämeren ja Selkämeren eläinplanktonyhteisöt olivat hyvässä tilassa. Ahvenanmerellä, Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahdella tila muuttui heikoksi vuosituhannen vaihteessa ja on sitä edelleen.

Planktonyhteisöt meren tilan vertailukuva

(klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Planktonindikaattorit:

Lisätietoa planktonista ja vesiympärisöstä

Julkaistu 19.12.2016 klo 10.49, päivitetty 9.1.2018 klo 13.02
Aihealue: