Hyppää sisältöön

Merenpohjan tila

Merenpohjan elinympäristöjen seurannassa keskitytään keräämään tietoa merenpohjan eläimistä, kasveista ja elinympäristöistä. Indikaattorit tarkastelevat:

  • pehmeiden pohjien (savi-, muta- ja hiekkapohjat) eliöyhteisöjen monimuotoisuutta ja runsautta avomeri- ja rannikkoalueilla
  • kovien pohjien rakko- ja punaleväyhteisöjen esiintymissyvyyttä rannikkoalueilla
  • happiolosuhteita
  • laajojen elinympäristöjen tilaa suhteessa eliöstöön, olosuhteisin ja ihmisvaikutuksiin.
merenpohjan tila logo iso

Merenpohjan eliöyhteisöt ovat pääasiallinen ravinnonlähde useille kala- ja lintulajeille sekä itämerennorpalle, joten veden samentuminen ja pohjan happikato vaikuttavat pohjaeläinten ja -kasvien lisäksi moniin muihinkin eliöihin. Pohjan levät ja eläimet muodostavat elottoman ympäristön kanssa erilaisia luontotyyppejä, joiden muutokset kertovat ympäristön tilasta.

Indikaattorit suhteessa meren tilaan

Avomeren ja rannikkoalueiden pohjaeläinyhteisörakenteen indikaattoreilla arvioidaan lajirunsautta, monimuotoisuutta ja yksilötiheyttä sekä saadaan epäsuorasti tietoa eliöiden välisistä suhteista. Viimeisimmän tarkkailujakson aikana (2011-2016) pohjaeläinyhteisörakenteiden tila oli hyvä Perämeren, Merenkurkun, Selkämeren ja Ahvenanmeren avomerialueilla. Pohjois-Itämerellä tavoitetasoa ei kuitenkaan saavutettu, ja Suomenlahdella tila oli hyvä ainoastaan halokliinin yläpuolisilla hapekkailla alueilla. Rannikkoalueiden pohjaeläinyhteisöjä arvioivassa BBI-indeksissä määritellään pehmeiden pohjien tila vesimuodostumakohtaisesti. Merenkurkun, Selkämeren, Saaristomeren ja Läntisen Suomenlahden rannikoilla merenpohjien tila on keskimäärin hyvä, mutta Suomenlahdella, Perämerellä ja lähes kaikilla sisemmillä rannikkovesialueilla merenpohjan tila on heikko.

Merkittävä osa merenpohjan laajoista elinympäristöistä on heikossa tilassa. Ulkomeren elinympäristöt ovat pääasiallisesti hyvässä tilassa Pohjanlahdella, missä ihmisen toiminnan aiheuttamat paineet ovat vähäisiä ja pohjanläheinen vesi on hapekasta. Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren pohjat kärsivät laajalti hapettomuudesta, ja siksi niiden tila on heikko. Rannikolla ja erityisesti matalissa rannikkovesissä ihmisen toiminta on voimakasta, mikä heikentää merenpohjan elinympäristöjen tilaa. Myös vesienhoidon ekologinen tila ja sen indikaattorit osoittavat sisempien rannikkovesien olevan pääasiallisesti heikossa tilassa. Tämä näkyy mm. lounaisessa sisäsaaristossa.

Merenpohjan tila meren tilan vertauskuva

Merenpohjan tilan indikaattorit

Suomenlahden pohjan tila

Julkaistu 19.12.2016 klo 10.55, päivitetty 6.11.2018 klo 13.59