Hyppää sisältöön

Kalakannat Itämeren tilan indikaattoreina

Kalojen merkitys Itämeren ekosysteemissä on huomattava, sillä ne vaikuttavat ravintoketjun monella eri tasolla. Kalojen runsauteen ja lajiston monimuotoisuuteen vaikuttavat sekä ihmisen aiheuttamat että luonnolliset syyt, kuten kalastus, haitalliset aineet ja rehevöityminen sekä veden suolapitoisuus, lämpötila ja lajien väliset suhteet. Kalakantojen hyvinvointi heijastelee siten koko Itämeren tilaa. Kalakannat Itämeren tilan indikaattoreina (iso)

Tietoa Suomen merialueen kalakantojen tilasta ja siinä tapahtuvista muutoksista on parhaiten saatavilla kaupallisista lajeista eli lajeista, joilla on merkitystä ammattikalastukselle. Osaa kaupallisista lajeista koskee kansainvälinen säätely.

Indikaattorit suhteessa meren tilaan

Yhdeksi rannikon kalakantojen runsautta kuvaavaksi indikaattoriksi on valittu ahvenen, kuhan ja siian yksikkösaaliit, joita seurataan Suomessa merialueen ammattikalastustilastoissa. Kuhan ja siian yksikkösaaliin osalta meren hyvän tilan raja-arvoa ei ole vielä määritetty. Ahvenen yksikkösaaliit ovat kasvaneet vuosina 2009-2015, ja tämä suuntaus kuvastaa meren hyvää tilaa. Hyvää tilaa kuvastaa myös rannikon petokalojen runsautta mittaava indikaattori. Avomeren kalakantojen tilaa arvioidaan silakan ja kilohailin kalastuskuolleisuuden ja kutukannan koon perusteella. Niiden perusteella meren tila on hyvä.

Vaellussiikanaaraiden eri ikäluokkien keskipituuden muutokset kertovat kalastuspaineen vaikutuksista. Jokiin kudulle nousevien siikojen kasvu hidastui merkittävästi 1980-luvun alussa. 2000-luvulla kutusiikojen keskipituus on kasvanut, mutta niin vähän, että vaellussiian tilaa pidetään edelleen heikkona.

Meritaimenen tila on Suomen aluevesillä heikko. Suomen meritaimenkannat on arvioitu erittäin tai äärimmäisen uhanalaisiksi, ja alkuperäinen taimenkanta on jäljellä enää vain 12:ssa Suomesta Itämereen laskevassa joessa. Meritaimenen kannan kokoa arvioidaan poikastiheyden ja kutevien kalojen määrän perusteella. Meritaimenen kalastuksen kohdistuminen erikokoisiin yksilöihin kertoo puolestaan lajiin kohdistuvasta kalastuspaineesta.

Lohikannan tilasta kertovia indikaattoreita ovat emokalojen ja vaelluspoikasten määrä. Hyvän tilan raja-arvona pidetään sitä, että vaelluspoikasia on 75 % suurimmasta mahdollisesta poikastuotannosta. Vuosina 2011-2016 lohen emokalojen määrä kasvoi Perämerellä huomattavasti ja vaelluspoikasten tuotanto nousi lähelle tavoitetasoa, mutta ei vielä saavuttanut sitä. Perämereen laskevien Tenojoen ja Simojoen lisäksi Suomessa ei ole muita lohijokia, joissa olisi luonnollinen lohikanta.    

Kalakannat meren tilan vertailukuva

Kalaindikaattorit

Julkaistu 19.12.2016 klo 10.29, päivitetty 8.1.2018 klo 10.59