Meriluonnon monimuotoisuuden suojelu

Sukeltaja
© Metsähallitus 2005

Itämeren ominaispiirteet, kuten vähäsuolaisuus, ja useat ympäristöongelmat ovat haaste myös meriluonnolle.

Moni vedenalainen luontotyyppi on uhanalainen

Tiedot vedenalaisesta luonnosta ovat yhä puutteelliset, eikä lajien ja luontotyyppien esiintymisen laajuudesta ja runsaudesta ole tarkkaa tietoa. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU on kartoittanut vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta sekä tuottanut tietoa meriluonnon suojelemiseksi ja merialueiden kestävän käytön turvaamiseksi.

Suomen ensimmäisessä luontotyyppien uhanalaisuusarviossa (2008) arvioitiin 12 vedenalaista luontotyyppiä. Erittäin uhanalaisiksi luontotyypeiksi arvioitiin punaleväyhteisöt, meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt. Pääasiassa hiekkapohjilla esiintyvät meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt kuuluvat Suomen vastuuluontotyyppeihin, joten niiden huono tila on erityisen huolestuttavaa. Vastuulla tarkoitetaan sitä, että merkittävä tai erittäin merkittävä osa Euroopan luontotyypin edustavista esiintymistä on Suomessa.

Lajien uhanalaisuutta on arvioitu viimeksi vuonna 2010, mutta Itämeressä elävien lajien osalta arvio on puutteellinen. Yksi uhanalaisimmista lajeistamme on pyöriäinen, jonka suojelemiseksi Itämerellä on tehty elvytyssuunnitelma.

Harmaahylkeiden määrä on kasvanut, mutta itämerennorpan tilanne etenkin Saaristomerellä ja Suomenlahdella on hälyttävä. Suomeen perustettiin pääasiallisesti harmaahylkeiden suojelua varten seitsemän hylkeidensuojelualuetta vuonna 2001. Molemmille hyljelajeille on laadittu myös yhteinen hoitosuunnitelma.

Vuoden 2013 aikana valmistui Itämeren suojelukomission (HELCOM) kokoama ns. punainen lista Itämeren uhanalaisista lajeista.

Tavoitteena suojelualueiden verkosto

Ympäristöministeriön tavoitteena on luoda ekologisesti yhtenäinen suojelualueiden verkosto rannikko- ja merialueille. Suomessa on useita meri- ja rannikkoalueiden suojelualueita, joihin kuuluu viisi kansallispuistoa sekä useita muita valtion maa- ja vesialueilla sekä yksityismailla sijaitsevia suojelualueita. 

Natura 2000 -verkoston myötä merellä sijaitsevien suojelualueiden määrä on kasvanut. Verkostoa täydennettiin 2012 viidellä avomerelle sijoittuvalla alueella, joissa suojelun perustana ovat vedenalaiset luontotyypit. Ne edustavat riuttoja ja vedenalaisia hiekkasärkkiä, jotka sijaitsevat esiintymisalueensa äärirajoilla.

Tärkeimmät merellä sijaitsevat Natura 2000 -alueet on myös nimetty Itämeren suojelukomission (HELCOM) Itämeren rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon (Baltic Sea Protecte Areas). Verkoston luomisella täytetään myös biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteita kattavasta suojelualueverkostosta merialueilla.

Julkaistu 10.11.2014 klo 14.21, päivitetty 10.11.2014 klo 14.17