Hyppää sisältöön

Roskaantumisen ja vedenalaisen melun seuranta

Meren roskaantumisen ja vedenalaisen melun seuranta-ohjelmissa tarkastellaan rannan makroroskien ja avomeren mikroroskan määrää, sekä vedenalaisen äänen painetasoa ja ihmistoiminnan aiheuttamien impulsiivisten äänten esiintymistä Suomen merialueilla.

Roskaantumisen ja vedenalaista melun seuranta ovat Suomessa vielä melko uusia seurantamuotoja. Seurantojen alustavana tavoitteena on selvittää meren roskaantumisen määrä ja laatu sekä melutasoja ja melun haittoja eliöstölle. Lopullisena tavoitteena on saada roskan määrä vähentymään nykytasosta ja vähentää vedenalaista melua niin, ettei siitä koidu haittaa meriympäristölle.

Seurantaa koordinoi Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Seurannassa kerätään myös tiedot ympäristölupien mukaan raportoiduista jätteiden määristä mm. satamissa. Jätemäärätietojen vastuuviraomaisia ovat rannikon ELY-keskukset.

Seurantamenetelmät

Makroroskan seuranta perustuu kansalaishavainnointiverkoston havaintoihin, joissa rantojen silmin nähtävät (> 0,5 cm) roskat lasketaan, luokitellaan ja kerätään pois. Menetelmä on UNEP:n kansainvälisesti kehittämä ja testaama. Seurantaa toteuttaa Pidä Saaristo Siistinä ry (PSS ry). Seurantaohjelma käynnistyi vuonna 2014 ja se kattaa 13 rantaa pitkin Suomen rannikkoa;  PSS ry on seurannut 8 rantaa jo vuodesta 2012 Saaristomerellä ja Suomenlahdella. 

Yleisten ympäristötavoitteiden toteutumista seurataan indikaattoreilla:

  • Aluksien satamaan jättämän jätteen määrä (Alatavoite ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa satamissa)
  • Jätehuoltoa koskevien satamavaltiotarkastusten lukumäärä (Alatavoite ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa satamissa)
  • Tumppien määrä rannoilla (Alatavoite ROSKAT2: Tupakantumppien määrä Suomen urbaaneilla rannoilla vähenee merkittävästi)
  • Muoviroskan määrä rannoilla (Alatavoite ROSKAT4: Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta)

Myös merenpohjan roskien seurantaa kehitetään. Tällä hetkellä merenpohjan roskia kartoitetaan koko rannikkoalueella osana vedenalaisen luonnon inventointiohjelmaa (VELMU). 

Mikroskooppisen roskan määrää ja laatua seurataan tutkimusalus Arandalla. Seurantaa tehdään 12 asemalla, jotka kattavat suurimman osan avomerialueista. Seurannan kohteena ovat veden pinnan mikromuovit (0,3-5 mm) ja mikroroskat (1-5 mm) sekä pohjasedimentin mikromuovit (0,1-5 mm) ja mikroroskat (1-5 mm).  Näytteet kerätään veden pintakalvolta aluksen perässä vedettävällä  haavilla (ns. mantatrooli). Pohjasedimentinäytteet kerätään putkinoutimella. Näytteet pakastetaan ja ositetaan laboratoriossa.  

Mikroroskien seuranta on aloitettiin testivaiheella vuonna 2014 ja seuranta vakinaistettiin vuonna 2020.

Indikaattori vastaa yleiseen ympäristötavoitteeseen ROSKAT3 ”Jätevedenpuhdistamot poistavat erittäin merkittävän osan jätevesien mikromuoveista”. 

Tiedot ympäristölupien mukaan raportoiduista jätteiden määristä muun muassa satamiin jätetyn alusjätteen määristä sekä satamavaltiotarkastusten määristä. Tieto on hajanaista ja sen kokoaminen alkaa kautena 2020-2026.

Yleinen ympäristötavoite on ”ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa satamissa” 

Vedenalaista melua seurataan Suomen merialueilla vedenalaisilla mikrofoneilla eli hydrofoneilla. Suomen  hydrofonit: 1 Suomenlahdelle, 1 Pohjois-Itämerellä, 1 Perämerellä. Myös Ruotsin ja Viron merialueiden melumittauksia hyödynnetään Suomen merialueiden vedenalaisen melun kartoituksessa. Ruotsilla on 1 hydrofoni  merialueellaan Selkämerellä ja Virolla 1 hydrofoni merialueellaan Suomenlahdella. Hydrofonimittauksista tarkastellaan vedenalaista äänenpainetasoa ja impulsiivista äänenpainetasoa.

Vedenalaisen äänenpanetason arvot lasketaan 1/3 oktaavikaistoille, joiden keskitaajuudet ovat 63, 125, 250, 500, 1000 ja 2000 Hz. Impulsiivinen äänenpainetaso kertoo hetkellisistä ihmistoiminnasta peräisin olevasta melusta (paalutus, räjäytykset, seisminen luotaus jne.).

Tuloksia käytetään Itämeren tilanarvioissa ja tarkoituksen on kehittää rantavaltioiden yhteistyönä  Itämeren vedenalainen akustinen malli.

Vedenalaisen melun seuranta aloitettiin vuonna 2014. Toteutus tapahtui Life+ -rahoitteisen BIAS -projektin puitteissa. Vedenalaisen melun mittaukseen ja mallinnukseen sovelletaan EC TSG Noise -asiantuntijaryhmän laatimaa ohjeistusta: BIAS-project.eu.

Hyvän tilan määritelmä on, että

  • ihmisen tuottaman jatkuvan 63 Hz, 125 Hz ja 2000 Hz melun taso laskee vuoden 2014–16 lähtötasosta ja erityisesti luonnonsuojelualueilla ja luontotyypeissä, joissa lajit ovat herkkiä ko. taajuiselle melulle ja luonnollisten äänten taso on matala.
  • impulsiivisen melun määrä ja frekvenssi eivät vaaranna merialueella herkkien lajien esiintymistä ja elinympäristöjen toiminnallisuutta. Kynnysarvo kehitetään HELCOM-yhteistyössä.

 

Roskia rannalla 556px
Roskia rannalla © Kuva: Aarno Torvinen / YHA-kuvapankki

 

Kuva meriroskan lähteistä tarkentuu 12.4.2019
Suomen rantojen suurin meriroskan lähde on virkistyskäyttö, mutta suurissa kaupungeissa rantoja roskaavat myös rakennustyömaat, kertovat RoskatPois!-hankkeen tulokset.
Lue lisää
Mikroroska – haaste jätevedenpuhdistamoille 11.5.2018
SYKEn tutkija, FM Julia Talvitien 18.5.2018 Aalto yliopistossa tarkastettava väitöskirja on Suomen ensimmäinen mikroroskasta tehty väitöstutkimus. Väitöskirja osoittaa, että Suomen jätevedenpuhdistamot toimivat pääpiirteissään hyvin myös mikroroskan puhdistajana, mutta kuormitusta voitaisiin edelleen vähentää.
Lue lisää
Kalakin kuulee kaupungin äänet 12.10.2017
Helsingissä selvitetään ensimmäistä kertaa merenlahtien vedenalaista melua. Kaupungin sisälahtien äänimaisema on erilainen kuin avomerellä, sillä kaupungin äänet kantautuvat myös veden alle. Autoliikenteen aiheuttama matalataajuinen melu erottuu vilkkaasti liikennöidyn väylän läheisyydessä myös vedenpinnan alla tehdyissä mittauksissa.
Lue lisää
Julkaistu 4.9.2015 klo 17.56, päivitetty 14.9.2020 klo 18.16