Hyppää sisältöön

Merenpohjan ja vesipatsaan elinympäristöjen seuranta

Merenpohjan elinympäristön seuranta

Merenpohjan elinympäristöjen seurannassa kerätään tietoa hiekka- ja sorapohjien, kovan ja pehmeän pohjan elinympäristöistä sekä näihin kohdistuvien paineiden vaikutuksista. Seuranta kattaa:

  • avomeren ja rannikkovesien pehmeiden pohjien (savi-, muta- ja hiekkapohjat) eliöyhteisöjen monimuotoisuuden sekä pohjan ympäristö-olot
  • rannikkovesien kovien pohjien makrolevä- ja simpukkayhteisöt
  • rannikkovesien putkilokasvit
  • merenpohjan fyysiset menetykset ja vahingot kuten ruoppaus, rakentaminen ja ruoppausmassojen läjitykset

Itämeren rehevöitymisen aiheuttama lisääntynyt eloperäisen aineksen määrä ja siitä johtuva lyhytkestoinen tai jatkuva hapettomuus heikentävät pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta, yksilörunsautta ja -kokojakaumaa.

Pohjaeläinyhteisöt ylläpitävät monia merkittäviä toimintoja, jotka vaikuttavat koko ekosysteemiin muun muassa ravinteiden kiertoon. Pohjan elinympäristömuutokset vaikuttavat pohjaeläinyhteisöjen lisäksi moniin muihinkin eliöihin: pohjaeläinyhteisöt ovat pääravintoa useille kala- ja lintulajeille ja tärkeää ravintoa norpalle.

Ruoppausmassojen kasaamista seurataan, sillä ne peittävät alleen merenpohjan eliöyhteisöjä ja niistä liettyy veteen ylimääräistä kiintoainetta.

Yleisenä ympäristötavoitteena seurannassa on: ”Itämeren kaikkien luontaisten lajien suojelun taso on suotuisa ja niiden pitkäaikainen säilyminen on taattu”.

Seurantamenetelmät

Avomeren pehmeiden pohjien eläinyhteisöjä seurataan vuosittaisilla näytteenotoilla samoilta seuranta-asemilta. Avomeren seuranta-asemat kattavat kaikki Suomen merialueet. Asemien määrä voi vaihdella jossain määrin vuosittain, koska näytteenotto riippuu pohjan happitilanteesta. Seuranta suoritetaan näytteenotolla, joka tehdään tutkimusalus Arandalla touko-kesäkuun vaihteessa. Pehmeästä pohjasta otetusta pohjanäytteestä lasketaan pohjaeliöiden lajikohtaiset yksilömäärät, biomassa ja tiettyjen lajien koko. Pohjanäytteestä arvioidaan myös pohjan laatu sekä aistinvaraisesti pohjasedimentin väri, orgaanisen aineksen määrä ja raekoko sekä rikkivedyn haju. Seuranta-asemilla mitataan pohjanäytteiden lisäksi vesipatsaan fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia. Avomeren pohjanäytteitä on otettu vuodesta 1964 alkaen. Seurantaan suorittaa Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Rannikoiden pehmeiden pohjien eläinyhteisöjä seurataan 1-6 vuoden välein seuranta-asemilla, joita on Suomen rannikkovesissä yli 280. Näytteet otetaan alkukesän tai syksyn aikana. Pohjaeläinnäytteistä lasketaan rannikkovesissä meren tilasta kertova BBI-indeksiluku ja pohjaeliöiden kokojakaumassa keskitytään liejusimpukkaan niillä asemilla, joissa sitä esiintyy runsaasti. Rannikon pehmeiden pohjien eläinyhteisöjen seuranta alkoi kolmella seuranta-asemalla vuonna 1964. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Rannikkovesien kovien pohjien levä- ja simpukkayhteisöjä seurataan rannikoiden seuranta-asemilla 1-3 vuoden välein tehtävillä linjasukelluksilla. Linjasukelluksessa sukelletaan tietty linja pohjaa pitkin ja sukelluksesta määritellään levä- ja simpukkayhteisöjen peittävyys sekä alakasvuraja. Seuranta-asemat kattavat kaikki rannikkoalueet Perämerta lukuun ottamatta. Seurannassa keskitytään tarkastelemaan rakkohaurun ja neljän punalevälajin peittävyysprosenttia ja alakasvurajaa sekä sinisimpukan peittävyyttä ja suurimman tiheyden alakasvurajaa. Vesikasvien säännöllinen seuranta on alkanut 1993, rakkohaurun alakasvurajan seuranta 2000-luvulla, sinisimpukoiden ja punalevien seuranta vuonna 2014. Rakkohaurun eläimistön seuranta aloitettiin vuonna 2020. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus (SYKE).

Rehevöitymisen vaikutuksia rannikkovesien hiekka- ja sorapohjiin seurataan videokuvaamalla pohjan kuntoa infra- ja circalitoraalin vyöhykkeissä: makroskooppiset irtonaiset levät ja vesikasvien päällyslevät. Lisäksi seurataan putkilokasvien runsaussuhteita. Seurantaa hoitaa Metsähallituksen luontopalvelut.

Matalien lahtien ja rannikkovesien putkilokasvilajiston kehitystä seurataan vesikiikaroimalla ja sukeltamalla. Muun muassa rehevöityminen voi muuttaa lajistoa ja lajiston peittävyyttä. Seurantaa hoitaa Metsähallituksen luontopalvelut.

Fyysisiä merenpohjaan vaikuttavia painetekijöistä seurataan muun muassa rakentamista mereen, ruoppauksia, ruoppausmassojen aiheuttamaa tukahduttamista ja liettymistä ja merenpohjan ainesten valikoivaa hyödyntämistä sekä toimintojen sivuvaikutuksia. Tietoa kerätään toimien sijainnista ja lukumääristä, ruoppausmassojen ja niissä olevien haitallisten aineiden määrästä ja potentiaalisesti liettyvien ainesten määrästä. Ruoppaus- ja läjitysmääristä on kerätty tietoa järjestelmällisesti vuodesta 2005 lähtien. Lisäksi kerätään tietoa muun muassa maalta mereen päätyvän kiintoaineen määrästä, rakenteiden sekä kalanviljelylaitosten sijainneista ja määrästä sekä merenkulun intensiteetistä. Seurantaa suorittavat rannikon ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Metsähallituksen luontopalvelut.

Levälajeja Flakskärissä 556px
Levälajeja Flakskärissä © Kuva: Visa Hietalahti / YHA-kuvapankki

 

Vesipatsaan elinympäristöjen seuranta

Vesipatsaan elinympäristön seurata kattaa eläin- ja kasviplanktonin runsauden, uimavesien mikrobien määrän sekä veden fyysisten ominaisuuksien muutokset.

Kasvi- ja eläinplankton luo perustan meren muiden eliöiden elämälle. Kasvi- ja eläinplanktonseurannan tarkoituksena on varmistaa planktonyhteisöjen rakenteen olevan sellainen, että ravintoverkon ylempien tasojen ravinnon määrä ja laatu on hyvä. Kasviplanktonin seurannan ohella saadaan myös tietoa vesien rehevöitymisestä.

Kasviplankton koostuu mikroskooppisen pienistä levistä, jotka ovat meren perustuottajia eli ne yhteyttävät auringon valon avulla ja ovat meren ravintoketjun pohjalla. Eläinplankton koostuu mikroskooppiseen pienistä eliöistä, jotka käyttävät kasviplanktonia ravinnokseen ja ovat itse tärkeää ravintoa kalanpoikasille ja planktonia syöville kalalajeille.

Uimavesien mikrobiseuranta kohdistuu suolistoperäisten bakteerien määrään rannikkoalueen yleisillä uimarannoilla. Suolistobakteerien määrä kuvastaa vesistöjen hygieniaa. Haitallisia bakteereja päätyy mereen esimerkiksi jätevesien mukana tai kotieläinten lannassa. Seurannan tavoitteena on, että ihmistoiminnasta peräisin olevilla bakteereilla ei ole haitallista vaikutusta meren eliöyhteisöihin ja ihmiseen.

Veden fysikaalisten ominaisuuksien seurannan tavoitteena on tutkia muuttujia, jotka liittyvät suorasti tai epäsuorasti kaikkiin meren hyvän tilan kuvaajiin.

Seurantamenetelmät

Kasviplanktonin seuranta toteutetaan vesinäytteenotoilla, jotka suoritetaan rannikolla 108 seuranta-asemalla sekä avomerellä 13 seuranta-asemalla. Rannikolla näytteenotto toistetaan 1–12 kertaa vuodessa keväällä, kesällä ja syksyllä ja avomerellä pääasiassa kerran vuodessa kesäisin. Kasviplanktonia seurataan myös Alg@line-seurannalla, jossa kauppalaivoihin on asennettu automaattiset näytteenottolaitteistot. Vesinäytteistä havainnoidaan kasviplanktonin lajiston runsautta ja biomassaa. Kasviplanktonin säännöllinen seuranta on alkanut avomerellä 1979 sekä rannikoilla paikoin 1960- ja 1970-luvuilla ja Alg@line-seuranta vuonna 2005. Seurantaa suorittavat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rannikon ELY-keskukset.

Eläinplanktonin seuranta toteutetaan ottamalla vedestä näyte pienisilmäisellä planktonhaavilla. Planktonnäytteet otetaan avomerellä 15 ja rannikolla 15 seuranta-asemalta. Näytteet otetaan keväisin ja kesäisin 1-2 kertaa vuodessa. Näytteistä mitataan eläinplanktonlajiston runsaus ja biomassa sekä ripsieläinlajiston runsaus ja biomassa. Eläinplanktonin säännöllinen seuranta on aloitettu avomerellä vuonna 1979 ja rannikolla yhdellä seuranta-asemalla 1960-luvulla, laajennetulla asemaverkolla vuodesta 2014. Seurantaa suorittavat Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rannikon ELY-keskukset.

Uimavesien mikrobien esiintymistä seurataan yleisiltä uimarannoilta Suomen rannikkovesistä. Seurannassa otetaan vesinäytteitä kesän uimakautena ja näytteistä analysoidaan suolistoperäisten bakteerien määriä. Julkisten uimarantojen seuranta on aloitettu vuonna 2009. Seurantaa suorittavat rannikon rannikkokuntien terveydensuojeluviranomaiset, aluehallintovirastot, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Vesipatsaan fysikaalisten perusominaisuuksien tilaa ja muutoksia seurataan luotaimilla, näkösyvyysmittauksin ja kaukokartoitushavainnoin. Seurantaa tehdään tutkimusalusasemilla, poijuilla, rannikkovesiasemilla, kiinteillä meriasemilla ja Alg@line -kauppalaivoilla.

Seuranta-asemia on Suomen merialueilla noin 320 rannikkovesissä ja noin 70 avomerellä. Asemilla mitataan veden lämpötilaa eri syvyyksissä, suolapitoisuutta, veden sekoittuneisuutta ja näkösyvyyttä. Seuranta on aloitettu avomerellä jo vuonna 1899 ja rannikolla 1979. Verkkoa täydentää pitkäaikaisten havaintoasemien harva verkosto, jossa viime vuosina kenttäasemia on ollut neljä: Krunnit, Valassaaret, Seili ja Tvärminne. Utön asemalla on tehty havaintoja yli 100 vuotta, toiminta keskeytyi välillä, mutta alkoi uudelleen vuonna 2013; samaan aikaan Utön lähelle perustettiin automaattinen mittausasema.

Fysikaaliset muuttujia mitataan automaatti- ja satelliittimittausten lisäksi avomerellä tutkimusalus Arandalla viisi kertaa vuodessa tehtävillä seurantamatkoilla. Lisäksi neljä automaattista aaltopoijua mittaavat aallokkoa neljällä merialueella. Vedenkorkeutta mitataan tasavälein rannikolle sijoitetuilla 12 automaattisella mittausasemalla. Jäätilannetta havainnoidaan satelliittikuvista.
Vedenkorkeutta on mitattu jo vuodesta 1887, aaltopoijut ovat olleet käytössä vuodesta 1973. Jääpeitteestä on tuotettu järjestelmällisemmin tietoa vuodesta 1915 alkaen. Seurantaa suorittavat Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rannikon ELY-keskukset.

Erilaisia sinileviä 556px
Erilaisia sinileviä © Kuva: Reija Jokipii / YHA-kuvapankki

 

Julkaistu 4.9.2015 klo 17.59, päivitetty 15.9.2020 klo 17.27