Suomen Natura 2000 -alueet

Ajankohtaista

Natura 2000 -verkoston ja sen tietojen täydentäminen

Valtioneuvosto päätti 5.12.2018 Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen täydentämisestä ja Natura 2000 -alueiden tietojen tarkistuksista.

Valtioneuvosto päätti:

ehdottaa Euroopan unionin komissiolle seuraavien luontodirektiivin mukaisten Natura 2000 -alueiden laajentamista: Saaristomeren alue Kemiönsaaren kunnassa ja Paraisten kaupungissa, Tulliniemen linnustonsuojelualue Hangon kaupungissa sekä Södra Sandbäckin alue Kustavin kunnassa, ja

ilmoittaa Euroopan unionin komissiolle edellä mainitut laajennettavaksi ehdotetut alueet Tulliniemen linnustonsuojelualue ja Saaristomeri sekä uudet alueet Siuntionjoki Siuntion kunnassa ja Matalajärvi Espoon kaupungissa lintudirektiivin mukaisiksi erityisiksi suojelualueiksi; sekä

tarkistaa Suomen Natura 2000 -alueiden luonnontieteellisiä tietoja.

Tietojen tarkistamisessa on kysymys Natura 2000 -alueiden tietojen ajantasaistamisesta vastaamaan alueilta kertynyttä uutta tietoa ja niillä tapahtunutta kehitystä. Vastaavia tietojen päivittämistä koskevia päätöksiä tehdään myöhemmin säännöllisin välein.

Euroopan unioni pyrkii pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden kadon alueellaan. Yksi tärkeimmistä keinoista päästä tavoitteeseen on Natura 2000 -verkosto.

Verkosto turvaa luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Tällaisia luontotyyppejä on Euroopassa noin 200 ja lajeja noin 700.

EU:n jäsenmaat ehdottavat alueitaan Natura 2000 -verkostoon. Näitä luontodirektiivin mukaisia alueita kutsutaan SCI-alueiksi. Lopullisen päätöksen verkostosta tekee Euroopan komissio. Päätöksen jälkeen jäsenmaa määrittelee verkostoon otetut alueet erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC-alueiksi). Niillä toteutetaan kyseisten luontotyyppien ja lajien kannalta tärkeitä suojelutoimenpiteitä.

Lisäksi verkostoon kuuluu lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita (SPA-alueet), jotka jäsenmaat valitsevat itse ja ilmoittavat komissiolle.

Suomen Natura-alueet

Suomessa Natura 2000 -verkosto kattaa viisi miljoonaa hehtaaria. Tästä maa-alueita on kolme neljäsosaa ja vesialueita yksi neljäsosa. Kaikkiaan alueita on 1865, joista 87 Ahvenenmaalla. Pohjoisin Lappi kuuluu alpiiniseen vyöhykkeeseen, muu Suomi boreaaliseen.

Luontodirektiivin mukaisia SAC-alueita on Suomessa 1721. Ne kattavat noin 4,8 miljoonaa hehtaaria eli noin 12,4 % Suomen kokonaispinta-alasta. Lintudirektiivin mukaisia SPA-alueita on 468, ja niiden pinta-ala on 3,1 miljoonaa hehtaaria eli noin 8 % maan kokonaispinta-alasta. SAC- ja SPA-alueet ovat osittain päällekkäisiä.

SAC-alueet Manner-Suomen osalta on muodostettu 24.3.2015 annetulla ympäristöministeriön asetuksella, joka tuli voimaan 17.4.2015 (354/2015).

Valtioneuvosto on lisäksi 5.12.2018 päättänyt ehdottaa EU:n komissiolle luontodirektiivin mukaisten alueiden laajentamista kolmella alueella (FI0100006 Tulliniemen linnustonsuojelualue, FI0200090 Saaristomeri ja FI1400030 Södra Sandbäck). Laajennusten yhteispinta-ala on noin 113 500 hehtaaria. Niiden toteutumisen jälkeen Suomen Natura 2000 -verkoston yhteispinta-ala on noin 5,07 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa noin 13 % Suomen kokonaispinta-alasta.

Alueiden rajaukset ovat saatavilla avoimista ympäristötietojärjestelmistä:

Lisätietoja

Heikki Korpelainen
lainsäädäntöneuvos
0295 250 135
etunimi.sukunimi@ym.fi

Alueellista tietoa, valitse ELY-keskus

Natura 2000 -alueet Hämeessä

Valtioneuvosto päätti 2.5.2005 Natura 2000 -verkoston täydentämisestä. Hämeen alueelle tuli kokonaan uusia Natura 2000 -alueita kuusi, yhteispinta-alaltaan noin 90 hehtaaria. Lisäksi kahta vanhaa luontodirektiivin mukaista aluetta laajennettiin noin 230 hehtaarilla ja kolmen lintuvesikohteen suojeluperusteita täydennettiin luontodirektiivin mukaisilla perusteilla.

Useita lakeja Natura-alueiden suojana

Natura 2000 -verkostossa alueiden suojelu voidaan toteuttaa usean eri lain perusteella. Pääosasta alueita  (noin 17 100 hehtaaria) on tarkoitus muodostaa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja luonnonsuojelualueita. Verkostoon sisällytettyjen laajojen harjualueiden (noin 4 700 hehtaaria) suojelu on tarkoitus hoitaa maa-aineslain keinoin, mikä tarkoittaa sitä, ettei kohteisiin myönnetä lupia maa-ainesten ottoon. Metsätalous harjualueilla on sallittua. Hämeenlinnan Lammilla, Asikkalassa ja Padasjoella sijaitsevalla Evon alueella suojelua toteutetaan myös metsälain (noin 3 270 hehtaaria) ja ulkoilulain (noin 4 000 hehtaaria) keinoin. Eräiden verkostoon sisällytettyjen perinnebiotooppien, kuten niittyjen ja ketojen (noin 100 hehtaaria) suojelu on tarkoitus järjestää sopimuksin ja suojelun toteutuskeinona voi olla myös maankäyttö- ja rakennuslaki (noin 522 hehtaaria). Kohteisiin sisältyvien vesialueiden (noin 15 100 hehtaaria) suojelu toteutetaan vesilain ja ympäristönsuojelulain keinoin. Vesialueita ei rauhoiteta.

Suojelun perusteita myös EU:n luonto- ja lintudirektiiveistä

Hämeen Natura 2000 -alueista 87 on otettu mukaan Natura 2000 -verkostoon EU:n luontodirektiivin perusteella. Nämä kohteet ovat pääasiassa eri tyyppisiä soita, vanhoja metsiä, lehtoja ja harjumetsiä sekä Hämeen vastuulajien, hämeenkylmänkukan ja idänverijuuren, esiintymispaikkoja.

Lintudirektiivin perusteella verkostoon on ilmoitettu kaikkiaan 17 aluetta. Nämä kohteet ovat reheviä hämäläisiä ja päijäthämäläisiä lintujärviä tai eräiden uhanalaisten lintulajien esiintymispaikkoja.

Kaikkiaan 15 aluetta on Natura 2000 -verkostossa sekä luontodirektiivin että lintudirektiivin mukaisina kohteina. Tällaisia alueita ovat muun muassa eräät vanhat lehtipuuvaltaiset luonnonmetsät, jotka ovat samalla uhanalaisten lintulajien elinympäristöjä sekä muun muassa Tammelan Torronsuo, joka on Etelä-Suomen laajin kohosuo ja samalla arvokas suolinnuston pesimisalue.

Lisätietoja

Tutustu Natura 2000 -kohteisiin kunnittain
Julkaistu 1.7.2013 klo 15.29, päivitetty 12.4.2017 klo 13.09
Julkaistu 2.5.2013 klo 16.47, päivitetty 9.5.2019 klo 11.58