Vahterpään fladat

Koodi

FI0100083

Kunta

Ruotsinpyhtää

Pinta-ala

104 ha

Aluetyyppi

SCI

Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (20.8.1998)

FI0100083.pdf

Alueen kuvaus

Ruotsinpyhtään kaakkoisosassa, Vahterpään pitkän niemen kärjessä sijaitseva ranta- ja vesialuekokonaisuus. Alue koostuu kahdesta fladasta (Hamnfladan ja Furufladan), kluuvijärvestä (Lillfladan) sekä Hamnfladanin ja Lillfladanin ranta-alueista.

Kumpikin flada on toisesta päästään vielä yhteydessä mereen, joskin salmet ovat kapeita. Lillfladan sen sijaan on jo kuroutunut irti merestä. Alunperin koko fladaketju on ollut yhtenäinen vesialue, joka on erottanut suuren Svartholmenin saaren mantereesta. Maankohoaminen on vaikuttanut niin, ettei Svartholmen enää ole erillinen saari.

Fladat ovat pitkälti luonnontilaisia, ja niiden rannat ovat täysin rakentamattomat. Vedet ovat hyvin matalia, ja rantoja kiertävät leveydeltään vaihtelevat järviruokovyöhykkeet. Fladat eivät kuitenkaan ole pitkään aikaan kasvamassa umpeen, sillä avovettä on vielä valtaosa. Lillfladanissa sen sijaan on runsaammin vesikasvillisuutta.

Rannoilla on kivikoita sekä paikoin hyvin edustavia rantaniittyjä. Niittyvyöhykkeet ovat melko kapeat, ja puusto alkaa läheltä rantaa. Rantametsien kasvillisuus on monin paikoin edustavaa lehtoa. Myös soistumia esiintyy.

Alue on merkittävä myös maisemallisesti. Fladat lienevät tärkeitä kalojen kutupaikkoja, ja niillä esiintyy myös vesi- ja rantalinnustoa.

Luontotyypit ja kasvillisuus

Alue on luontotyypeiltään hyvin edustava.

Suurin osa alueesta kuuluu luontodirektiivin luontotyyppiin fladat ja kluuvijärvet, joka on Itämeren maankohoamisrantojen erikoisuus ja siten koko Euroopassa merkittävä luontotyyppi. Alue on luonnontilainen, rannoiltaan täysin rakentamaton, joten se on erittäin edustava näyte tästä luontotyypistä. Maankohoamisen aiheuttama kasvillisuuden sukkessiokehitys on alueella hyvin havaittavissa.

Koska lähialueilta ei tule rehevöittävää kuormitusta, on oletettavaa, että myös vedenalainen luonto on edustava. Rantojen läheisyydessä kasvaa uposkasvina ainakin punanäkinpartaa. 

Rannoilla on edustavia matalakasvuisia rantaniittyjä sekä kivikkorantojen kasvillisuutta, jossa mm. rantahirvenjuuri on runsas. Muista tyypillisistä, melko harvinaisista kasvilajeista mainittakoon mm. särmäputki, rantatyräkki, ruohokanukka, käärmeenkieli ja keltamaite. Erityisesti Lill- ja Hamnfladanin välinen kannas on kasvillisuudeltaan edustava.

Kapeiden niittyvyöhykkeiden takaa alkaa puusto, ja pohjakasvillisuus on monin paikoin edustavaa lehtoa. Mm. lehtokieloa esiintyy Hamnfladanin rantojen tuntumassa. Edustavin alueen boreaalisista lehdoista on valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva Nyckelskinnsbergetin lehto Hamnfladanin etelärannalla. Sen kasvillisuus on tuoretta käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa, jonka puusto on haapavaltaista sekametsää. Joukossa on melko runsaasti lehmuksia ja hieskoivuja sekä jonkin verran kuusta ja vaahteraa. Rannassa kasvaa lisäksi tervaleppää. Kenttäkerroksen vaateliaita lajeja ovat tuoksumatara (Galium odoratum), mustakonnanmarja ja lehtotähtimö. Pensaskerroksessa on runsaasti lehtopensaita, mm. lehtokuusamaa, taikinamarjaa ja koiranheittä.

Hamnfladanin itäpäässä on soistumia, joiden luonnontila tosin on kärsinyt ojituksesta. Nyckelskinnsbergetin länsipuolelta on 1980-luvulla löydetty harvinaisia lettokasveja punakämmekkää ja lettovillaa, mutta ne saattavat olla hävinneet.

Suojelun toteutuskeinot

Nyckelskinnsbergetin lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja se on jo kokonaisuudessaan rauhoitettu yksityismaan luonnonsuojelualueeksi.

Hamnfladanin ja Lillafladanin vesi- ja ranta-alueet ovat vahvistetun seutukaavan suojelukohteita.

Natura-alueeseen kuuluvien rantojen suojelu toteutetaan perustamalla luonnonsuojelulain mukainen suojelualue. Vesialueilla Natura-alue toteutetaan vesilain nojalla.

Julkaistu 31.7.2013 klo 13.24, päivitetty 31.7.2013 klo 13.24

Julkaisija: