Ulvinsalon alue

Alueen kuvaus

Ulvinsalon luonnonpuisto sijaitsee Kuhmon itäosassa ja rajautuu valtakunnan rajaan. Alue laajennusosineen edustaa luonnontilaisinta kainulaista metsäluontoa. Ulvinsalon luonnonpuisto on perustettu vuonna 1956. Luontotyypeiltään monipuoliset metsät ovat pääsääntöisesti kirveenkoskemattomia. Alueen lajisto on erittäin edustava.

Alue paikkatietoikkunassa

Ulvinsalo lähiympäristöineen on vähävesistöistä huuhtoutumatonta (paljastunut suoraan mannerjäätikön alta maaksi) vedenjakaja-aluetta. Puroja on melko runsaasti. Suuria järviä alueella ei ole. Suoaltaat ovat enimmäkseen pieniä ja kapeita juotteja kangasmaiden väleissä. Pinta-alallisesti soita on kuitenkin lähes yhtä paljon kuin kangasmaita. Suurimpia suoaltaita ovat Jylkynsuo, Ruutinsuo, Venäihensuo, Lautalamminsuo, Kurkisuo ja Rajasuo. Nämä ovat aapasoita lukuunottamatta Ruutinsuota, jolla esiintyy myös eksentristä keidassuota. Kartoitusalueen suot ovat pääosin luonnotilaisia, mutta ympäröivien alueiden suot ovat valtaosin ojitettuja, ja kartoitusalueen rajoille ulottuvien ojitusten vaikutukset ulottuva monin paikoin myös alueen sisälle.

Kangasmailla tuoreet kangasmetsät vallitsevat. Metsätyypiltään nämä ovat yleensä puolukka-mustikkatyyppiä(VMT), mutta eteläisellä Rajavaaran-Kaihlavaaran alueella tuoreiden kankaiden metsätyyppi on varsinainen mustikkatyyppi (MT). Alueen metsät ovat lähes poikkeuksetta luonnontilaisia (erityisesti luonnonpuiston alueella) tai luonnontilaisen kaltaisia, kymmeniä vuosia määrämittahakkuiden jälkeen luonnotilassa kehittyneita vanhoja metsiä (erityisesti laajennusalueilla). Pohjoisella laajennusalueella on suuri osa suurista haavoista kaulattu.

Korkeimpien vaarojen lakiosissa on yleisesti soistuneita, melko matalakasvuisia (valtapuusto n. 15 m) ja melko harvapuustoisia vaaranlakimetsiä, joissa suopursu ja juolukka kasvavat paikoin kangasmaalla. Alueen korkeimmat kohdat ovat Pihlajavaara (307,2 mmpy), Ulvinvaara (305 mmpy) ja Rajavaara (303,3 mmpy).

Suojeluperusteet ja -tavoite

Valtakunnan itärajalla sijaitsevan Ulvinsalon Natura-alue on vähävesistöistä huuhtoutumatonta vedenjakaja-aluetta. Luonnonpuiston alueen sanotaan edustavan luonnontilaisinta kainuulaista metsä- ja suoluontoa, eikä perusteetta, sillä1985 hehtaarin alalla valtapuuston ikä ylittää 200 vuotta. Naturan laajennusosien tuoreita kankaita on kaskettu (mistä kertoo nimistökin: Rasivaara, Kaurosenlehto) ja järeää puustoa harsittu. Soita on noin kolmannes alueen pinta-alasta. Suoaltaat ovat enimmäkseen pieniä ja kapeita juotteja kangasmaiden väleissä. Puroja on melko runsaasti. Ulvinsalo on osa Ystävyyden puistoa ja suomalais-venäläistä Ystävyyden luonnonsuojelualuetta sekä Fennoskandian vihreää vyöhykettä.

Keskeisiä suojeluperustelajeja ovat liito-orava, ahma, hitupihtisammal ja korukeräpallokas. Hitupihtisammalen Suomen esiintymäpaikoista kolmasosa on Kuhmossa. Ulvisaloa lähimmät esiintymät ovat Kilpelänvaaran ja Laamasenvaaran Natura-alueilla, jotka sijaitsevat muutaman kilometrin päässä Ulvinsalolta. Korukeräpallokkaasta on Suomessa tiedossa 28 havaintopaikkaa, joista 16 sijaitsee Kuhmossa. Lähin Natura-alueella sijaitseva korukeräpallokkaan esiintymä on Vattuvaarassa n. 25 km päässä Ulvinsalolta.

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit:

*Priorisoitu luontotyyppi

Sekä Luontodirektiivin liitteen II lajit:

Lisäksi muut Natura-tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2. mainitut ja edustavuudeltaan vähintään merkittävät luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin. Kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Natura -tietolomake

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Ulvinsalo on vuonna 1956 perustettu luonnonpuisto (L 634/ 56). Luonnonpuistoon on esitetty vanhojen metsien suojelutyöryhmän mietinnössä (Rassi ym. 1992 b) kolmea laajennusaluetta. Laajennusalueiden suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla.

Uhanalaiset lajit (2019 luokitus)