Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään
Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:
Alueen kuvaus
Tuuliaapa – Iso Heposuon Natura-alue koostuu kahdesta erillisestä osasta. Tuuliaapa sijaitsee pohjoisempana Myllykankaan - Kivimaantien itäpuolella. Tuuliaavan keskiosat ovat ombrotrofista keidassuota, pääasiassa rimpinevarämettä. Reunoilla esiintyy ravinteisempia suotyyppejä, nevarämeitä sekä tupasvilla- ja pallosararämeitä. Ojituksia on vain pienellä alalla Tuuliaavan eteläosassa. Tästä ojituksesta ei kuitenkaan ole juurikaan haittaa suon luonnontilaisuudelle. Kivennäismaakuvioita Tuuliaavalla on vain muutama. Alueen eteläosassa sijaitseva Tuulijärvi on soiden ympäröimä.
Iso Heposuo sijoittuu pääosin aluetta halkovan tien länsipuolelle ja sijaitsee hieman etelämpänä kuin Tuuliaapa. Tie kulkee suojelualueen poikki Iso Heposuon itäosassa. Iso Heposuon alue koostuu keidas- ja aapasoista sekä metsäsaarekkeista. Keidassuo on ombrotrofista nevarämettä, jota ympäröivät ravinteisemmat nevarämeet. Aapasuo on minerotrofista rimpinevarämettä. Suot varsinaisen Iso Heposuon länsipuolella ovat myös minerotrofisia nevarämeitä.
Metsämaan kuviot ovat pääosin entistä talousmetsää; sekametsiä, kuivia ja tuoreita kankaita, joilla esiintyy myös korpijuotteja. Joitakin kuvioita on joskus hyvin kauan sitten myös kulotettu, joten niillä on näkyvissä palokantoja. Osa kuvioista on soistuneita. Iso Heposuon länsipuolisella vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvalla osalla on kuitenkin säilynyt luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä, joissa on muuta aluetta runsaammin lahopuuta.
Soidensuojelualue on edustava, linnustollisesti arvokas aapa- ja keidassuon yhdistelmä. Siihen liittyvä Ulkosuon vanhan metsän kohde on mäntyvaltaisten metsäsaarekkeiden ja soiden mosaiikki. Sen metsät ovat vanhoja ja suureksi osaksi hyvin luonnontilaisia. Lahopuuta on vaihtelevasti. Mäntyvaltaiset osat ovat selkeästi erirakenteisia. Suot ovat karuja luonnontilaisia nevoja. Alue on ainoa laajempi luonnontilainen metsäalue Perämeren rannikon välittömässä läheisyydessä, etäisyyttä merelle on n. 7 km. Natura-alueen sisällä on yksittäisiä ojia, ja aluetta ympäröivät laajat ojitusalueet, joiden kuivattava vaikutus ulottuu Natura-alueen sisällekin.
Suojelutavoite
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
Soidensuojelualue (laki n:o 676/81), jonka laajennuksena on vanhojen metsien suojeluohjelman kohde. Laajennuksen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin.
Alueen tietolomake
Luontodirektiivin luontotyypit
Koodi
|
Nimi
|
Pinta-ala, ha
|
3160 |
Humuspitoiset järvet ja lammet |
27 |
7110 |
Keidassuot |
123 |
7310 |
Aapasuot |
758 |
9010 |
Boreaaliset luonnonmetsät |
38 |
91D0 |
Puustoiset suot |
198,2 |
Lajit
Metsähanhi |
Anser fabalis
|
Sinisuohaukka |
Circus cyaneus
|
Laulujoutsen |
Cygnus cygus
|
Palokärki |
Dryocopus martius
|
Pohjansirkku |
Emberiza rustica
|
Ampuhaukka |
Falco columbarius
|
Nuolihaukka |
Falco subbuteo
|
Tuulihaukka |
Falco tinnunculus
|
Kuikka |
Gavia arctica
|
Kurki |
Grus grus
|
Jänkäsirriäinen |
Limicola falcinellus
|
Jänkäkurppa |
Lymnocryptes minimus
|
Suokukko |
Philomachus pugnax
|
Kapustarinta |
Pluvialis apricaria
|
Hiiripöllö |
Surnia ulula
|
Teeri |
Tetrao tetrix
|
Metso |
Tetroa urogallus
|
Mustaviklo |
Tringa erythropus
|
Liro |
Tringa glareola
|
Alueella on lisäksi yksi uhanalainen laji.