Hyppää sisältöön

Tuuliaapa - Iso Heposuo

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi FI1101402
Kunta Ii (Kuivaniemi)
Pinta-ala (ha)        1 075
Aluetyyppi SAC/SPA
Alue kartalla Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu

Alueen kuvaus

Tuuliaapa – Iso Heposuon Natura-alue koostuu kahdesta erillisestä osasta. Tuuliaapa sijaitsee pohjoisempana Myllykankaan - Kivimaantien itäpuolella. Tuuliaavan keskiosat ovat ombrotrofista keidassuota, pääasiassa rimpinevarämettä. Reunoilla esiintyy ravinteisempia suotyyppejä, nevarämeitä sekä tupasvilla- ja pallosararämeitä. Ojituksia on vain pienellä alalla Tuuliaavan eteläosassa. Tästä ojituksesta ei kuitenkaan ole juurikaan haittaa suon luonnontilaisuudelle. Kivennäismaakuvioita Tuuliaavalla on vain muutama. Alueen eteläosassa sijaitseva Tuulijärvi on soiden ympäröimä.

Iso Heposuo sijoittuu pääosin aluetta halkovan tien länsipuolelle ja sijaitsee hieman etelämpänä kuin Tuuliaapa. Tie kulkee suojelualueen poikki Iso Heposuon itäosassa. Iso Heposuon alue koostuu keidas- ja aapasoista sekä metsäsaarekkeista. Keidassuo on ombrotrofista nevarämettä, jota ympäröivät ravinteisemmat nevarämeet. Aapasuo on minerotrofista rimpinevarämettä. Suot varsinaisen Iso Heposuon länsipuolella ovat myös minerotrofisia nevarämeitä.

Metsämaan kuviot ovat pääosin entistä talousmetsää; sekametsiä, kuivia ja tuoreita kankaita, joilla esiintyy myös korpijuotteja. Joitakin kuvioita on joskus hyvin kauan sitten myös kulotettu, joten niillä on näkyvissä palokantoja. Osa kuvioista on soistuneita. Iso Heposuon länsipuolisella vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvalla osalla on kuitenkin säilynyt luonnontilaisen kaltaisia vanhoja metsiä, joissa on muuta aluetta runsaammin lahopuuta.

Soidensuojelualue on edustava, linnustollisesti arvokas aapa- ja keidassuon yhdistelmä. Siihen liittyvä Ulkosuon vanhan metsän kohde on mäntyvaltaisten metsäsaarekkeiden ja soiden mosaiikki. Sen metsät ovat vanhoja ja suureksi osaksi hyvin luonnontilaisia. Lahopuuta on vaihtelevasti. Mäntyvaltaiset osat ovat selkeästi erirakenteisia. Suot ovat karuja luonnontilaisia nevoja. Alue on ainoa laajempi luonnontilainen metsäalue Perämeren rannikon välittömässä läheisyydessä, etäisyyttä merelle on n. 7 km. Natura-alueen sisällä on yksittäisiä ojia, ja aluetta ympäröivät laajat ojitusalueet, joiden kuivattava vaikutus ulottuu Natura-alueen sisällekin.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Soidensuojelualue (laki n:o 676/81), jonka laajennuksena on vanhojen metsien suojeluohjelman kohde. Laajennuksen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain keinoin.

Alueen tietolomake

Luontodirektiivin luontotyypit

Koodi Nimi Pinta-ala, ha
3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 27
7110 Keidassuot 123
7310 Aapasuot 758
9010 Boreaaliset luonnonmetsät 38
91D0 Puustoiset suot 198,2

Lajit

Metsähanhi Anser fabalis
Sinisuohaukka      Circus cyaneus
Laulujoutsen Cygnus cygus
Palokärki Dryocopus martius
Pohjansirkku Emberiza rustica
Ampuhaukka Falco columbarius
Nuolihaukka Falco subbuteo
Tuulihaukka Falco tinnunculus
Kuikka Gavia arctica
Kurki Grus grus
Jänkäsirriäinen Limicola falcinellus
Jänkäkurppa Lymnocryptes minimus
Suokukko Philomachus pugnax
Kapustarinta Pluvialis apricaria
Hiiripöllö Surnia ulula
Teeri Tetrao tetrix
Metso Tetroa urogallus
Mustaviklo Tringa erythropus
Liro Tringa glareola

Alueella on lisäksi yksi uhanalainen laji.

Julkaistu 21.8.2013 klo 15.05, päivitetty 2.7.2020 klo 13.07