Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue

Koodi

FI 130 1912

Kunta

Tornio, Ylitornio, Kolari, Pello, Muonio, Enontekiö, Kittilä

Pinta-ala

32 000 ha

Aluetyyppi

SCI

Alueen kuvaus:

Tornionjoen - Muonionjoen Suomen puoleisen vesistöalueen vesipinta-ala lukuun ottamatta Tengeliönjoen vesistöaluetta on noin 32 000 ha. Tengeliönjoen vesistöalue ei kuulu alueeseen, koska se on rakennettu voimatalouskäyttöä varten. Myös Martimojoen ja Liakanjoen vesistöalueet on rajattu alueen ulkopuolelle, koska niiden luonnontila on ruoppausten, perkausten ja ojitusten vuoksi voimakkaasti muuttunut. Tornion - Muonionjoen vesistöalueesta n. 70 % kuuluu boreaaliseen ja 30 % alpiiniseen vyöhykkeeseen.

Jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on yhteensä noin 500 km. Koko Suomen puoleisen vesistön jokipituus on yhteensä 3 600 km. Jokireitin ylin osa, Könkämäeno, saa alkunsa Kilpisjärvestä 473 m korkeudesta ja se laskee Käsivarren tunturiylänköä pitkin noin 90 km:n matkalla 142 m. Könkämäenon ja toisen latvahaaran Lätäsenon yhtyessä Kaaresuvannon yläpuolella joki saa nimekseen Muonionjoki. Muonionjoen pituus on yhteensä 230 km, ja putouskorkeutta tällä jaksolla on 205 m. Muonionjoki laskee Lappean kohdalla Ruotsin puolelta tulevaan Tornionjokeen. Tornionjoen pituus Muonionjoen yhtymäkohdasta mereen saakka on 180 km ja putouskorkeutta tällä suhteellisen alavalla Tornionjokilaakson alueella on 126 m. Huomattavimpia Tornion-Muonionjoen Suomen puoleisia sivujokia ovat Lätäseno, Jietajoki, Tarvantojoki, Palojoki, Jerisjoki, Äkäsjoki, Ylläsjoki, Naamijoki ja Martimojoki.  Suurimmat järvet vesistöalueella ovat Kilpisjärvi, Jerisjärvi ja Äkäsjärvi.

Tornionjoen kallioperä on suureksi osaksi noin 1,6 - 2,7 mrd vuotta vanhaa peruskalliota. Kallioperän vanhimpia kivilajeja ovat graniittigneissit, joita on Käsivarren alueella molemmin puolin Könkämäenoa. Muonionjoen ja Tornionjoen alaosan vesistöalueen kallioperä koostuu pääosin graniitista ja kvartsiiteista, mutta aluetta halkovat myös muutamat liuskealueet, joissa esiintyy kiilleliuskeita ja -gneissejä sekä emäksisiä vulkaanisia kiviä. Laajimmat tällaiset liuskealueet ovat Muonionjoen yläosalla Lätäsenon liittymän tienoilla sekä Kolarin, Ylitornion ja Tornion seudulla.

Tornionjoen keskivirtaama alajuoksulla, Karungissa, on ollut vuosina 1961 - 1990 yli 350 m3/s. Virtaama vaihtelee paljon vuosittain, sillä siihen vaikuttavat valuma-alueen pinta-alan lisäksi sadanta ja haihdunta. Myös virtaamien vuodenaikaiset vaihtelut ovat suuria. Esimerkiksi Karungissa touko- ja kesäkuun keskivirtaamat ovat olleet noin 2,6 -kertaisia kaudella 1961 - 1990 verrattuna vuoden keskivirtaamaan. Virtaamien ääriarvoissa vaihtelut ovat vielä suurempia. Karungissa suurin virtaama kaudella 1961 - 1990 on ollut lähes kymmenkertainen verrattuna  keskivirtaamaan.

Veden laadun suhteen Könkämäeno ja Muonionjoen yläosa ovat luonnontilaisia, hyvin vähän kuormitettuja vesistöjä. Könkämäeno on hyvin kirkasvetinen ja karu vesistö, joka kuuluu vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan luokkaan I eli erinomainen. Humuspitoisten sivuvesien vaikutuksesta veden väri kohoaa jo Muonionjoen yläosalla, mistä johtuen Muonionjoki ja Tornionjoki kuuluvat Muonion alapuolelta lähtien laatuluokkaan II eli hyvä. Veden ravinnepitoisuudet kohoavat joen latvaosilta alajuoksulle tultaessa, mutta suurimmaksi osaksi jokea voidaan pitää karuna vesistönä. Ainoastaan joen alaosaa voidaan pitää lievästi rehevänä. Ihmistoiminnasta aiheutuva kuormitus painottuu joen alaosalle, missä suurimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevedet.

Tornion - Muonionjoessa sekä siihen laskevissa sivuvesistöissä Enontekiön kunnan rajalta Perämereen saakka on uitettu puutavaraa. Uitto oli laajimmillaan 1950-luvulla ja se loppui 1971. Tornionjoen pääuomassa uittoväylätyöt ovat olleet vähäisiä, sen sijaan sivuvesistöissä uittoperkauksia on tehty yleisesti.  Uiton loppumisen jälkeen Tornion - Muonionjoen uittosääntö on kumottu ja siihen liittyvät uittoväylien kunnostustyöt on tehty. Jerisjoella ja Ylläsjoella on lisäksi tehty 1990-luvulla kalataloudellinen kunnostus. Äkäsjoella vastaavanlaista kunnostusta ollaan parhaillaan tekemässä ja Naamijoelle ollaan tekemässä kalataloudellista kunnostussuunnitelmaa.

Ylläsjoen  valuma-alueella on  tehty valuma-alueen kunnostus. Naamijoelle ollaan tekemässä valuma-alueen kunnostussuunnitelma. Valuma-alueen kunnostuksella pyritään parantamaan vedenlaatua vähentämällä valuma-alueelta vesistöön pääsevää kuormitusta.

Tornionjoki on arvokas vaelluskalajoki, sillä Suomessa on Tornionjoen lisäksi enää Simojoessa luonnonvaraisesti lisääntyvä Itämeren lohikanta. Jokeen nousee kutemaan myös meritaimen ja vaellussiika.  Tärkeitä saaliskaloja ovat myös hauki, harjus, ahven ja siika. Näiden kalalajien lisäksi Tornion - Muonionjoessa esiintyy 17 muuta kalalajia.

Tornionjokilaakso rannikolta Pellon korkeudelle saakka on suurimmaksi osaksi maatalouden muovaamaa kulttuurimaisemaa. Tornionjokilaakso Tornion kaupungin pohjoispuolelta lähelle Ylitornion taajamaa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.

Tornion -Muonionjoki on Kalixjoen ohella ainoa Suomen ja koko EU:n säännöstelemätön suuri (keskivirtaama yli 350 m3/s) jokivesistö. Veden laatu vesistöalueella on suurimmaksi osaksi hyvä tai erinomainen.

Alueella sijaitsee Partek Nordkalk Oyj:n kaivospiiri sekä Rautaruukki Oy:n rauennut kaivospiiri.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Pääasiallisena toteutuskeinona on Ruotsin ja Suomen välinen rajajokisopimus. Niiltä osin kun rajajokisopimuksessa ei ole erityisiä määräyksiä, noudatetaan vesilain säännöksiä. Tornion – Muonionjoen sivuvesistöjen osalta toteutuskeinona on myös koskiensuojelulaki.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit

100 %

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

saukko

Muuta lajistoa:

harjus
merilohi
meritaimen
nahkiainen
siika
kelluskeiholehti
vesisara

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Erityissuojelua vaativat vesistöt. Vesistöjen erityissuojelutyöryhmän mietintö 63/1992. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto. Helsinki. 219 s.

Hyvärinen, V. (toim.) 1996: Hydrologinen vuosikirja 1993. Suomen ympäristö, Luonto ja luonnonvarat nro 69.

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Liukko, U-M. (toim.) 1999: Saukkokannan tila ja seuranta Suomessa. Suomen ympäristö, Luonto ja luonnonvarat nro 353.

Puro-Tahvanainen, A., Viitala, L., Lundvall, D., Brännström, G. & Lundstedt, L. 2001: Tornionjoki: vesistön tila ja kuormitus.  Alueelliset ympäristöjulkaisut  95, Lapin ympäristökeskus, Rovaniemi 242 s. 

Sihvonen, Sari 2002: Tornion-Muonionjoen monikäytön kehittäminen: yleissuunnitelma.  Alueelliset ympäristöjulkaisut 274, Lapin ympäristökeskus, Rovaniemi. 81 s. 

Vesihallitus 1984: Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelma. Vesihallituksen julkaisuja nro 46. Helsinki. 88 s.

Julkaistu 29.1.2004 klo 13.19, päivitetty 14.8.2013 klo 14.24

Aihealue:
Julkaisija: