Tormuan Pohjavaara - Riitasuo

Alueen kuvaus

Tormuan Pohjavaara - Riitasuo Natura-alue sijaitsee Hossan ja Saarikylän välissä, Suomussalmen pohjoisosassa. Alue on erittäin merkittävä vanhojen metsien ja soiden muodostama kokonaisuus.

Alue paikkatietoikkunassa

Pohjanvaaran alueella metsät ovat suurimmaksi osaksi karun puoleisia tuoreita kankaita. Pienimuotoista rehevyyttä ilmenee laikuttain monin paikoin, etenkin rinteillä. Metsäpalon jälkiä on lähes koko alueella. Monilla kuvioilla on palaneita justeerikantoja ja matalampia lahonneita mäntykantoja. Alueen merkittävintä metsäluontoa edustavat rehevät korpimaiset puronvarret ja niiden läheiset kankaat sekä Pohjanvaaran jyrkkä etelärinne ja Lumperoisenvaaran luoteisrinne. Niillä lahopuustoa on paikoin erittäin runsaasti. Hienoja aarnimetsäkuvioita on myös soidensuojelualueen itäpuolella.

Metsien puusto on tiheydeltään vaihtelevaa eriasteisesti kuusettunutta järeää männikköä. Melko järeää koivua on yleisesti 5-10 % pystypuuston runkoluvusta ja haapaa esiintyy yksittäin tai pienissä ryhmissä. Selvästi kuusivaltaiset kuviot keskittyvät lähinnä puronvarsiin.

Lahopuusto alueella on runsasta ja monipuolista. Keskimäärin maapuita on 100-200 runkoa hehtaarilla, painottuen mäntyyn, koivuun ja ohuehkoon kuuseen. Männyn osalta alueella on hyvä lahojatkumo. Useilla kuvioilla on myös järeää kuusimaapuuta sekä kohtalaisen runsaasti myös haapapökkelöitä ja -maapuita. Vanhan metsän kääväkkäistä runsaita ovat mm. haavanarinakääpä, pikireunakääpä, aarnikkääpä, pursukääpä, rusokantokääpä, kuusenkääpä, riukukääpä ja sirppikääpä.

Suot ovat päätyypiltään karuja lyhytkortisia tai heikosti saraisia nevoja ja tupasvillaisia rämeitä. Edustavimmat korvet ovat purojen varrella ja rehevimmät suot ovat lettonevaisia (BrLN). Laajimmat hyvin kehittyneet rimpinevat ovat Pohjansuo ja Rapalammen suojuotti. Kortepaikanpuron varrella on entisiä suoniittyjä, jotka ovat pikkuhiljaa metsittymistä. Muuten suopuusto on luonnontilaista. Bryales lettonevoja on pienialaisesti Kortepaikanpuron läheisyydessä ja laajemmin Hoikkasuolta Rätinkisalmelle ulottuvassa suojuotissa. Lettonevojen yhteydessä on myös lähteisyyttä. Pölhönpuron varrella on kaksi kotkansiipilehtokorpea. Korvissa kasvaa myös lapinleinikkiä.

Alueen länsiosassa, Paiselampien ympäristössä, on poikkeavan hienoja lettolierosammal-rimpilettoja (ScoL) ja pienialaisemmin rimpisirppisammal-rimpilettoja (ReL), lettoväkäsammal-lettoja (CaL), heterahkasammal-lettoja (WaL) ja lettorämeitä (LR). Timpijoen varrella on myös huomattavasti rahkasammaleisia rimpilettoja, ja jokivarren lettolierosammal-rimpiletot ovat luhtaisia. Alueen itäosan suot ovat karumpia ja tavanomaisempia karuja saranevoja ja lyhytkorsinevoja sekä rahkaisia tupasvillarämeitä ja nevarämeitä.

Letoilla kasvaa silmiinpistävän runsaasti nuijasaraa ja hirssisaraa. Alueen kasviharvinaisuus on kuusamonnokkasara, jota ei tavata laajemmin kuin Kuusamossa ja parilta kasvupaikalta Kainuusta. Soilla esiintyvät lisäksi mm. kalvasvesiherne, lettopaju, suopunakämmekkä, kirkiruoho ja soikkokaksikko. Ylimmäisen Paiselammin soilla, jotka eivät varsinaisesti kuulu soidensuojelualueseen, kasvaa lisäksi lapinkämmekkä, lapinnuijasara ja lettosara.

Kirkaslammen - Särkilammen alueen ojitetut letot on kunnostettu 55 hehtaarin alueelta. Alueella kasvaa useita kasviharvinaisuuksia, kuten lettohernesara, hentosuolake, kirkiruoho, suopunakämmekkä, veripunakämmekkä, pitkälehtivita, soikkokaksikko, lettopaju, hirssisara. Suolla on ilmoitettu kasvavan myös lettosaran, nuppisaran, lapinkämmekän ja jouhiluikan, jonka ei tiedetä kasvavan muualla Kainuussa. Lajien kasvupaikkoja on runsaasti joka puolella suota.

Riitasuon alueen suuret avosuot ovat runsasravinteisia rimpinevoja (MeEuRiN) tai lettolierosammal-rimpilettoa ja laiteilta lettorämeitä. Rytilehdon pohjoispuolella on laajempi lettoräme. Kotisuolta Riitalampeen laskevan puron alajuoksulla on pienialaisesti luhtaisuutta ja rimpilettoisuutta. Lähempänä kangasmaan reunaa Riitalammen rantasuo on paikoin lettoväkäsammal-lettoa.

Rytilehdon pohjoispuolisella lettorämeellä kasvaa mm. kielikämmekkä ja kirkiruoho. Hirssisaraa on Riitalammen eteläpuolella ja nuppisaran on ilmoitettu kasvan Riitasuon pohjoisosassa. Riitasuo yhdistää arvokkaan Kotisuon alueen Kirkassuohon.

Kotisuo - Paskalampi alueella suurin osa suosta on lähinnä mätäs- ja välipintaista rämelettoa. Paikoin, varsinkin lampien välissä, on edustavia järviruokoisia ja lettolierosammaleisia ruoppavaltaisia rimpiä. Rimmissä kasvaa lettohernesaraa. Suolla kasvaa myös lettopajua, kirkiruohoa, yleisesti hirssisaraa ja suopunakämmekkää sekä parissa kohtaa nuppisaraa. Alueella on ilmoitettu kasvavan myös lapinkämmekkää ja lettosaraa.

Suojeluperusteet ja -tavoite

Paiselammen soidensuojelualue on keskeinen alue kalkkivaikutteisten lettosoiden suojelualueverkostossa. Tormuan Pohjanvaaran vanhojen metsien suojeluohjelman alue on keskeinen alue Kainuun vanhojen metsien suojelualueverkostossa. Alueella on myös merkitystä aapasoiden, puustoisten soiden ja pienvesien suojelussa. Alueella esiintyy harvinaista kalkkilampityyppiä.

Paiselammen soidensuojelualue on yksi keskeisimmistä alueista Kainuussa lettosoiden uhanalaisen kalkinvaatijalajiston suojelun kannalta.

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit:

*Priorisoitu luontotyyppi

Sekä muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit, muu keskeinen suojeluperuste:

Lisäksi muut Natura-tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2. mainitut ja edustavuudeltaan vähintään merkittävät luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin. Kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Natura -tietolomake

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alueen toteutustapa on luonnonsuojelulaki ja vesialueilla vesilaki. Alueella on Paiselammen soidensuojelualue ja Tormuan Pohjanvaaran luonnonsuojelualue. Alueella on lisäksi yksi yksityinen luonnonsuojelualue.

• Valtion omistamat suojelualueet, 1642 ha
• Yksityinen suojelualue (YSA117920), 36 ha

Uhanalaiset lajit (2019 luokitus)