Hyppää sisältöön

Talaskankaan alue

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi

FI1200901

Kunta

Kajaani, Vieremä

Pinta-ala

4915

Aluetyyppi

SAC ja SPA

Alue kartalla

Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu
(kirjoita hakukenttään Natura-alueen nimi tai koodi)

Alueen kuvaus

Talaskankaan metsä- ja suoalue sijaitsee Sonkajärven, Vieremän ja Kajaanin kuntien alueella, Pohjois-Savon ja Kainuun rajalla. Alueen syrjäisen sijainnin vuoksi se säilyi pitkään erämaisena alueena.

Alue paikkatietoikkunassa

Talaskangas-Sopenmäen alue on vedenjakajaseutua ja se on ympäröiviin alueisiin verrattuna korkeaa seutua, mutta itse alueella ei ole mitään suuria korkeuseroja. Alueen korkein kohta on Sopenmäki. 

Aluetta luonnehtivat kangasmaiden valoisat vanhat metsiköt, tiheät kuusivaltaiset  sekametsät, puustoiset rämeet ja avonevat. Suurin osa alueen metsäpinta-alasta on tuoretta kangasmetsää. Suurimmat kangasmaakuviot ovat Talaskangas ja Heinosenaho. Lehtipuita, etenkin koivua on metsissä runsaasti, Sopenmäen alueen eräissä osissa on merkittävässä määrin ikääntyviä haapoja. Kokonaispinta-alasta puolet on suota. Suot ovat pääosin varsin karuja rämeitä ja nevoja, joilla on usein rimpiä. Monille alueen rämeistä ovat tunnusomaisia komeat kelot.  Pikkujärviä ja lampia on runsaasti, joskin niiden yhteinen pinta-ala on pieni. Suurin osa virtavesistä on luonnontilaisia. 

Lähes kaikki Sopenmäen kangasmaat on käsitelty jossain vaiheessa tällä vuosisadalla,  alueen halkaiseva sähkölinja on hakattu 40-50 -lukujen vaihteessa ja myös metsäautoteitä on rakennettu. Paikallisten asukkaiden polttopuuhakkuut jatkuivat 50 -luvulle saakka. Kurkipuro on aikanaan perattu lapiotyönä ja Sopenjoki on ruopattu luonnonravintolammikon tyhjennyskanavaksi 1980 -luvun alussa. Alueeseen kuuluvan Vieremän Talasjärven valtionpuisto on perustettu 1866. Sen metsät ovat huomattavalta osalta olleet metsätalouden piirissä. Aluetta on hakattu 20-30  -luvuilla, 50 -luvulla sekä jälleen 1986, kun pääosa tiestöstä valmistui. Talaskankaan luonnonsuojelualueen perustaminen keväällä 1994 mahdollisti arvokkaan metsä- ja suoluonnon suojelemisen. 

Vaikka täysin koskematonta luonnonmetsää ei alueella ole, metsät ovat saaneet pitkään kehittyä luonnontilaisina. Tämä näkyy mm. metsien rakenteen monipuolisuutena ja joillakin paikoin lahopuun melko runsaana määränä. Paikoin metsäkankailla on ylispuuta ja runsaasti keloja. Alueella on nähtävissä jälkiä metsäpaloista. 

Talaskangas - Sopenmäen alueella on ollut jonkin verran merkitystä kuntalaisten virkistys-, retkeily - ja monikäyttöalueena. Etenkin Sopenmäen alueella on Otanmäen taajaman kannalta merkitystä metsästys-, kalastus-, marjastus- ja sienestyspaikkana. 

Suurimmat suot alueella ovat Kananen ja Halikinsuo sekä Joutensuo. Muita merkittäviä soita ovat Kurkisuo ja Teerisuo. Näiden lisäksi Talasjoen ja sen sivupurojen varret ovat suotyypeiltään ja lajistoltaan ympäristöään vaihtelevampia. Pikku -Talaksen pohjois- ja koillispuolella lukuisat suokapeikot aina Kurkisuolle saakka ovat maisemiltaan näyttäviä. 

Kananen on aapasuo, jossa on kaksi rimpialuetta. Pääosa keskustasta on melko avointa sararämettä.  

Kanasen  pohjoispää viettää melko jyrkästi koilliseen. Latvoiltaan osin peratun Kanapuron varressa on kapealti ruoho- ja heinäkorpea, mutta laajemmin vähän karumpaa luhtaista nevakorpea. Rinneosassa on laajalti luhtaista ruoho- ja heinäkorpea, jossa kasvaa joitakin melko hyvän ravinteisuuden tunnuslajeja. Korven länsiosan puusto on hakattu. Kanasen suo on mm. uhanalaisten punakämmekän. Suolla on näyttävä kelomaisema. 

Halikinsuo on erittäin märkä ruopparimpineva, jonka matalien jänteiden verkosto on tiheä. Suon ravinnetasapaino on lajiston perusteella mesotrofian ylärajoilla. Varsinaiset lettolajit kuitenkin puuttuvat. Itää kohti suo karuuntuu. Tämän suon edustavia puolia ovat sen putkilokasvilajisto ja toisaalta avarat suomaisemat, joita maaston pienet korkeussuhteiden vaihtelut elävöittävät. Suon ojitettuja laitaosia on ennallistettu 2000 -luvulla.  

Kurkisuo on täysin luonnontilainen karu aapasuo. Avointa keskiosaa hallitsevat rahkasammalrimmet, mutta märimmissä osissa on myös karuja ruopparimpiä. Puustoiset suon laidat ovat tupasvillarämettä. Suon länsilaidassa on sekä mustikka-, metsäkorte- että muurainkorpea. 

Myös Teerisuo on enimmäkseen rahkasammalrimpinen. Avosuon laitaosissa on karuja saranevoja ja kalvakkanevoja. Luoteispäässä on luhtavaikutteista mesotrofiaa. Länsilaidasta lähtee lähteinen puro kohti Talasjokea. Suoaltaasta selkeästi erottuvien kankaiden metsät ovat komeita. 

Pohjanmaan aapasuovyöhykkeeseen kuuluva, Talaskankaan luonnonsuojelualueeseen länsiosastaan liittyvä Joutensuo on lähes kokonaan ojittamaton, suojeltu suo. 

Iso-Talas -järveen länsiosastaan rajautuvaa pohjoisosaa luonnehtivat laajat kangasmaasaarekkeet, joiden väliset suot ovat pääosin lyhytkorsinevaa ja jouhisaravaltaista suursaranevaa. Itäosan metsäsaarekkeet ovat enimmäkseen puolukka- ja kanervatyypin männikköä, joukossa koivua sekä alikasvoskuusia. Länsiosan metsäsaarekkeet ovat mustikkatyypin kuusikkoa. Alueella on eri lajien maapuuta ja pystylahopuuta. Palokantoja ja palokoroisia mäntyjä on siellä täällä. Alue rajautuu pohjoisessa Talasjokeen, jonka varrella on korpimaisemaa.  

Joutensuon eteläosa on suureksi osaksi puutonta, jouhisaravaltaista suursaranevaa sekä lyhytkorsinevaa. Suon erityispiirteenä ovat laajat avovesirimmet ja paikoin runsaana kasvava järviruoko. Itäosan Valkeislampi on rannoiltaan lähes luonnontilainen. Eteläosa on linnustollisesti arvokas. 

Tehtyjen selvitysten perusteella Talaskankaan alueella tiedetään esiintyvän useita kymmeniä uhanalaisia ja vilä lukusampi joukko silmällä pidettäviä eliölajeja. Uhanalaisista lajeista merkittävä osa on vanhojen metsien tunnuslajeja. Alueen linnusto kuvastaa myös varttuneiden ja vanhojen metsien runsautta.    

Vieremän puoleinen laajennusosa (513 ha), Valkeismäen - Koukomäen - nk. pikkulampien alue, on metsäsaarekkeiden ja pienehköjen soiden kirjoma kokonaisuus. Alue on säilyttänyt suhteellisen hyvin luonnontilaisuutensa. Alueella on huomattava määrä suojelullisesti arvokkaita lahopuustoisia kuusivaltaisia metsiä. Suot ovat lähinnä aapasoita ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ojittamattomia. Lisäksi alueella on useita luonnontilaisia pikkulampia. Metsien lintu- ja erityisesti kääväkäslajisto on edustava.  

Kajaanin puoleinen laajennusalue (617 ha) koostuu aapasuojuoteista ja näiden välisistä metsäselänteistä ja -saarekkeista. Suurin osa kangasmetsien alasta on käsiteltyä talousmetsää, mutta siellä täällä on säilynyt myös lahopuustoisia vanhan luonnonmetsän saarekkeita. Suurella osalla kankaista on jälkiä metsäpaloista. Paikoin kasvaa järeää haapaa, ja Ruuhimaalla kasvaa tiettävästi koko Talaskankaan alueen paksuin mänty. Alueella elää vanhoja metsiä vaativia lintulajeja, mm. pohjantikka ja kuukkeli, ja kääväkäslajisto indikoi vanhan metsän kuvioiden suojeluarvoa. Laajennusosan suot ovat pääosin luonnontilaisia aapasoita. Rämeet ovat suurelta osin ojitettuja. Suot täydentävät luonnonsuojelualueen pienvesistöjen valuma-alueita. 

Suojeluperusteet ja -tavoite 

Talaskankaan alue on laaja ja erämainen kokonaisuus, jossa esiintyy monipuoleisesti vanhoja metsiä, suoyhdistymiä ja piensoita sekä pienvesiä monimuotoisena ja luonnontilaltaan eheänä kokonaisuutena. Alue on erittäin tärkeä ydinalue Natura-alueverkostossa eteläisen Kainuun länsiosissa maanselän alueella.

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit:

3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 93 ha
3260 Pikkujoet ja purot 5 ha
7310* Aapasuot 2258 ha
9010* Luonnonmetsät 1278 ha
91D0* Puustoiset suot 1694 ha

*Priorisoitu luontotyyppi

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat lintudirektiivin liitteen I lajit:

A241 pohjantikka Picoides tridactylus
A104 pyy Tetrastes bonasia
A108 metso Tetrao urogallus
  uhanalainen laji  

Sekä säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut, jotka voidaan rinnastaa liitteen I lajeihin:

A039 metsähanhi Anser fabalis fabalis
A542 pohjansirkku Schoeniclus rusticus

Lisäksi muut Natura-tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2. mainitut ja edustavuudeltaan vähintään merkittävät luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin. Kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Natura -tietolomake

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot 

Natura-alueeseen sisältyy Talaskankaan luonnonsuojelualue, Talasjärvien yksityinen luonnonsuojelualue, metsälain mukaan toteutettava Natura-alue sekä Talaskankaan laita niminen suojelumetsä. Talaskankaan laita liitetään kiinteistöteknisesti Talaskankaan luonnonsuojelualueeseen.

Laajennusosa Kajaanin puolella on valtion maata. Sen lahopuustoisten vanhan metsän kuvioiden, soiden ja pienvesien luonnonarvot turvataan alue-ekologisen suunnittelun avulla metsälain nojalla.

  • Talaskankaan luonnonseuojelualue 3592 ha
  • Talasjärven YSA-alue 160 ha
  • Talaskankaanlaita 505 ha
  • Metsälailla toteutettava osa-alue Kajaanin puolella 616 ha

Uhanalaiset lajit (2019 luokitus) sekä lintudirektiivin lajit

A223 helmipöllö Aegolius funereus  
A054 jouhisorsa Anas acuta VU
A039 taigametsähanhi Anser fabalis fabalis VU
A222 suopöllö Asio flammeus  
A061 tukkasotka Aythya fuligula EN
A082 sinisuohaukka Circus cyaneus VU
A038 laulujouten cygnus cygnus  
A236 palokärki Dryocopus martius  
A542 pohjansirkku Schoeniclus rusticus  
A098 ampuhaukka Falco columbarius  
A099 nuolihaukka Falco subbuteo  
A096 tuulihaukka Falco tinnunculus  
A320 pikkusieppo Ficedula parva  
A002 kuikka Gavia arctica  
A001 kaakkuri Gavia stellata  
A217 vaspuspöllö Glaucidium passerinum VU
A127 kurki Grus grus  
A338 pikkulepinkäinen Lanius collurio  
A152 jänkäkurppa Lymnocryptes minimus  
A107 teeri Lyrurus tetrix  
A260 keltavästäräkki Motacilla flava  
A072 mehiläishaukka Pernis apivorus EN
A312 idänuunilintu Seicercus trochiloides  
A241 pohjantikka Picoides tridactylus  
A140 kapustarinta Pluvialis apricaria  
A457 lapinpöllö Strix nebulosa  
A220 viirupöllö Strix uralensis  
A456 hiiripöllö Surnia ulula  
A534 sinipyrstö Tarsiger cyanurus  
A104 pyy Tetrastes bonasia VU
A108 metso Tetrao urogallus  
A166 liro Tringa glareola  
1355 saukko Lutra lutra  
1910 liito-orava Pteromys volans VU
  susi Canis lupus EN
  keltatäplähiipijä Carterocephalus palaemon VU
  vaaleaharmoyökkönen Xestia sincera VU
  kantoraippasammal Anastrophyllum hellerianum VU
  ryytisammal Geocalyx graveolens VU
  pikkulovisammal Lophozia ascendens EN
  itupyörösammal Odontoschisma denudatum EN
  aarnisammal Schistostega pennata VU
  koivunlehtojäkälä Bacidia igniarii VU
  laholehtojäkälä Bacidina phacodes VU
  siloneulajäkälä Chaenotheca laevigata VU
  jauheneulajäkälä Chaenotheca stemonea VU
  hongantorvijäkälä Cladonia parasitica VU
  aarninokijäkälä Cyphelium karelicum VU
  takkuhankajäkälä Evernia divaricata VU
  kuusennystyjäkälä Lecidea albofuscescens VU
  hentokesijäkälä Leptogium subtile VU
  kalkkikääpä Antrodia crassa EN
  erakkokääpä Antrodia infirma VU
  kairakääpä Antrodia primaeva VU
  poimukääpä Antrodia pulvinascens VU
  raidantuoksukääpä Haploporus odorus VU
  haaparaspi Radulodon erikssonii VU
  välkkyludekääpä Skeletocutis stellae VU

Alueella on lisäksi 2  uhanalaista lajia.

Julkaistu 2.9.2013 klo 16.08, päivitetty 5.2.2020 klo 12.35