Seksmiilarin saaristo

Alueen kuvaus

Seksmiilarin saaristo on edustava näyte eteläisen Selkämeren luonnosta. Linnustoon kuuluu useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Pääosa alueesta on ulkosaaristoa ja merivyöhykkeen pienten saarten ja luotojen leimaamaa saaristoa. Mannerrannan luontoa edustaa laaja ja luonnoltaan monimuotoinen Lanskerin salosaari.

Alueen eteläosa kuuluu Laitilan rapakivialueeseen, jonka pohjoispuolella on kiilleliuskeita. Silokalliot ovat hallitsevia ja rannat ovat enimmäkseen kalliorantoja. Rapakivilohkareikot ovat myös yleisiä. Irtaimia maalajeja on vähän ja ne ovat pääasiassa pohjamoreenia. Suurten murroslaaksojen aiheuttamat kapeat syvänteet ja niitä ympäröivät laajat matalikot ovat alueelle tyypillisiä.

Seksmiilari on Lounais-Suomen merkittävimpiä merilintujen lisääntymisalueita. Monimuotoinen ulkosaaristo, jota Lanskerin saari täydentää tunnetaan erittäin tiheästä lintukannastaan. Lajistoon kuuluu tyypillisten merilintujen ohella uhanalaisia ja harvinaisia lajeja kuten merihanhi, kuikka, ruokki, merikihu ja räyskä. Kasvistollisesti mielenkiintoisin on Lanskerin saari, jossa on runsaskasvustoisia fladalahtia, sisäjärviä, karuja kalliometsiä ja myös lehtomaisia kuvioita.

Tunnetuin Seksmiilarin saarista on ulkomeren partaalla sijaitseva Isokarin majakkasaari. Eteläosasta löytyy reheviä tuomi- ja pihlajavaltaisia kosteita notkelmia sekä kivilohkareitten pirstomaa avomaastoa. Karummassa pohjoisosassa on männikköä. Saaren keskiosassa on pienehkö ruovikon reunustama kluuvi. Etelä- ja itärannat ovat matalia kivikko- ja levärantoja tai runsaasti tyrniä kasvavia rantoja. Länsi- ja pohjoisrannat ovat kallioisia ja paljaita.

Isokarin vaihtelevia biotooppeja kuvastaa monipuolinen pesimälinnusto. Tyypillisten mereisten lajien kuten haahkan, pilkkasiiven, karikukon lisäksi alueella pesii merikihu, ristisorsa, sarvipöllö, tuulihaukka, kultarinta, puukiipijä ja kirjokerttu, jonka pohjoisin pesäpaikka maassamme on ilmeisesti juuri Isokari.

Seksmiilarin ulkoluodoilla esiintyvät myös itämerennorppa ja harmaahylje

Suojelutilanne

Alueen suojelu on osittain toteutettu. Alueella on yksityisiä luonnonsuojelualueita ja valtion omistamia alueita.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue kuuluu Isokaria ja sen lähiluotoja lukuun ottamatta rantojensuojeluohjelmaan ja Lanskeria, Kleipyskeriä, Iso-Pöötskeriä, Kaaskeria sekä joitakin luotoja ja kareja lukuun ottamatta seutukaavan SU1- tai MM2L-alueisiin.

Alueen suojelu toteutetaan osin luonnonsuojelulailla osin vesilailla ja rakennuslailla.

Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Luontodirektiivin luontotyypit

Alue on suojeltu vain lintudirektiivin perusteella ja siten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit eivät ole alueen suojeluperuste.

Luontodirektiivin liitteen ll lajit

Alue on suojeltu vain lintudirektiivin perusteella ja siten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II lajit eivät ole alueen suojeluperuste.

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Alueella esiintyy lisäksi kuusi uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut 

Muuta lajistoa