Rekijokilaakso

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200102
Kiikala, Kuusjoki, Pertteli, Somero
1209 ha
SCI

Alueen kuvaus

Pääosin Someron ja Kiikalan kunnissa sijaitseva Rekijoen laaksoalue on maassamme ainutlaatuinen, poikkeuksellisen laaja ja maankäytöltään yhtenäinen perinnemaisemakokonaisuus. Reksuolta lähtevä Rekijoki on uurtanut savikkoisten maiden halki kulkiessaan syvän, jyrkkärinteisen ja polveilevan jokilaakson. Niitto ja laidunnus ovat muokanneet jokilaakson maisemaa sekä kasvi- ja eläinlajistoa useiden satojen vuosien ajan. Avoimet niityt, puoliavoimet laidunrinteet, hakametsiköt ja lehtomaiset metsälaitumet ovat säilyneet harvinaisen pitkään etenkin Häntälä-Talvisillan alueilla. Alueen notkoihin on jäänyt niiden vaikeakulkuisuuden vuoksi mosaiikkimaisesti vanhan metsän laikkuja ja lajistoa. Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmä on arvioinut Häntälän notkot arvokkaaksi perinnemaisema-alueeksi (Komiteamietintö 1993). Alueen kulttuurihistoriallisia arvoja korostaa lisäksi paikoin perinteisenä säilynyt rakennuskanta.

Rekijoen laaksoalue sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä Etelä-Hämeen eliömaakunnan rajalla. Alueen kasvistossa kohtaavat monet rannikkoseudulle tyypilliset lounaiset tai eteläiset sekä koilliset sisämaan lajit levinneisyysalueidensa äärirajoilla. Runsaslajinen kasvisto johtuu pitkälti ihmisen perinteisestä maankäytöstä, sillä luonnonvaraisten kasvien lisäksi alueelle on kotiutunut lukuisia laidun- tai niittoalueelle sopeutuneita kasveja. Rekijoen ja sen sivuhaarojen rinteillä on useita satoja hehtaareja erityyppisiä rinneniittyjä, jotka ovat syntyneet vuosisataisen laidunnuksen ja heinänteon ansiosta. Pisimpään yhtäjaksoisesti käytössä olleilla niityillä kasvillisuus on matalaa ja monilajista, mutta yleisimpiä laaksoalueella ovat eriasteisesti umpeenkasvaneet ja jo lajistoltaan köyhtyneet niityt. Koko laaksoalueen kasvillisuudelle on ominaista voimakas kevätaspekti.

Alueella kasvaa runsaasti uhanalaisia kasvilajeja. Näitä ovat runsaslukuisena esiintyvä vienansara (Carex atherodes), haapariippusammal (Neckera pennata), tulvasammal (Myrinia pulvinata), ojaäimäsammal (Pleuridium acuminatum) ja haavanhyytelöjäkälä (Collema subnigrescens). Alueella kasvavat lisäksi mm. harvinaiset sikojuuri (Scorzonera humilis), sormikesijäkälä (Leptogium teretiusculum) ja silomunuaisjäkälä (Nephrora bellum).

Eläimistä Häntälä-Talvisillan alueella lentelee kesäkuussa runsaasti pikkuapolloa (Parnassius mnemosyne) lähes ainoassa sisämaan esiintymispaikassaan Suomessa. Samalta alueelta on tavattu myös valtakunnallisesti hävinneeksi jo luultu isolaakasittiäinen (Onthophagus gibbulus).

Suojelutilanne

Osia alueesta on hankittu valtiolle suojelutarkoituksiin, mutta suojelualueita ei ole vielä perustettu. Alueella on myös useita yksityisiä luonnonsuojelualueita. Merkittävien osien toteutus on kuitenkin vielä kesken.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Häntälä ja osa Perttelin alueesta on seutukaavassa osoitettu suojelualueiksi.

Toteuttamistapoina ovat pääasiassa sopimus maanomistajan kanssa ja osin luonnonsuojelulaki.

Vesialueet toteutetaan vesilailla.

Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Luontodirektiivin luontotyypit

Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210)

5%

Pikkujoet ja purot (3260)

1%

Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt* (6270)

10%

Kosteat suurruohoniityt (6430)

10%

Alavat niitetyt niityt (6510)

25%

Vuoristojen niitetyt niityt (6520)

1%

Luonnonmetsät* (9010)

2%

Lehdot (9050)

25%

Hakamaat ja kaskilaitumet (9070)

5%

 *priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen ll lajit

Pteromys volans

liito-orava

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Picus canus
Aegolius funereus
Dryocopus martius
Lanius collurio
Glaucidium passerinum

harmaapäätikka
helmipöllö
palokärki
pikkulepinkäinen
varpuspöllö

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin tarkoittamat säännölliset muuttolinnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Columba oenas

uuttukyyhky

Muuta lajistoa

Issoria lathonia
Onthophagus gibbulus
Neckera pennata
Phenillus populicola
Collema subnigrescens
Botrychium lunaria
Trollius europaeus
Polemonium caeruleum
Pleuridium acuminatum
Inula salicina

Dermoloma cuneifolium
Scorzonera humilis
Nephroma bellum
Leptogium teretiusculum
Myrinia pulvinata
Carex atherodes
Clitocybe albofragrans

helmihopeatäplä
isolaakasittiäinen
haapariippusammal
haavanarinakääpä
haavanhyytelöjäkälä
ketonoidanlukko
kullero
lehtosinilatva
ojaäimäsammal
rantahirvenjuuri

ryppyjyväslakki
sikojuuri
silomunuaisjäkälä
sormikesijäkälä
tulvasammal
vienansara                       valkotuoksumalikka

Alueella esiintyy lisäksi kaksi uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.

Julkaistu 14.8.2013 klo 10.19, päivitetty 14.8.2013 klo 10.19

Aihealue: