Pulmankijärvi

Koodi

FI 130 2004

Kunta

Utsjoki

Pinta-ala

1 623 ha

Aluetyyppi

SCI

Alueen kuvaus:

Kallioperä Pulmankijärven ympärillä on pääasiassa eri tyyppisiä gneissejä. Maaperä on yleisimmin moreenia, jonka päällä on kerros orgaanista ainesta. Pulmankijärvi on syntynyt suureen kallioperän murroslaaksoon ja varsinkin järven pohjoispäässä on jyrkkiä kalliopahtoja. Veden laatu on erittäin hyvä; vesi on kirkasta, happipitoista ja vähäravinteista. Vedenkorkeus vaihtelee jopa 4 m vuodenajasta riippuen (keskiosiltaan syvyys 34 m). Galddasjohka on terassimaisesti kohoava monitasoinen delta, jonka keskelle Galddasjohka on uurtanut syvän uoman. Kasvillisuutta luonnehtii subalpiiniset varpu-jäkälätyypin tunturikoivikkokankaat. Laaksossa kasvaa myös ryhmä haapoja.

Pulmankijärven rinnelehdon kasvillisuus on alueen emäksisten amfiboliittikivien ja virtailevien valuvesien johdosta hyvin rehevää suurruoholehtoa ja tuoretta lehtoa, laikuittain lehtoniittyä. Puusto on pääosin koivikkoa, paikoin kookasta harmaalepikkoa.

Luonnoltaan Lapin merisintä osaa (12 km Jäämerelle, korkeus 14,6 m mpy), mikä vaikuttaa myös eliölajistoon. Alueen kasvi- ja eläinlajistoon kuuluu useita harvinaisuuksia, mm. sisävesissä erittäin harvinainen kampela (Platichthys flesus). Pensaskanervan (Myricaria germanica) ainoa Suomessa tunnettu kasvupaikka on Pulmankijärven ympäristö. Kohdassa "Muuta lajistoa" mainittu vuoriloikko on alueellisesti uhanalainen laji.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Alue muodostuu:

-Pulmankijärven rantojensuojeluohjelmaan kuuluvasta alueesta (RSO).
Tämän alueen sisällä sijaitsee Pulmankijärven rinnelehto, joka kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan (LHO), sekä
-Galddasjohkan alueesta, joka kuuluu harjujensuojeluohjelmaan (HSO)

Alueen toteuttamiskeinoina ovat luonnonsuojelulaki, rakennuslaki ja maa-aineslaki.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Alpiiniset joet ja niiden penkereiden ruohokasvillisuus

1 %

Alpiiniset joet ja niiden Myricaria germanica-valtainen kasvillisuus

<1 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

2 %

Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat

8 %

Letot

2 %

Tunturikoivikot

25 %

Boreaaliset lehdot

<1 %

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

ruijannokiperhonen

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

ampuhaukka

liro

kaakkuri

sinirinta

kapustarinta

vesipääsky

kuikka

alueella 1 uhanalainen laji

lapintiira

Lintudirektiivin liitteessä I mainitsemattomat
säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut:

punajalkaviklo

pilkkasiipi

lapinsirri

Muuta lajistoa:

lapintiainen

niittynätkelmä

rantasipi

nystypaju

urpiainen

pensaskanerva

harjus

velholehti

kampela

vuoriloikko

merilohi

valkokämmekkä

metsäjänis

Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.

Lisää luontotietoa (aluekohtaista ja yleistä):

Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 -luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46, 2. korj. painos, Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 194 s.

Alanen, Aulikki 1999: Mikä tekee lehdoista erityisiä?  Teoksessa Lappalainen, Iiris (toim.) Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus, s. 40. Helsinki.

Heikkilä, Tapio & Heikkinen, Ilkka 1993: Rantojensuojeluohjelman alueet, selvitys 143, Ympäristönsuojeluosasto, Helsinki : Ympäristöministeriö, 127 s. 

Ilmonen, J., Ryttäri, T. ja Alanen A. 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 - ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. Suomen ympäristökeskus. 177 s.

Jauhiainen, Hannu 1990: Metsiemme uhanalaiset. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti 1990. 116 s.

Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö 1988: Komiteanmietintö 1988:16. 279 s.

Meriluoto, Heikki 2006: Pulmankijärven kehityshistoria. Progradu-tutkielma, Oulun yliopisto, Geotieteiden laitos. 62 s.

Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Helsinki. 192 s.

Osmonen, O. 1993: Pulmankijärven linnustoselvitys.

Rautiainen, V-P. 1992: Pensaskanervan esiintyminen Utsjoella vuonna 1991. Min., loppuraportti ympäristöministeriölle, 26 s.

Valta M. & Routio, J. 1990: Suomen lehdot. Helsinki. Otava. 142 s.

Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma 1989: kartat. Ympäristösuojeluosasto, Sarja C:44. Ympäristöministeriö. Helsinki 250 s.

Valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma 1984, Ympäristön- ja luonnonsuojelun julkaisuja D:6. Ympäristöministeriö, Helsinki, 15 s. + 69 karttas.

Julkaistu 18.11.2003 klo 11.59, päivitetty 19.8.2013 klo 13.14

Julkaisija: