Preiviikinlahti

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200080 ja FI0200151
Pori
5552 ha
SCI ( sisältää SPA:n )

Alueen kuvaus

Preiviikinlahti on laaja, matala merenlahti joka kuuluu kokonaan Naturaan sekä luonto- että lintudirektiiviin mukaisena kohteena. Yyterinsannat vielä liikkuvine hiekkadyyneineen kuuluu vain luontodirektiivin mukaiseen kohteeseen. Alueen pesivä vesilinnusto on erittäin monipuolinen ja alue on eräs harvoja arktisten kahlaajien merkittäviä muutonaikaisia levähdyspaikkoja Suomessa sekä erittäin merkittävä vesilinnuston muutonaikainen levähdysalue ja sulkasatoalue. Myös kasvillisuus on monipuolinen ja käsittää lukuisia harvinaisia lajeja.

Preiviikinlahti kuuluu osittain merkittävään harjualueeseen. Yyterinsannoilla on runsaasti edustavia rantadyynejä, rantavalleja ja niiden yhdistelmiä. Alue on yksi harvoista paikoista Suomessa, jossa on nähtävissä kaikki dyynikehityksen vaiheet. Alueeseen kuuluvista saarista useimmat ovat pitkulaisesti suuntautuneita moreeniselänteitä, joiden aineksen aallokko on lajitellut.

Preiviikinlahden perä on laaja, rannoiltaan suhteellisen matala ja ruovikoitunut hietapohjainen merenlahti. Riitsaranlahti on merenlahti, joka on hiljalleen kuroutumassa irti merestä. Rannoilla on monin paikoin tervaleppävyöhyke, joka on syntynyt rakkolevävalleille. Herrainpäivät on moreeni- ja kalliopohjainen, osaksi hietainen niemi. Enäjärvi on noin 100 hehtaarin laajuinen vitatyypin järvi.

Preiviikinlahtea reunustavat koillisessa ja idässä laakeat maankohoamisrannat. Näissä vyöhykkeisyys on usein selvää ja alueella esiintyvät mm. erikoiset luhtanätkelmävyöhyke ja ylemmissä osissa suomyrtin, hirssisaran ja lännenmaarianheinän muodostama kasvillisuusvyöhyke. Rantaniityt vaihettuvat vähitellen rantametsiin, lehtoihin, pajuviitoihin tai kangasmetsiin, joskus lievän soistuman kautta. Aikaisemmin alueella on esiintynyt laajoja suolakkokasvillisuusalueita, jotka nykyään ovat kutistuneet hyvin pieniksi. Ooviikin pohjukassa rantaniityn ja metsän rajaan on alkanut kehittyä sammalpohjainen lettosuo. Letolla esiintyy mm. ruskokaisla. Lahden kaakkoisosan niityillä kasvaa myös punakämmekkää.

Preiviikinlahden pohjoisosassa Yyterin hiekoilla tavataan mm. merinätkelmää, merisinappia ja ahonoidanlukkoa. Yyterin alue on muodostunut hiekasta ja se on liikkuvine dyyneineen harvinainen muodostuma Suomessa. Yyterin korkein dyyni, Keisarinpankki, muodostaa noin 2,5 kilometriä pitkän yhtenäisen dyynin. Sen korkein kohta on koko santojen alueen korkein dyyni kohoten noin 20 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kokonsa lisäksi Keisarinpankin erikoisuutena on sen kasvillisuuden sitoma suojanpuoleinen sivu, joka on osittain ylijyrkkä.

Kasvillisuus on täällä poikkeuksellisen lehtomaista, sillä alapuolella olevasta kosteikosta nouseva kosteus ei haihdu aina varjossa pysyvältä rinteeltä. Jyrkän rinteen puuston muodostavat pääosin suuret ja iäkkäät pihlajat, raidat ja tuomet. Lisäksi alueella tavataan tervaleppää, haapaa, vaahteraa, taikinanmarjaa ja punaherukkaa. Aluskasvillisuudessa on mm. puna-ailakki, metsäalvejuuri, hiirenporras, korpi-imarre, tesma, kielo, sudenmarja, maariankämmekkä, lehtoarho ja lehtokielo. Dyynin päällyskasvillisuus on enemmän ketomaista. Harvan puuston muodostavat suuret tuomet, raidat, tervalepät ja pihlajat sekä paikoin osin hiekkaan hautautuneet rauduskoivut ja männyt. Lounaisrinteellä kasvillisuus muistuttaa jopa harjujen paisterinteitä, joissa ruohojen ja heinien osuus on suuri.

Yyterin santojen avoin dyynialue on Etelä-Suomen laajin yhtenäinen ja yhä aktiivinen dyynialue, jonka pituus on noin kolme kilometriä ja leveys 50-300 metriä. Avoimella rantaan rajoittuvalla hietikkoalueella maisemaa leimaavan kasvillisuuden muodostaa rantavehnä, joka on myös tärkein hiekan sitoja. Toinen paljaaseen hiekkaan ensimmäisenä tuleva kasvi on suola-arho. Rantadyynin taakse, johon kohdistuu suurin hiekan kasaantuva vaikutus, menestyy mm. punanata ja sarjakeltano. Kauempana rantaviivasta alkaa esiintyä yksittäisiä mäntyjä ja katajia sekä kosteammilla paikoilla leppää ja pajuja. Vieraslaji kurttulehtiruusu on saanut jalansijan dyynialueella.

Lahden pohjoisreunalla on Herrainpäivien niemi, jonka kivikkoiset rannat ovat hyvin mereiset ja sisäosan metsä lähes luonnonmetsää. Niemeä kiertää kapea, rakkolevävallille syntynyt iäkäs tervaleppälehto, jossa on runsaasti lahoavaa puuainesta. Kasvillisuudessa on tervalepän lisäksi mm. taikinanmarja, puna-ailakki, lehtotähtimö, lehtoarho, tesma, koiranvehnä, lehtokielo, käenkaali ja meriputki. Niemen kärjessä on ketomainen alue, jossa kasvaa mm. pihlaja, kataja, ahomansikka, rohtotädyke ja keto-orvokki. Alueella on myös laajahko hiekkainen katajaketo.

Erikoinen ja muodostumana harvinainen on myös santojen eteläisenä jatkeena oleva Yyterin lietealue. Se on pääosin matalaa ja tasaista, aika ajoin veden alla olevaa hiekan ja lietteen sekaista maata. Matalan veden aikana liete levittäytyy satojen hehtaarien alueelle. Jään kulutuksen vaikutuksesta lietealueen uloimmat osat ovat vain harvan kasvillisuuden laikuttamia. Sisempänä kasvillisuus on rehevämpää ja kasvillisuuteen kuuluu mm. harvinainen hentosätkin. Ylemmillä ja kuivemmilla alueilla on ruovikko vallannut alaa, mutta paikoitellen on hyvinkin monilajisia niittyjä ja ketoja.

Preiviikinlahden koillisrannalla sijaitseva Eteläranta on alavaa maankohoamisrantaa. Sen edustalla on kahlaajien suosima lietealue, joka matalan veden aikaan paljastuu laajalti näkyville. Rannan ja metsän välissä on laidunnettu luhtaniitty. Niityllä on vähitellen umpeen kasvavia suolakkolaikkuja, joiden erikoisuutena on nopeasti harvinaistunut suolayrtti. Suolakkolaikkujen kasvillisuuteen kuuluvat myös merisuolake, suolasolmukki ja luotosorsimo. Meren puolella matalien rantavesien kasvistoon kuuluvat mm. meri-, hapsi- ja hentovita, merihaura ja merinäkinruoho. Pesivän linnuston erikoisuus on etelänsuosirri.

Preiviikinlahden saaret ovat kasvistollisesti mielenkiintoisia. Maaperä on enimmäkseen hiekkaa ja monia saaria luonnehtii jäkäläpohjainen nummikasvillisuus, jossa lähes ainoana puulajina ovat meren tuivertamat pihlajat. Saarten alavilla rantaniityillä tavataan mm. iso- ja pikkurantasappi, ahopellava ja nyylähaarikko sekä Pohjanlahden kotoperäiset kasvit pohjanlahdenlauha ja itämerenvihvilä. Rannoille kasautuneiden rakkolevävallien voimakkaassa maaperässä kasvavat mm. morsinko, merisinappi ja mäkilitukka.

Vesialueella ei ole selvää vyöhykkeisyyttä, vaan kasvillisuus loppuu vähitellen kahdeksan metrin syvyydessä. Suurin osa lahtea on kuitenkin selvästi matalampaa ja noin neljän metrin syvyyteen saakka kasvillisuus on usein tuuheaa. Erityisesti lahden pohjukassa ja koillisrannalla veden syvyys on laajoilla alueilla vain noin metri, ja täällä pohja on yleensä kauttaaltaan vesikasvien peitossa. Lajistoon kuuluvat mm. merisätkin, merinäkinruoho, merihapsikka, otahaura, merihaura ja hentovita. Lahden ulko-osissa kasvillisuus on kärsinyt teollisuuden jätevesistä.

Preiviikinlahti on kansainvälisesti merkittävä linnustonsuojelualue. Pesivien vesilintujen parimäärä ja lajimäärä ovat hyvin merkittäviä. Pelkästään lintuvesiohjelman alueella pesii yli 350 vesilintuparia ja pesiviä vesilintuja on peräti 20 lajia, mikä on enemmän kuin millään muulla suomalaisella lintuvedellä. Lisäksi saarilla pesii yli 1200 vesilintuparia. Lajeista yleisin on haahka, joita pesii yli 1000 paria. Sinisorsa, tavi, telkkä, tukkasotka, punasotka, pilkkasiipi, tukkakoskelo ja isokoskelo pesivät usean kymmenen parin voimalla. Tavallisia alueella ovat myös silkkiuikku, lapasorsa, haapana, kyhmyjoutsen ja merihanhi. Lisäksi vesilinnustoon kuuluvat mm. ristisorsa, kanadanhanhi, heinätavi, jouhisorsa, lapasotka ja nokikana. Saarten pesivä kahlaajalajisto on myös runsas. Alueella pesii yli kymmenen paria meriharakoita, tyllejä, karikukkoja, punajalkavikloja ja rantasipejä. Saarilla on myös suuret koloniat lokkeja ja tiiroja.

Preiviikinlahti on myös erittäin tärkeä vesi- ja kahlaajalinnuston muutonaikainen levähdysalue. Keväällä lahdelle pysähtyy tuhansia vesilintuja. Loppukesällä lahdelle hakeutuu sulkimaan tuhatpäisiä sorsaparvia. Enimmillään on lahdelta laskettu elokuun lopulla 10000 vesilintua. Loppusyksyllä lahden vesilinnuston erikoisuuksia ovat sinne pysähtyneet useat sadat laulujoutsenet.

Yyterin lietteet on Etelä-Suomen merkittävin muuttavien kahlaajalajien levähdyspaikka. Lajistoon kuuluvat mm. suosirri, pikkusirri, kuovisirri, isosirri, pulmussirri, jänkäsirriäinen, tundrakurmitsa, punakuiri ja vesipääsky.

Aikoinaan laskettu Enäjärvi on merkittävä lintujärvi, mutta myös kasvistollisesti ainutlaatuinen. Järvi muodostuu sokkeloisista ruovikon, saraikon ja rantakukkalauttojen laikuttaisista kasvillisuuslabyrinteista. Upottavaa luhtaa on enemmän järven luoteisosissa, ja keskiosassa on kolme pientä metsäistä luotoa. Avovettä on laajemmin vain järven itäpäässä. Aikaisemmin järven kasvillisuus on ollut toisenlaista ja järvi on ollut tyypillinen lounaisia savikkomaita luonnehtiva rehevä Typha-Alisma-tyypin järvi. Nykyinen Enäjärvi edustaa keskieurooppalaista, viljavia vesiä luonnehtivaa Potamogeton-järvityyppiä. Enäjärvi on maamme pohjoisin vitatyypin järvi, ja sen sukkessiokehitys sarpio-osmankäämijärvestä vitajärveksi on mielenkiintoinen.

Kasvistoon kuuluu lukuisia vaateliaita lajeja, jopa harvinaisuuksiakin. Ilmaversoiskasvillisuudessa erikoisimmat ovat isohierakka ja varstasara. Rantaluhtien välikköpinnoilla tavataan mm. karvalehti, kiehkuraärviä, kilpukka, isolimaska, ristilimaska ja sorsansammal. Merkittävintä on itse vesikasvillisuus. Se koostuu yksinomaan vitamaisista kasveista käsittäen sekä runsasravinteisten vesien harvinaisuuksia kuten litteävita, pitkälehtivita ja otalehtivita että murtovesilajeja kuten merihaura, hentovita ja hapsivita.

Enäjärven rantametsät vaihtelevat moreenimaiden tuoreen ja lehtomaisen kankaan havumetsistä alavien maiden tervaleppälehtoihin ja -korpiin. Arvokkain alue on järven länsipään tervaleppäkorpi, jonka aluskasvillisuudessa on mm. nevaimarre, hiirenporras, metsäalvejuuri, punakoiso, vehka ja raate. Toinen pienempialainen tervaleppäkorpi on järven itäpäässä.

Enäjärven vesilintutiheys ja linnuston kokonaistiheys ovat maamme lintuvesien korkeimpia. Ravinteikas vitajärvi on sopivan syvyinen ja rehevä kasvillisuus tarjoaa riittävän monipuolisia elinympäristöjä. Järvellä pesii yli 1000 lintuparia, joista naurulokkien osuus on kaksi kolmannesta. Vesilintuja pesii 14 lajia ja muita kosteikkolajeja 24 sekä runsas joukko rantametsien lajeja. Runsaimmat vesilintulajit ovat silkkiuikku, mustakurkku-uikku, sinisorsa, punasotka, telkkä ja nokikana, joita kaikkia pesii vähintään 15 paria. Alle kymmenen parin lajeja ovat mm. kyhmyjoutsen, haapana, tavi, heinätavi, lapasorsa, tukkakoskelo ja isokoskelo. Myös mm. kosteikkolajisto on edustava. Alueella pesii mm. ruskosuohaukka ja kurki sekä rantakanoista luhtakana, luhtahuitti ja liejukana. Kahlaajista tavallisin on taivaanvuohi, minkä lisäksi mm. liro, punajalkaviklo ja metsäviklo kuuluvat lajistoon. Ruovikoiden ja rantapensaikkojen tavallisimmat lajit ovat ruokokerttunen (useita kymmeniä pareja), pajusirkku, punavarpunen ja rytikerttunen. Yölaulajista lajistoon kuuluvat mm. satakieli, pensassirkkalintu ja luhtakerttunen. Alueella pesii myös pikkulokki. Rantametsien lajisto on tyypillistä pensaikkojen ja sekametsien lajistoa. Tavallisimmat ovat pajulintu ja peippo. Myös lehtokerttu ja talitiainen ovat yleisiä. Pesivän lajiston erikoisuus on pyrstötiainen. Alueella tavataan myös varpushaukka, uuttukyyhky, sarvipöllö, lehtopöllö, kultarinta ja palokärki.

Enäjärvellä on merkitystä myös lintujen pesimä- ja muutonaikaisena ruokailualueena, jolloin järvellä tavataan mm. nuolihaukka, räyskä, harmaahaikara, mustaviklo ja mustatiira.

Preiviikinlahdelle on luonnontarkkailua varten rakennettu useita lintutorneja ja infopisteitä sekä lahtea kiertävä ulkoilureitti.

Suojelutilanne

Merkittäviä osia sekä maa- että vesialueista on valtion omistuksessa, mutta suojelualuetta ei ole vielä perustettu.

Suurin osa Porin kaupungin omistamista alueista on perustettu suojelualueeksi.

Luontodirektiivin luontotyypit

Vedenalaiset hiekkasärkät (1110)

4%

Rannikon laguunit* (1150)

1%

Laajat matalat lahdet (1160)

60%

Rantavallit (1210)

<1%

Kivikkorannat (1220)

<1%

Harjusaaret (1610)

<1%

Merenrantaniityt* (1630)

<1%

Itämeren hiekkarannat (1640)

<1%

Liikkuvat alkiovaiheen dyynit (2110)

<1%

Liikkuvat rantakauradyynit (2120)

<1%

Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit* (2130)

<1%

Variksenmarjadyynit* (2140)

<1%

Metsäiset dyynit (2180)

<1%

Dyynien kosteat soistuneet painanteet (2190)

<1%

Luontaisesti runsasravinteiset järvet (3150)

1%

Kosteat suurruohoniityt (6430)

<1%

Alavat niitetyt niityt (6510)

<1%

Vuoristojen niitetyt niityt (6520)

<1%

Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät*(9030)

<1%

Metsäluhdat* (9080)

<1%

Puustoiset suot* (91D0)

<1%

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

Alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen II lajeja.

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Calidris alpina schinzii

etelänsuosirri

Sterna hirundo

kalatiira

Pluvialis apricaria

kapustarinta

Botaurus stellaris

kaulushaikara

Grus grus

kurki

Sterna paradisaea

lapintiira

Cygnus cygnus

laulujoutsen

Tringa glareola

liro

Porzana porzana

luhtahuitti

Podiceps auritus

mustakurkku-uikku

Lanius collurio

pikkulepinkäinen

Larus minutus

pikkulokki

Sterna albifrons

pikkutiira

Bonasa bonasia

pyy

Crex crex

ruisrääkkä

Sterna caspia

räyskä

Circus aeruginosus

ruskosuohaukka

Philomachus pugnax

suokukko

Asio flammeus

suopöllö

Mergellus albellus

uivelo

Branta leucopsis

valkoposkihanhi

Phalaropus lobatus

vesipääsky

Alueella esiintyy lisäksi kolme uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Ardea cinerea

harmaahaikara

Anas strepera

harmaasorsa

Anas querquedula

heinätavi

Phylloscopus trochiloides

idänuunilintu

Calidris canutus

isosirri

Anas acuta

jouhisorsa

Lymnocryptes minimus

jänkäkurppa

Limicola falcinellus

jänkäsirriäinen

Arenaria interpres

karikukko

Calidris ferruginea

kuovisirri

Anas clypeata

lapasorsa

Aythya marila

lapasotka

Calidris temminckii

lapinsirri

Anser fabalis

metsähanhi

Melanitta nigra

mustalintu

Tringa erythropus

mustaviklo

Larus ridibundus

naurulokki

Calidris minuta

pikkusirri

Melanitta fusca

pilkkasiipi

Calidris alba

pulmussirri

Tringa totanus

punajalkaviklo

Acrocephalus arundinaceus

rastaskerttunen

Tadorna tadorna

ristisorsa

Larus fuscus

selkälokki

Pluvialis squatarola

tundrakurmitsa

Muuta lajistoa

Somateria mollissima

haahka

Anas penelope

haapana

Hirundo rustica

haarapääsky

Sylvia curruca

hernekerttu

Mergus merganser

isokoskelo

Numenius arquata

isokuovi

Branta canadensis

kanadanhanhi

Motacilla flava

keltavästäräkki

Oenanthe oenanthe

kivitasku

Cycnus olor

kyhmyjoutsen

Anthus cervinus

lapinkirvinen

Sylvia borin

lehtokerttu

Scolopax rusticola

lehtokurppa

Acrocephalus palustris

luhtakerttunen

Anser anser

merihanhi

Anthus pratensis

niittykirvinen

Fulica atra

nokikana

Emberiza schoeniclus

pajusirkku

Sylvia communis

pensaskerttu

Locustella naevia

pensassirkkalintu

Saxicola rubetra

pensastasku

Dendrocopos minor

pikkutikka

Charadrius dubius

pikkutylli

Aythya ferina

punasotka

Carpodacus erythrinus

punavarpunen

Tringa hypoleucos

rantasipi

Acrocephalus schoenobaenus

ruokokerttunen

Acrocephalus scirpaceus

rytikerttunen

Asio otus

sarvipöllö

Podiceps cristatus

silkkiuikku

Anas platyrhynchos

sinisorsa

Gallinago gallinago

taivaanvuohi

Anas crecca

tavi

Bucephala clangula

telkkä

Mergus serrator

tukkakoskelo

Aythya fuligula

tukkasotka

Charadrius hiaticula

tylli

Riparia riparia

törmäpääsky

Vanellus vanellus

töyhtöhyyppä

Motacilla alba

västäräkki

Chara baltica

itämerennäkinparta

Potamogeton compressus

litteävita

Potamogeton friesii

otalehtivita

Potamogeton praelongus

pitkälehtivita

Dactylorhiza incarnata

punakämmekkä

Julkaistu 12.8.2013 klo 13.41, päivitetty 12.8.2013 klo 13.41

Aihealue: