Hyppää sisältöön

Pohjoisneva

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi FI0800012
Kunta Alajärvi, Kyyjärvi, Perho
Pinta-ala 2341 ha
Aluetyyppi SAC
Alue kartalla Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu

Alueen kuvaus

Alajärven ja Kyyjärven rajamailla sijaitseva laaja aluekokonaisuus, johon kuuluu useita jo perustettuja soidensuojelualueita ympäristöineen sekä niihin liittyviä harju- ja dyynimuodostumia sekä järviä.

Pohjoisneva ja Haapineva kuuluvat Pohjanmaan aapasuovyöhykkeen Suomenselän aapasoihin. Suokokonaisuus koostuu useista hienoista aapasuoalueista. Pohjoisnevan eteläosaa hallitsee laaja rimpineva, jolla on runsaasti avovetisiä rimpiä. Sitä ympäröivät kalvakka- ja saranevat. Erityistä rehevyyttä tapaa Pohjoisnevan rimmistä alkunsa saavan puron latvaosilta, johon on muodostunut loivan rinteinen, allikkoinen, mesotrofinen rimpineva. Kasvilajistoon kuuluvat mm. siniheinä, suoputki, kurjenjalka, vesiherne, kataja, metsätähti, rätvänä ja niukasti myös punakämmekkää. Aapasoille tyypilliseen tapaan Pohjoisnevan reunoilla esiintyy neva- ja tupasvillarämeitä sekä paikoin sararämeitä. Suon pohjoisosa on pääosin karu, kehittyvä eksentrinen kermikeidas. Pohjoisnevan itäpuoliset kivennäismaat on suureksi osaksi avohakattu. Sen sijaan kankaisiin liittyvillä turvemailla, joista osa on ojitettu, on hyvinkin puustoisia rämeitä. Ojat ovat pitkälti jo umpeenkasvaneet ja puusto palautumassa luonnonmukaiseksi. Kuusikkosaari on aluekokonaisuuden harvoja yli 100-vuotiaita kuusivaltaisia havusekametsiä.

Haapineva on valtaosin aapasuota; maisemaltaan hieno ja laaja avosuo, jossa esiintyy pienialaisesti rimpisyyttä. Suotyypit ovat pääosin oligotrofisia nevoja ja rämeitä sekä näiden yhdistelmiä. Reunoilla on muutamia korpirämeitä, joilla kasvaa mesotrofiankin ilmentäjiä. Rahkoittumista on paikoitellen, mutta ei runsaasti. Suoalue on laitoja lukuunottamatta säilynyt vesitaloudeltaan varsin luonnontilaisena. Suon linnustoon kuuluvat mm. kapustarinta, liro ja pikkukuovi.

Ahvenlamminneva on tyypillinen Pohjanmaan karu aapa, pääosiltaan lyhytkortista kalvakkanevaa. Reunoilla on myös keidassuo-osia. Ahvenlammen pohjoispuolella on laaja eksentrinen keidassuo. Suon luoteisosassa sijaitsevassa metsäsaarekkeessa on n. 140-vuotiasta, jykeväpuustoista, puistomaista CTmännikköä. Ahvenlampi on humuspitoinen rakentamaton pikkujärvi.

Ylimmäisenneva sijaitsee Ahvenlamminnevan välittömässä läheisyydessä. Tämä hyvin vetinen suo on laajaa eksentristä keidassuota ja lyhytkortista kalvakkanevaa, itäosa suursarakalvakkanevaa. Soilla pesii runsaasti vesilintuja, kahlaajia ja erämaiden lintuja. Ylimmäinen on alueen suurin humuspitoinen järvi. Järven itä- ja pohjoispuoliset suot on ojitettu. Järven itäpuolella sijaitsevassa koivusaaressa on vuosikymmenten takaisten harvennushakkuiden jälkeen luonnonmukaisesti kehittynyttä erirakenteista kuusivaltaista, noin 100-vuotiasta MT-havusekametsää.

Kohteeseen kuuluu myös Valkeisnevan soidensuojelualue, joka käsittää suoalueen lisäksi karun ja kirkasvetisen Valkeisjärven. Vedenjakajalla sijaitseva Valkeisneva on muodostunut useista eri suuntiin viettävistä eksentrisistä keitaista. Suo on suurimmaksi osaksi puutonta rahkamättäistä ja lyhytkortista avonevaa. Suon reunamilla ja Valkeisjärven rannassa on kituliasta ja keloutuvaa isovarpuista rämemännikköä.

Kohteen monipuolisuutta lisäävät soidensuojelukohteisiin suoraan rajoittuvat Ristiharju ja Porasharju. Ne ovat samaan luoteis-kaakkoissuuntaiseen pitkittäisharjujaksoon kuuluvia selänteitä, joiden rinteillä on nähtävissä rantavalleja. Porasharjun länsiosassa on harjuselänteen katkaiseva sorakuoppa ja länsipäässä vedenottamo. Harjuselänteen itäpäässä sijaitsevat Padonlammit ovat erikoisia, vahvasti umpeenkasvavia pieniä lampia, joissa kasvaa järvikortetta ja suursaroja. Lampien ympärillä on lyhytkorsinevaa.

Padonkangas-Palanutkangas-Hyytiäisenkangas on geologisesti arvokas, useita kilometrejä pitkä harju- ja dyynimuodostuma. Siihen kuuluu pitkittäisiä ja poikittaisia, paikoin lähes 20 metriä korkeita dyyniharjanteita sekä pienempiä harjanteita ja harjukumpareita. Puustoltaan dyynit ovat pääosin varttuneita tai melko iäkkäitä, harvoja kuivan kankaan männiköitä. Muodostuman luonnontilaisuus on kärsinyt teiden rakentamisen, soranoton ja metsätalouden vuoksi.

Kansallispuistojen ohella yksi monipuolisimpia ja laajimpia suojelualuekokonaisuuksia. Edustavia aapasoita, aapa-keidaskomplekseja ja valtakunnallisestikin arvokkaita harjumuodostumia. Useita humuspitoisia lampia ja järviä. Arvokas ja rikas linnusto, erityisesti vesilinnut ja kahlaajat. Erityismerkitystä uhanalaisen lajiston suojelun kannalta. Alue kuuluu myös metsäpeuran esiintymisalueisiin.

Kohdassa 3.3. "Muut tärkeät lajit" perusteella D mainitut lajit ovat alueellisesti uhanalaisia tai muuten huomionarvoisia.

Soranotto, ojitukset, teiden rakentaminen ja metsänhakkuut ovat heikentäneet alueen luonnontilaisuutta. Pohjavedenoton lisääminen voi vaikuttaa kohteen vesitalouteen.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

  • alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
  • luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaatiokoon elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Pohjoisneva-Haapineva, Ahvenlamminneva, Ylimmäisenneva ja Valkeisneva kuuluvat soidensuojeluohjelmaan ja ne on rauhoitettu soidensuojelualueina. Ristiharju kuuluu harjujensuojeluohjelmaan.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Yksityisomistuksessa olevat alueet hankitaan valtiolle tai rauhoitetaan yksityismaan luonnonsuojelualueena maanomistajien kanssa sovittavin rauhoitussäännöin. Valtionmaat yhdistetään luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi.

Suojelun perusteina olevat luontotyypit

Nimi

Pinta-ala, ha

Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) 44,76
Humuspitoiset järvet ja lammet 83
Pikkujoet ja purot, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta 0,14
Keidassuot 979,5
Muuttuneet ennallistamiskelpoiset keidassuot 24,32
Vaihettumissuot ja rantasuot 26,25
Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 5,7
Aapasuot 422,96
Boreaaliset luonnonmetsät 14
Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit 288,1
Puustoiset suot 315,45

Suojelun perusteena olevat lajit

Laji Tieteellinen nimi
Saukko Lutra lutra
Metsäpeura Rangifer tarandus fennicus

 

Julkaistu 24.9.2019 klo 15.19, päivitetty 29.10.2019 klo 8.40

Aihealue: