Pitkäsneva

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi FI1103402
Kunta Raahe
Pinta-ala (ha)     567
Aluetyyppi SAC
Alue kartalla Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu

Alueen kuvaus

Pitkäsneva sijaitsee Sisä-Suomen keidassuovyöhykkeellä. Suon kehittymisen on laskettu alkaneen noin 7000-8000 vuotta sitten maan kohottua meren alta. Turpeen paksuus on keskimäärin 2,5 metriä ja suurin paksuus 6,2 metriä. Turpeesta on saravaltaista 60 % ja rahkavaltaista 39 % sekä 1 % aitosammalvaltaista. Pitkäsnevan metsäsaarekkeet ovat lohkareista ablaatiomoreenia.

Pitkäsneva on kalvakkanevojen vallitsema aapasuo, jolla on viettokeidasosa. Keidassuolla on vallitsevana sammalkuljuneva, jolla vallitsevat rahkasammalet, varsinkin kuljurahkasammal (Sphagnum cuspidatum). Keidassuon keskustaa ympäröivät saranevat (SN), kalvakkanevat (KaN), rimpinevat (RiN) ja lyhytkorsinevat (LkN). Laiteilla on tupasvillarämeitä (TR), rahkarämeitä (RaR) ja saranevoja. Pitkäsnevan keskusta on ruohoista rimpinevaa (RhRiN). Alueen länsiosassa on suorantainen Pitkäsjärvi, jonka eteläpuolella on Pitkäslähde, geologisesti erikoinen lähdekumpu. Lähde on meso-eutrofinen ja sen ympärillä on uhanalaista lähdelettoa (LäL).

Saukko esiintyy Pitkäsjärvestä koilliseen laskevassa Pitkäsojassa.

Suojelutavoite

Pitkäslähteen (halkaisijaltaan 7 metriä) ympärille on muodostunut 4 metriä korkea turvekumpu, joka on halkaisijaltaan noin 150 metriä. Turpeen paksuus turvekummussa on jopa yli 6 metriä, kun se ympäröivällä suolla on vain 2-3 metriä. Turvekumpareessa on paljon erilaisia turvelaatuja. Kumpare koostuu lähes kokonaan heikosti maatuneesta mesotrofisesta ja eutrofisesta saraturpeesta ja se sisältää myös ruskosammalturvetta. Lisäksi on 2-60 senttimetriä paksuina välikerroksina heikosti maatunutta rassisammal- ja lierosammalvaltaista turvetta. Kumpareessa on myös löysää kalvakkasammalturvetta ja yläosassa lukuisia, tiiviitä, hieman maatuneita ruskorahkasammalturpeen välikerroksia. Turvelajeista on löydetty myös mm. järviruo'on ja varpujen jäänteitä. Turpeessa on myös runsaasti männyn, lepän ja koivun jäänteitä. Puuainesta sisältävissä turvekerroksissa on hyvin maatunutta humusta ja ne ovat vetisiä. Kerrokset ovat ohuita ja ne risteävät toisiaan lähteen ympärillä, minkä vuoksi kumpareessa on pinnanalaisia vettä johtavia suonia tai onkaloita. Näitä pitkin vesi pääsee lähteeseen tai viereiselle suolle. Lähteen viereinen suo oli aikaisemmin meso- tai eutrofinen, kunnes 1970-luvulla lähteelle kaivettiin vetooja. Sen jälkeen lähdekumpareen pinta kuivui ja muuttui kanervarahkarämeeksi (KrRaR). Joissakin paikoissa kasvillisuus on pohjaveden vaikutuksesta johtuen minerotrofista.

Paikoitellen heti turpeen alla on liejukerros, jossa on mineraaliainesta. Tämän alla on 5-20 senttimetriä paksu harmaa ja tiivis hienon hiekan kerros, jonka alla on pehmeä, harmaa savikerros. Lähteen kohdalla savikerros on 240 senttimetriä paksu. Hiekan päällä on hienorakeisia sedimenttejä. Hiekkakerroksen pinta on pelkistynyt ja on väriltään harmaata. Harmaan hiekan paksuus on 1-60 senttimetriä. Syvemmällä se on hapettunut pohjaveden vaikutuksesta ja on värjäytynyt ruskeaksi. Turpeen alla on sorakumpu, josta pohjavesi purkautuu. Sorakumpu työntyy hienorakeisten sedimenttien läpi turpeeseen. Lähteen vieressä suon pohjan kivennäisaines on ruosteen peittämää ja paikoin kivennäis- ja turvemaan väliin on syntynyt muutaman senttimetrin vahvuinen ruostekerros.

Pitkäslähteeseen virtaavan pohjaveden alkuperää ei ole saatu selvitettyä. Pohjavesi tulee joko kallioperän ruhjeesta tai todennäköisestä moreenin peittämästä harjusta, joka kulkee lähteen eteläpuolella. Tämäntyyppiset harjut ovat yleisiä Pohjanmaalla. Pohjavesi purkautuu sorakummun läpi yläpuoliseen turpeeseen noin 40 metriä lähteen lounaispuolella. Hapekasta ja runsaasti kivennäisaineita sisältävää pohjavettä virtaa turpeen sisällä olevissa onkaloissa lähteeseen. Ympäröivä kasvillisuus on tiheää ja rehevää. Runsas maatuva aines on ajan mittaan kasvanut suureksi turvekummuksi, jossa turve on heikosti maatunutta ja huonosti vettä läpäisevää. Kasvinjäännösten koostumus osoittaa, että virtaus lähteeltä on ollut voimakasta, mikä on pitänyt turvekummun pinnan kosteana ja hidastanut turpeen maatumista. Pitkäslähteen vedenpinnan taso on 4 metriä korkeammalla kuin ympäröivällä suolla, sillä salpaveden voimasta lähteestä on muodostunut eräänlainen arteesinen kaivo. Paineellinen pohjavesi purkautuu vain yhdessä kohdassa, koska suon pohjan moreeni ja savi ovat tiiviitä ja turve huonosti vettä johtavaa.

Pitkäsneva on arvokas aapasuon ja keidassuon muodostama sekayhdistymä. Suo on laajimpia luonnontilassa säilyneitä soita Pattijoen kunnassa. Pitkäslähde on geologisesti harvinainen muodostuma, joita ei ole Suomesta löydetty kuin muutama.

Pitkäslähteen ympäristö on ojitettu, mikä on tuhonnut lähteen sammaliston.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
- Luontotyypin tai lajien elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Pitkäsneva ei kuulu suojeluohjelmiin. Alueen suojelun toteuttamiskeinona on luonnonsuojelulaki.

Alueen tietolomake

Luontodirektiivin luontotyypit (ha)

Koodi    Nimi Pinta-ala, ha
3260 Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batracium -kasvillisuutta 0,218
7110 Keidassuot 256
7160 Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 0,131
7230 Letot 0,325
7310 Aapasuot 244
91D0 Puustoiset suot 141

Lajit

Saukko Lutra lutra

 

Julkaistu 11.9.2013 klo 15.16, päivitetty 22.7.2020 klo 8.21