Paljakka ja Latvavaara

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi

FI 1200 056

Kunta

Hyrynsalmi, Puolanka

Pinta-ala

3119 ha

Aluetyyppi

SAC

Alue kartalla

Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu (kirjoita hakukenttään Natura-alueen nimi tai koodi)

Alueen kuvaus

Paljakan luonnonpuisto sijaitsee noin 20 kilometriä kaakkoon Puolangan kirkonkylältä. Se on Ulvinsalon ohella ainoa alue Kainuussa, missä kirveenkoskemattomaksi luokiteltava metsä on yleistä. Jyrkissä rinteissä ja kosteissa juoteissa on paljon palon koskemattomia alueita eli ns. palorefugioita. Erittäin järeää pysty- ja maapuuta on runsaasti ja lahopuustoon sitoutunut eliölajisto on edustava.

Alue paikkatietoikkunassa

Luonnonpuiston metsistä suurin osa on tuoretta kangasta, jolle luonteenomaisia pienet halkaisijaltaan muutaman metrin kokoiset rehevät laikut, joissa kasvillisuus on lehtomaista. Rinteillä lukuisat lähdeperäiset purot ja muut valuvedet rehevöittävät kasvillisuutta. Kasvillisuus on siksi varsin vaihtelevaa soiden, soistumien sekä kangasmetsien ja lehdon mosaiikkia. Reheviä saniaislehtoja kasvaa lähteisiltä ja lettoisilta soilta alkunsa saavien purojen varsilla, Mustarinnan purojen varsilla sekä Holstinvaaran pohjois- ja etelärinteillä. Näiden saniaislehtojen puusto on yleensä hyvin järeää kuusikkoa, jonka seassa kasvaa suuria haapoja. Saniaislehtojen lisäksi alueelta löytyy erityyppisiä suurruoho- ja muita reheviä lehtoja vaateliaine kasveineen.

Luonnonpuistosta on noin kolmannes suota. Tasaisesti koko alueelle jakautuneet suot ovat sekä rakenteeltaan että kasvillisuudeltaan pienipiirteistä mosaiikkia. Suotyyppikirjo on laaja ulottuen karuista rahkarämeistä erittäin reheviin lähteisiin saniaislehtokorpiin. Paljakan soille hyvin tyypillisiä piirteitä ovat lähteisyys ja luhtaisuus. Valtaosa soista on luonnontilaisia, mutta joillakin entisillä niittypalstoilla on nähtävissä vieläkin kulttuurivaikutusta.

Lajistollisesti Paljakan alue on mielenkiintoinen. Kasvillisuudessa tulevat esille monet eteläiset ja pohjoiset piirteet. Myös itäiset taigalajit antavat oman leimansa kasvillisuuteen. Virtaavan veden rehevöittävä vaikutus näkyy etenkin rinteillä vaateliaana kasvilajistona. Rehevissä metsissä elää liito-oravia ja suurpedot viihtyvät alueella. Linnusto muodostuu vanhoja metsiä suosivista sekä itäisistä lajeista. Indikaattorikääpiin perustuvan arvotuksen mukaan alueen kuusivaltaiset metsät ovat korkeimmassa luokassa ”Suojelullisesti erittäin arvokas, ainutlaatuinen alue”.

Pääosa alueesta on yli 300 m meren pinnan yläpuolella, korkeimpien lakiosien yltäessä yli 380 m korkeuteen. Lakimetsissä vallitsevat niille ominaiset kasvillisuustyypit (BaDeMT ym.). Metsät ovat lehtipuusekoitteisia kuusikoita. Mänty ei menesty ilmastollisista syistä korkeilla alueilla. Järeää pysty- ja maapuuta on runsaasti. Tosin lakiosissa puusto on harvempaa ja matalampaa kuin alavilla mailla. Kosteita lehtoja ja lehtomaisia korpia on monin paikoin. Alueella on lukuisia uhanalaisia lajeja.

Luonnonpuistoon liitettäväksi ehdotettu Latvavaara on paljolti jo suojellun alueen kaltainen. Lahopuuta on paikoin erittäin paljon ja lehtipuilla on hyvä lahojatkumo. Alueeseen liittyy myös lajistollisesti arvokas Ypykänpuro, jonka kasviharvinaisuuksia ovat hajuheinä ja pohjannokkonen. Vanhan metsän lintulajit kuten pohjantikka, peukaloinen, sinipyrstö, idänuunilintu ja pikkusieppo ovat Latvavaaran alueen reheville rinteille tyypillistä lajistoa.

Suojeluperusteet ja -tavoite

Paljakka ja Latvavaara on Kainuun vaarajakson lehto- ja lettokeskuksen alueen arvokkain kokonaisuus. Pääosa alueesta on yli 300 m meren pinnan yläpuolella. Vanhin ja luonnontilaisin osa aluetta perustettiin luonnonpuistoksi  vuonna 1956. Alueella on runsaasti kirveenkoskematonta metsää. Jyrkissä rinteissä ja kosteissa juoteissa on palon koskemattomia alueita eli ns. palorefugioita. Erittäin järeää pysty- ja maapuuta on runsaasti. Vaarojen rinteillä on lähteisyyttä, puroja, lettoja  ja lehtoja.

Lähimmillään reheviä vaarametsiä on reilun kilometrin päässä kaakossa Säkkisenlatvasuo-Jännesuo-Lamminsuo ja Peuravaaran ja vaarajaksoa pitkin 14 kilometriä pohjoiseen sijaitsevalla Kuirivaaran Natura-alueilla.

Metsäluonnosta alueen keskeisiä suojeluperusteita ovat luonnonmetsät, lehdot ja puustoiset suot. Muista elinympäristöistä letot, lähteet ja lähdesuot  sekä pikkujoet ja purot. Lehtojen pinta-alan osalta Paljakka ja Latvavaara on valtakunnallisessa Natura-alueiden vertailussa viides ja pikkujokien ja purojen osalta kymmenes. Kansainvälisiä vastuuluontotyyppejä alueella ovat aitokorvet, rimpinevat, rimpiset aapasuot, välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot ja runsashumuksiset järvet ja lammet.

Hajuheinä, korpikolva ja liito-orava ovat Paljakan ja Latvavaaran keskeiset suojeluperustelajit. Paljakka ja Latvavaaran Natura-alueella sijaitsevat hajuheinän ainoat tiedossa olevat kasvupaikat Kainuussa ja valtakunnallisesti pohjoisemmassa on vain yksi havaintopaikka. Kainuun vaarajakso on liito-oravan keskeistä esiintymisaluetta Kainuussa ja Pohjois-Suomessa. Saukko elää vaaranrinteiden puronvarsilla.

Paljakan ja Latvavaaran rinteillä elää lettojen, lehtojen, rehevien korpien, lähteiden ja purojen vaateliasta putkilokasvi- ja sammallajistoa. Purolaakasammal on muu keskeinen suojeluperustelaji. Useiden puulajien erittäin järeää pysty- ja maapuuta on runsaasti, joten lahopuusta sekä vanhoista metsistä riippuvainen eliölajisto on edustava. Mm. äärimmäisen uhanalainen hentoluppo ja erittäin uhanalainen kirjoluppo elävät alueella sekä erittäin uhanalaiset röyhelökääpä ja kätkökääpä. Edellä mainitut neljä erityisesti suojeltua lajia on merkitty muuksi keskeiseksi suojeluperustelajiksi. Hentolupon tunnettuja esiintymiä on Suomessa vain tällä Natura-alueella. Kirjoluposta on havaintoja  vain tältä Natura-alueelta Suomessa ja lisäksi kaksi havaintoa metsätalouden hallinnassa olevilta alueilta Kainuussa. Kansallisesti ja kansainvälisesti alue on lajistoltaan poikkeuksellisen arvokas. Esim. röyhelökäävän esiintymiä tunnetaan Ruotsin ja Norjan lisäksi vain itäisen Keski-Euroopan vanhimmissa suojelluissa metsissä yksittäin

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit:

3260 Pikkujoet ja purot 16,5 ha
7160 Lähteet ja lähdesuot 3,1 ha
7230 Letot 12,7 ha
9010* Luonnonmetsät 1877 ha
9050 Lehdot 146 ha
91D0* Puustoiset suot 456 ha

*Priorisoitu luontotyyppi

Sekä Luontodirektiivin liitteen II lajit:

1910 Pteromys volans liito-orava
1925 Pytho kolwensis korpikolva
1951 Cinna latifolia hajuheinä

Lisäksi muut Natura-tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2. mainitut ja edustavuudeltaan vähintään merkittävät luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin. Kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa

Natura -tietolomake

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Paljakka on luonnonpuisto (634/56, laajennus 932/81). Kohteeseen sisältyy myös vanhojen metsien suojeluohjelman kohde Latvavaara. Ypykänpuron alue ei sisälly aiempiin suojeluohjelmiin. Kohteen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla.

Uhanalaiset lajit (2019 luokitus)

liito-orava Pteromys volans VU
susi Canis lupus EN
tervapääsky Apus apus EN
pajusirkku Emberiza schoeniclus VU
riekko Lagopus lagopus VU
töyhtötiainen Lophophanes cristatus VU
hömötiainen Poecile montanus EN
lapinuunilintu Seicercus borealis EN
pyy Tetrastes bonasia VU
korpikolva Pytho kolwensis EN
  Syntemna penicilla VU
lapinkämmekkä Dactylorhiza majalis subsp. Lapponica VU
vakoruutusammal Conocephalum salebrosum VU
purolaakasammal Plagiothecium platyphyllum EN
pikkuliuskasammal Riccardia palmata VU
hetekinnassammal Scapania paludosa VU
aarnisammal Schistostega pennata VU
tuhatheltta Baeospora myriadophylla EN
kätkökääpä Inonotopsis subiculosa EN
röyhelökääpä Pycnoporellus alboluteus EN
haaparaspi Radulodon erikssonii VU
välkkyludekääpä Skeletocutis stellae VU
raidanpiilojäkälä Arthonia incarnata VU
hentoluppo Bryoria tenuis CR
kirjoluppo Bryoria americana EN
varjojäkälä Chaenotheca gracilenta VU
hentokesijäkälä Leptogium subtile VU
lupporustojäkälä Ramalina thrausta VU
Julkaistu 3.9.2013 klo 10.20, päivitetty 6.2.2020 klo 15.31

Julkaisija: