Pahamaailma

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi

FI 1200 744

Kunta

Suomussalmi

Pinta-ala

2072 ha

Aluetyyppi

SAC

Alue kartalla

Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu (kirjoita hakukenttään Natura-alueen nimi tai koodi)

Alueen kuvaus

Pahamaailma sijaitsee Suomussalmen pohjoisosissa, Hossan itäpuolella. Eteläisin osa alueesta on geomorfologisesti omalaatuista kame-maastoa. Jysmänkankaan pitkittäisharju, joka on osa Hossan retkeilyalueen halki kulkevaa harjujaksoa, hajaantuu idässä supraglasiaaliseksi deltaksi, joka pinnanmuotoja rikkonainen kallioperä vielä monipuolistaa. Supat, kummut ja harjanteet sekä niihin liittyvät kalliokumpareet ja -jyrkänteet muodostavat monipuolisen kokonaisuuden.

Alue on edustava harjun, pienvesistöjen, soiden ja metsien muodostama kokonaisuus. Täällä ovat monirakenteisimmat Kainuusta tunnetut männiköt, joissa ylimpänä on yli 300-vuotiasta aihkia paikoin runsaasti. Kuollutta järeää mäntyä on sekä pystyssä keloutuneena että maahan kaatuneena. Myös harjun ulkopuolelle sijoittuvat sekametsät ja kuusikot ovat iäkkäitä ja aarniomaisia.

Alue paikkatietoikkunassa

Alueen metsistä pääosa on kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta. Väliin jää rinteitä ja notkoja, joissa on tuoretta kangasta ja erilaisia korpia. Rämeet ja nevat kattavat noin puolet maa-alasta. Eteläosan glasifluviaalisella maa-aineksella on tyypillisesti kuivan kankaan kasvillisuutta. Suppalampien reunoilla on lähteisyyttä ja jopa lehtomaisen kankaan ja kuivan lehdon kasvillisuutta. Lähteisiä ja luhtaisia ruoho- ja heinäkorpia esiintyy koko alueella pienialaisesti. Näissä ja lehtomaisen kankaan kuvioilla ovat mm. tuomi, tesma ja nuokkuhelmikkä monin paikoin runsaat. Myös myyränporrasta kasvaa yhdessä paikassa.

Suot ovat jokseenkin kaikkialla luonnontilaisia. Nevoista ja rämeistä suuri osa on mesotrofisia, ja lähteisyyttä esiintyy monin paikoin. Lettoa on ainakin Pyöreä-Hoiluan etelärannalla sekä Ölkynvaaran ja Hirvasvaaran välissä.

Puustoltaan alue jakautuu selkeästi osa-alueisiin. Eteläisimmät metsät ovat varpu-jäkälätyypin lähes puhtaita monijaksoisia männiköitä. Suppien pohjilla on paikoin reheviäkin kuusikkolaikkuja, ja niiden reunoilla on yleisesti vanhoja haapoja ja raitoja. Metsien erirakenteisuus on sekä metsäpalojen että hakkuiden aikaansaannosta. Aihkeja on kuitenkin joka puolella ja kuollutta pysty- ja maapuuta on kaikkialla näkyvästi.

Honkasensuon eteläpuoliset kankaat ovat kasvillisuudeltaan tyypillisiä kuivia kankaita, joilla kasvaa erirakenteinen männikkö. Koivua ja kuusta on useimmiten sekapuuna ja rinteissä sekä notkelmissa on kuusivaltaista metsää. Aihkeja on joka puolella yleensä joitakin kymmeniä hehtaarilla, paikoin valtapuustonakin. Keloja on runsaasti ja maapuusto on edustavaa.

Muilla osilla aluetta metsät ovat yleensä suhteellisen tasaikäisiä ja mäntyvaltaisia. Usein edellisen sukupolven männyt ovat kuitenkin runsaita ja paikoin koivua on runsaasti. Männiköt ovat eriasteisesti kuusettumassa. Ylispuiden ja lahopuuston määrä vaihtelevat, paikoin on runsaasti haapaa ja haapalahopuuta. Erityisesti vanhan järeän mäntymaapuun määrä ja sen jatkumo myös tulevaisuudessa on arvokas piirre alueen metsille.

Suojeluperusteet ja -tavoite

Pahamaailman alue muodostaa Etelä-Kuusamon vanhojen metsien, Hossan ja Moilasenvaaran kanssa erittäin arvokkaan vanhojen karujen mäntymetsien suojelualuekokonaisuuden. Jysmänkankaan - Pahamaailman alue on geologisesti ja maisemallisesti arvokas harjualue, johon sisältyy pitkä, itärajan toiselle puolelle ulottuva murroslaakso. Pahamaailman Natura-alue muodostaa lisäksi arvokkaan ja valuma-alueeltaan ehyen ja luonnontilaisen pienvesikokonaisuuden, johon kuuluu monipuolisesti kirkasvetisiä harjulampia, murroslaakson kalliorantaisia rotkolampia, pieniä humusjärviä, suolampia sekä puroja ja pikkujokia. Vesien tapaan Pahamaailman alueen suot ovat valuma-alueiltaan varsin luonnontilaisia, ja alue on merkittävä suoluonnon osalta erityisesti aapasoiden ja puustoisten soiden suojelun kannalta.

Metsän ennallistamispolttokohteiden seuranta-aloilta on havaittu Kaskikeiju. Pahamaailman alueella on todennäköisesti suuri merkitys palosta hyötyvälle lajistolle itärajan tuntumaan sijoittuvana palojatkumoalueena. v. 2010 laajat myrskytuhot nostavat alueen arvoa paahteisia lahopuurikkaita elinympäristöä vaativan lajiston kannalta.

Pahamaailman alueella on suuri merkitys vanhojen mäntymetsien ja erityisesti kelottunutta mäntyä edellyttävien kääväkäs- ja kovakuoriaislajien suojelun kannalta. Kalkkikäävan suojeluselvityksessä Pahamaailman, Etelä-Kuusamon vanhojen metsien, Hossan ja Moilasenvaaran muodostama aluekokonaisuus nousi sen hetkisen tiedon valossa valtakunnallisesti tärkeimmäksi alueeksi kalkkikäävän suojelun kannalta.

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit:

3110 Karut kirkasvetiset järvet 34 ha
3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 110 ha
7310* Aapasuot 340 ha
9010* Luonnonmetsät 768 ha
91D0* Puustoiset suot 361 ha

*Priorisoitu luontotyyppi

Sekä Luontodirektiivin liitteen II lajit:

4021 kaskikeiju Phryganophilus ruficollis

Sekä muut tärkeät kasvi- ja eläinlajit, muu keskeinen suojeluperuste:

  nahkuri Tragosoma depsarius EN
  kalkkikääpä Antrodia crassa EN
  kanadankääpä Tyromyces canadensis EN

Lisäksi muut Natura-tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2. mainitut ja edustavuudeltaan vähintään merkittävät luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin. Kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Natura -tietolomake

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Vanhojen metsien suojeluohjelman kohde, joka sijoittuu kokonaan valtion maalle. Alueen toteutustapa on luonnonsuojelulaki (vesialueet vesilaki). Alueella on Pahamaailman luonnonsuojelualue, joka kattaa Natura-alueen lähes kokonaan. Maakuntakaavassa alueella on SL-merkintä.

Uhanalaiset lajit (2019 luokitus)

taigametsähanhi Anser fabalis fabalis VU
hiirihaukka Buteo buteo VU
riekko Lagopus lagopus VU
töyhtötiainen Lophophanes cristatus VU
mehiläishaukka Pernis apivorus EN
lapintiainen Poecile cinctus VU
hömötiainen Poecile montanus EN
pyy Tetrastes bonasia VU
pohjanvaskisammal Pseudoleskeella papillosa VU
erakkokääpä Antrodia infirma VU
kairakääpä Antrodia primaeva VU
raidantuoksukääpä Haploporus odorus VU
piilo-orakas Phellodon secretus VU
haaparaspi Radulodon erikssonii VU
välkkyludekääpä Skeletocutis stellae VU
Julkaistu 6.9.2013 klo 11.35, päivitetty 21.2.2020 klo 12.17

Julkaisija: