Ohkolanjokilaakso

Koodi

FI0100061

Kunta

Mäntsälä

Pinta-ala

22 ha

Aluetyyppi

SCI

Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (20.8.1998)

FI0100061.pdf

Alueen kuvaus

Kaksiosainen Natura-alue sijaitsee Ohkolanjoen rannoilla Mäntsälän lounaisosassa. Ohkolanjoki on Keravanjoen sivuhaara, joka virtaa Natura-alueella luonnontilaisessa uomassaan. Jokivarren Natura-alueesta erillään oleva osa-alue on maakunnallisesti arvokas ja edustava Sandberginpellon niitty joen itäpuolella.

Alueella on valtakunnallisesti arvokasta lehtokasvillisuutta, ja ekologisen kokonaisuuden arvoa lisää luonnontilainen jokiuoma. Alueella tavataan useita luontodirektiin luontotyyppejä, kaksi luontodirektiivin nisäkäslajia, vaateliaita lehto- ja niittykasvilajeja sekä harvinaisia lehtojen perhosia.

Luontotyypeistä edustavimpia ovat boreaalinen lehto, pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus sekä perinnebiotoopin niittytyypit.

Alueen eteläpuolelta kulkee Helsinki-Lahti-oikorata sekä moottoritie, josta kantautuu liikennemelua Natura-alueelle. Muutoin tie ei näytä juuri vaikuttaneen lehtoon.

Jokivarsi ja lehto

Joki on voimakkaasti meanderoiva, ja rannoilla on edustava kehityssarja umpeenkasvavia entisiä joenmutkia eli juoluoita. Aluetta halkoo harjujakso, ja etenkin Hietapärrän kohdalla joen pohja on somerikkoinen.

Jokivarren puusto on huomattavan luonnontilainen, ja lahopuut ovat saaneet kaatua uoman päälle. Siten joki ja rantalehdot muodostavat arvokkaan ekologisen kokonaisuuden, joka on harvinaisen luonnontilainen Uudellamaalla.

Lehtotyyppi vaihtelee alueen eri osissa rinteiden jyrkkyyden ja kosteuden mukaan. Aivan rannassa on kosteaa suurruoholehtoa, joka vaihettuu paikoin avoimiksi suurruohoniityiksi. Ylempänä rinteillä on tuoretta lehtoa ja pienialaisesti myös kuivahkoa lehtoa. Paikoin rinteiltä laskee jokeen pieniä puroja, ja alueella on havaittavissa myös lähteisyyttä. Suuria ja vanhoja puuyksilöitä sekä lahopuuta esiintyy lehdossa varsin paljon.

Alueen vaateliaaseen lehtokasvilajistoon kuuluvat mm. kotkansiipi, keltavuokko, mukulaleinikki, lehtokuusama, näsiä, lehtotähtimö, imikkä, mustakonnanmarja, lehto-orvokki ja lehtoarho. Mm. kevätlinnunsilmä ja purolitukka osoittavat lähteisyysvaikutusta. Joen varsilla on paikoin myös mesiangervovaltaisia kosteita suurruohoniittyjä.

Lehdon puusto, maaperä ja vesitalous ovat hyvin luonnontilaisia. Lehdossa esiintyviä harvinaisia perhoslajeja ovat mm. varjopatinayökkönen (Euchalcia modestoides), jonka ainoa tunnettu vakinainen esiintymispaikka Suomessa on Ohkolanjokilaakso (tieto 1996), uhanalainen keltaselkämittari (Ecliptopera capitata) sekä palsamikenttämittari (Xanthorhoe biriviata).

Nisäkkäistä Natura-alueella pesii liito-oravia sekä todennäköisesti myös saukko.

Sandberginpelto

Natura-alueeseen kuuluu erillisenä osana joen itäpuolella oleva maakunnallisesti arvokas perinnebiotooppi, Sandberginpelto. Alue on noin 3,5 hehtaarin kokoinen entinen pelto, joka on ollut laidunkäytössä. Alueelle on kehittynyt edustavaa niittykasvillisuutta. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys on hoitanut niittyä niittämällä. Niitty on arvokas myös maisemallisesti.

Alue on uusmaalaiseksi perinnebiotoopiksi suurikokoinen, ja siellä esiintyy mm. uhanalaista saunionoidanlukkoa (Botrychium matricariifolium). Muuta edustavaa niittylajistoa ovat mm. saksanhanhikki, keväthanhikki, ketonoidanlukko, laskospoimulehti, hakarasara ja särmäputki.

Suojelun toteutuskeinot

Isosuo on mukana valtakunnallisessa soidensuojeluohjelmassa. Kotojärvi on puolestaan valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman kohde.

Koko alue rauhoitetaan luonnonsuojelulain mukaisena suojelualueena.

Julkaistu 25.7.2013 klo 16.00, päivitetty 25.7.2013 klo 15.59

Julkaisija: