Nuuksio

Koodi

FI0100040

Kunta

Vihti, Espoo, Kirkkonummi

Pinta-ala

5 643 ha

Aluetyyppi

SCI, SPA

Tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (2.6.2005)

FI0100040.pdf

Alueen kuvaus

Nuuksio sijaitsee pääkaupunkiseudun tuntumassa Kirkkonummen, Espoon ja Vihdin rajamailla, lähellä taajaan asuttuja alueita. Rajaus koostuu yhtenäisestä yli viiden tuhannen hehtaarin emäalueesta sekä muutamasta pienemmästä osa-alueesta. Nuuksio on eteläisimmässä Suomessa suurin, tärkein ja yhtenäisin läntisen taigaluonnon, erityisesti metsien, suojelualue.

Alueen geologiaa luonnehtii lukuisten murroslaaksojen, kalliojyrkänteiden ja silokallioiden halkoma arkeeinen peruskallio. Korkeus vaihtelee välillä 27-114 metriä mpy. Laaksojen pohjalla on runsaasti pieniä soita ja järviä.

Maisemia hallitsevat kallioiden jyrkkä topografia näköalapaikkoineen, laajat mutta pienipiirteiset ja vaikeakulkuiset metsät sekä lukemattomat pienet järvet.

Alue on kolmen Suomenlahteen laskevan pienvesistön vedenjakaja-aluetta ja vesitaloudellisesti lähes itsenäinen. Pieniä ja pienehköjä järviä on runsaasti: alueeseen kuuluu kokonaan tai osittain 90 järveä ja lampea. Ne ovat osaksi suorantaisia, humuspitoisia oligo-dystrofisia lampia, osaksi kalliorantaisia, karuja ja kirkkaita oligotrofisia järviä. Järviä yhdistävät toisiinsa pienehköt purot, joiden virtaama on vähäinen. Niistä merkittävin on alueen keskeisessä murroslaaksossa virtaava Myllypuro.

Natura-alueella ei ole pysyvää asutusta. Alueen murroslaaksoissa on muutamia autioituneita, vähitellen umpeenkasvavia pientiloja sekä alueen sisällä saarekkeina joitakin toimivia pientiloja ja kesähuvila-alueita. Vanhimmat tunnetut asuinpaikat ovat kivikautisia. Lähes kaikki metsät ja suot ovat olleet metsätalouskäytössä 1990-luvulle asti.

Komeiden maisemien ja pääkaupunkiseudun läheisyyden takia Nuuksio on ollut suosittu retkeilykohde jo pitkään. 1940-luvulta lähtien siellä on ollut kuntien ylläpitämiä ulkoilualueita ulkoilumajoineen. Marjastus ja sienestys ovat alueella suosittuja.

Luontotyypit, kasvillisuus ja eläimistö

Nuuksion luontoa hallitsevat erilaiset havumetsät: kuivat kalliomänniköt ja tuoreet kuusimetsät. Kallioperän rikkonaisuuden takia kasvillisuus on pienipiirteistä ja mosaiikkimaista. Murroslaaksojen pohjilla on metsäisiä soita, joiden valtapuusto on kuusta tai mäntyä ja sekapuina koivua ja tervaleppää. Purojen varsilla on tulvakorpia. Rehevimmät ja monimuotoisimmat metsät ovat murroslaaksojen rinteillä ja pohjalla, joissa sekapuuna runsaasti haapaa sekä paikoin lehmusta ja vaahteraa.

Kalliokasvillisuus vaihtelee kuivista ja paahteisista jäkäläkallioista varjoisiin ja kosteisiin sammaljyrkänteisiin. Purolaaksoissa on paikoin kulttuuriperäisiä niittyjä, joissa on perinnekasvillisuutta.

Nuuksiossa elää suuri joukko Suomessa uhanalaisia eläin- kasvi- ja sienilajeja ja kymmeniä EU:n luonto- ja lintudirektiivien lajeja (ks. linkki Natura-tietolomakkeen tiivistelmään sivun yläosassa).

Suuren kokonaislajilukumäärän lisäksi yksittäisten lajien yksilö- ja parimäärät ovat usein huomattavia. Esim. kanalintujen ja liito-oravan kannat ovat uusmaalaisittain suuria. Alueella elää myös suurpetoja.

Suojelun toteutuskeinot

Pääosa alueesta on rauhoitettu kansallispuistona.

Rajaukseen sisältyy osia lehtojensuojeluohjelman kohteesta Haukkalammen-Romvuoren lehdot. Nämä alueet on toteutettu luonnonsuojelulain mukaisina suojelualueina.

Rajaukseen kuuluvista erillisistä osa-alueista merkittävimmät kuuluvat vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Nämä ovat Luukin alue (170 ha), johon on liitetty myös Koivulan lehtopurolaakson lehtojensuojeluohjelman kohde, Pirttimäen alue (37 ha), jonka vanhan metsän rajaukseen on yhdistetty arvokas Mullkärretin lettoalue, sekä Hakjärven lehtokorven alue (59 ha).

Julkaistu 24.7.2013 klo 16.02, päivitetty 11.10.2013 klo 12.47

Julkaisija: