Niinivaaran serpentiniittialueet

Koodi FI0600021
Kunta Kaavi
Pinta-ala (ha) 89
Aluetyyppi SAC
Alue kartalla Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu
(kirjoita hakuun paikan nimi)

Alueen kuvaus

Niinivaaran serpentiinikohteet koostuvat monipuolisesta joukosta kasvistoltaan arvokkaita kohteita, joille on yhteistä kallioperän ultraemäksinen kivilaji serpentiniitti.  

Pohjoisimpana kohteena on Suuri-Kokka -nimisen lammen lounais- ja itärannalla sijaitseva kaksiosainen, itäisintä nurkkaa lukuun ottamatta rauhoitettu alue, joka koostuu suureksi osaksi rannan jyrkistä kallioseinämistä ja laakeista kalliopinnoista. Kallioilla kasvaa useita uhanalaisia kasveja ja jäkäliä, mm. viherraunioinen, pulskaneilikka, tunturihärkki ja rotkokehräjäkälä. Itäisemmän osa-alueen kalliojyrkänteiden välissä ja itäpuolella on rehevää suota, jonka puusto on kuusi-koivu -valtaista, joukossa on myös nuorta haapaa ja harmaaleppää sekä katajaa ja paatsamaa. Siniheinää, vilukkoa, rätvänää ja kurjenjalkaa kasvaa runsaasti. 

Suuri-Kokka -lammesta noin kilometrin päässä kaakossa sijaitsee Louhilampi, jonka itä- ja kaakkoispuolella on keskiosistaan rauhoitettu Louhivuoren alue. Alue koostuu useista kalliojyrkänteistä, jotka serpentiinikallioille tyypillisesti ovat paikoin paljaat. Louhivuoren huippu on noin 35 metriä ympäristöään ylempänä. Uhanalaisista lajeista kallioilla kasvaa mm. serpentiini-, viher- ja liuskaraunioista sekä nyylähaarikkoa, tunturihärkkiä, otalaakajäkälää ja haavanlimijäkälää. Alueen puusto on enimmäkseen vanhaa ja luonnontilaista VT-CT -männikköä, myös katajaa on runsaasti, halkaisijaltaan 5-20 cm paksuista koivua on noin 15 %, haapaa ja alikasvoskuusia on harvakseltaan. Mäntymaapuuta on koko alueella yleisesti enintään 50 kpl/ha, notkoissa mänty-, koivu- ja kuusimaapuuta on enemmän, noin 100 kpl/ha. Alueen pohjoisosassa on kalliomäkien välisissä notkoissa muutama pienialainen kallionaluslehto, jossa puusto on vaihtelevasti osin kuusi-, osin lehtipuuvaltaista. Paikoin on nuorta haavikkoa ja koivikkoa, jossa kasvaa mm. näsiää ja vadelmaa. 

Louhilammen lounaispuolella sijaitsee  Mäkränmäki, jonka keskiosissa on serpentiinikalliojyrkännettä, jonka lajistoon kuuluu mm. haavanlimijäkälä. Jyrkänteen alla kaakkoispuolella on kallionaluslehtoa, jossa kasvaa runsaasti suuria, halk. 60 cm paksuisia haapoja, harmaaleppää, tuomea, kuusta, koivua sekä yksittäin mäntyä. Sudenmarja, lillukka ja mustakonnanmarja kasvavat runsaina, paikoin on saniaislehtoa jonka valtalajeina kasvavat hiirenporras ja isoalvejuuri. Mäen lounaispuolella on pienialainen mesotrofinen suo, jolla kasvaa siniheinää ja katajaa. 

Lauttavuoren ja Kultavuoren välissä on Hyvärilän  perinnemaisematila, jonka alueelta löytyy sekä hakamaata että tuoretta suurruohoniittyä. Niityt ovat nurmilaitumia, joilla kasvaa katajaa ja hieman pihlajapensaita. Niittykasveista esiintyv mm. ketokaunokki. Hakamaa on entistä laidunmetsää, pohjoisosassa on myös entistä kaskimetsää. Alue on maisemallisesti edustavaa ja topografialtaan hyvin vaihtelevaa ja kumpuilevaa. Idässä hakamaa rajautuu Isoon Porolampeen. 

Välittömästi perinnebiotooppitilan luoteispuolella sijaitsee Kultavuori, joka on pääosin hyvin matalapuustoinen ja avoin serpentiinikallioalue. Puusto alueella on suurimmaksi osaksi nuorta harmaaleppää ja kuusta, mäen päällä mäntytaimikkoa. Kalliolla kasvaa serpentiini- ja viherraunioista. Kultavuoren koillispuolella on pienempi mäki, jolla myös kasvaa viherraunioista. Mäkien väliin jäävä kapea suo on vähäpuustoista lettoa. Kasveista runsaimmin esiintyy katajaa, vilukkoa, rätvänää, siniheinää, tähti-, kelta- ja liereäsaraa, kurjenjalkaa ja paatsamaa. 

Perinnebiotooppitilan kaakkoispuolella on eteläisintä suojuottia lukuun ottamaata rauhoitettu Lauttavuoren alue. Lauttavuori on noin 35 metriä korkea, ja sen kalliolla kasvaa viher- ja serpentiiniraunioista. Mäen päällinen on VT -männikköä, joukossa on 5 % koivua. Mäntykeloja ja koivupökkelöitä on yksittäin, mänty- ja koivumaapuuta on enintään 50 kpl/ha. Alueeseen sisältyy kolme lampea: Pieni Lauttalampi sekä Iso ja Pieni Pulake. Pohjoisessa lampien välillä virtaa puro. Luoteiskulmassa sijaitsevan Pienen Lauttalammen ranta on saranevaa, puron varressa on lettorämettä sekä ruoho- ja heinäkorpea. Myös Ison ja Pienen Pulakkeen rannat ovat pääosin saranevaa, etelämpänä myös lettorämettä. Soilla on useita uhanalaisia kasvilajeja, mm. röyhysaraa, mähkää, lettovillaa ja punakämmekkää. Katajaa ja siniheinää kasvaa alueella runsaasti, lampien rannassa on myös järviruokoa.

Suojelutavoite 

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.  

  • alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys 
  • luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein Suojelualueita. 

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Useita suojeltavia luontotyyppejä sisältävä kokonaisuus, jonka erikoispiirteenä on ultraemäksinen kivilaji serpentiniitti. Lukuisia valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia kallio- ja suokasvilajeja. Maisemallisesti edustavaa, perinnebiotoopilla on lisäksi myös kulttuurihistoriallista arvoa. Perinnebiotoopin säilymistä uhkaa laidunnuksen loppuminen.

Luontodirektiivin luontoyypit

(Päätöksellä lisätyt luontotyypit lihavoituna)

 

Koodi Luontotyyppi Pinta-ala, ha
3160

Humuspitoiset lammet ja järvet

1,3
3260

Vuorten alapuoliset tasankojoet

0,9
7140

Vaihettumissuot ja rantasuot

0,1
7230 Letot 7,7
8220

Kasvipeitteiset silikaattikalliot

19,6
9010

Boreaaliset luonnonmetsät

6
9050

Boreaaliset lehdot

2,2
9070

Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet

22
91D0

Puustoiset suot

6,9
     

Päätöksellä 2018 poistetut luontotyypit

Koodi  
6520 Vuoristojen niitetyt niityt

Suojelun perusteina olevat lajit

(Päätöksellä 2018 lisätyt lajit lihavoituna)

Koodi Laji
4066 serpentiiniraunioinen

Päätöksellä poistetut lajit 

Ei ole

 

 

Julkaistu 19.6.2013 klo 14.55, päivitetty 30.10.2019 klo 15.47