Martinselkonen

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi

FI 1200 719

Kunta

Suomussalmi

Pinta-ala

6194 ha

Aluetyyppi

SAC

Alue kartalla

Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu (kirjoita hakukenttään Natura-alueen nimi tai koodi)

Alueen kuvaus

Martinselkonen sijaitsee Juntusrannan itäpuolella. Alue on vedenjakajalla. Suurin osa vesistä virtaa Itämereen. Kaakkoiskulman vesistöt (Teerilammet - Hoikkajärvi) virtaavat kuitenkin Vienanlahteen. Tämä näkyy myös alueen puustossa. Karttimo- ja Martinjokien valuma-alueilla metsiin on kohdistunut aikaisempina vuosikymmeninä enemmän hakkuita. Vienaan virtaavien vesien valuma-alueilla metsät ovat olleet vähäisemmän hakkuutoiminnan piirissä. Alueelta löytyy metsäkuvioita, joissa ei ole hakkuista merkkejä.

Alue paikkatietoikkunassa

Kaskeaminen on ollut alueella hyvin yleistä, sillä kaulattuja keloja ja kaskikantoja löytyy runsaasti. Järeitä palokoroisia vanhoja mäntyjä on taas hyvin niukasti. Martinselkosen metsät ovatkin pääasiassa kaskeamisen tuloksena syntyneitä, iältään noin 150-vuotiaita. Harsintahakkuita on ollut Karttimojoen ja Martinjoen valuma-alueilla. Ne ovat tapahtuneet ilmeisesti kaskeamisen jälkeen ja kohdistuneet kaskeamattomille alueille.

Martinselkosen eteläosan metsät ovat varsin karuja ja mäntyvaltaisia. Suurin osa niistä on joko kuivia tai kuivahkoja kankaita. Alueella on runsaasti vanhoja kantoja sekä lahonneita mäntyjä.

Myös pohjoisosan metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, mutta selkeästi rehevämpiä. Lehtipuiden osuus on usein 20-30 %, paikoin jopa 40-60%, muodostuen koivusta, haavasta ja raidasta. Lahopuuta on alueella tasaisesti, josta noin kolmannes on pystylahopuuta. Lahojatkumo on hyvä lähes koko alueella, sen muodostavat pääosin mänty, kuusi ja koivu. Kirveen koskemattomia alueita löytyy mm. Teerilampien eteläpuolelta, jossa on paikoin runsaasti järeää vanhaa mäntyä sekä elävänä, pystykeloina että eriasteisesti lahonneina maapuina.

Erilaisten rämeiden, korpien ja soistuvien kankaiden kaikki vaihtelutyypit on edustettuna. Avosuot ovat karuja sara- tai rimpinevoja. Hoikkavaaran eteläpuolella olevat suojuotit ovat pääasiassa pallosara- ja tupasvillarämettä. Haatajansuo on karuhko saraneva ja erilaisia rämeitä käsittävä suo. Olkisuo on kaunis avosuo, jossa on myös rimpiä. Matolampien eteläpuolen suot ovat erilaisia sara-, tupasvilla- ja pallosararämeitä sekä nevaa, jossa on suursaravyöhyke. Hattuvaaran rinteillä on rinnesoita. Martinsuo on avorimpineva. Sen ja Vellivaaran välissä on korpia, rämeitä ja soistuvia kankaita. Hyödynsuolla on lyhytkortista ja rahkanevaa. Löytövaaran reunalla on lähdelettolaikku. Löytösuo ja Palosuo ovat suurimmat suot, ja ne ovat pääosaksi ruohoisia suursaranevoja. Karttimojoen varrella esiintyy tulvanevoja.

Alueella on lukuisia erikokoisia lampia ja lampareita, sekä yksi järvi, Hoikkajärvi, rajausalueen kaakkoiskulmassa valtakunnanrajalla. Järvi on kivikkorantainen ja erämainen.

Martinselkonen on petoeläinaluetta, alueella tavataan kaikki neljä suurpetoamme: ahma, susi, karhu ja ilves. Niinikään petolinnut ja pöllöt ovat hyvin edustettuna. Mehiläishaukka, varpushaukka sekä ampuhaukka kuuluvat alueen lajistoon, kuten myös kaksi lintudirektiivin liitteen I uhanalaista lajia. Pöllöistä varpuspöllö, suopöllö, helmipöllö sekä lapinpöllö esiintyvät alueella säännöllisesti. Soilla tavataan runsaasti eri kahlaajalajeja ja siellä pesivät myös mm. laulujoutsen ja kurki. Vanhan metsän lintulajisto on alueella runsas, alueella pesivät mm. pohjantikka, kuukkeli ja sinipyrstö.

Kokonaisuutena Martinselkonen on pohjois-kainuulaisen erämaan ja erämaaeläimistön suojelualueena ja samoilualueena erittäin arvokas.

Suojeluperusteet ja -tavoite

Martinselkosen keskeiset suojeluperusteet ryhmittyvät metsien ja luonnontilaisten suoyhdistymien sekä pienvesien muodostamaan mosaiikkiin. Laajat metsät ja suotyypit ovat seudullisesti merkittäviä: metsät kattavat noin 44% ja esimerkiksi yhdistymäluonteiset suotyypit, aapa- ja keidassuot, yhteensä noin 36% alueesta. Kaikkiaan priorisoidut luontotyypit kattavat miltei koko alueen. Martinselkosen seutu on karua vedenjakaja-alueen luontoa, joten rehevän kasvillisuuden luontotyyppien kuten lehtojen ja lettojen pinta-alat ovat pieniä. Karttimojoen varressa sijaitsevien tulvaniittyjen säännöllinen hoito parantaa vanhojen niittyjen edustavuutta. Luonnonmetsien edustavuus tulee puolestaan paranemaan ajan kuluessa. Martinselkonen on laaja erämainen kokonaisuus ja sellaisena erittäin tärkeä lähdealue Kalevalapuiston metsien verkostossa.

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit:

6450 Tulvaniityt 11,5 ha
7110* Keidassuot 853 ha
7310* Aapasuot 1402 ha
9010* Luonnonmetsät 2719 ha
91D0* Puustoiset suot 1759 ha

*Priorisoitu luontotyyppi

Sekä Luontodirektiivin liitteen II lajit:

1912 ahma Gulo gulo

Lisäksi muut Natura-tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2. mainitut ja edustavuudeltaan vähintään merkittävät luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin. Kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Natura -tietolomake

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Martinselkosen Natura 2000 -alue sijaitsee valtaosin valtion mailla. Alueesta pääosan muodostaa Martinselkosen luonnonsuojelualue. Lisäksi alueeseen kuuluu osa Karttimonjoen suojelualueesta. Alueen toteutustapana on luonnonsuojelulaki ja vesialueilla vesilaki. Yksityisille kuuluvia vesialueita on Karttimonjoessa ja Lintulammessa. Alue kuuluu Kalevalapuistoon. Alueella on voimassa oleva Kalevalapuiston hoito- ja käyttösuunnitelma.

Uhanalaiset lajit (2019 luokitus)

susi Canis lupus EN
ahma Gulo gulo EN
taigametsähanhi Anser fabalis fabalis VU
tervapääsky Apus apus EN
hiirihaukka Buteo buteo VU
varpuspöllö Glaucidium passerinum VU
riekko Lagopus lagopus VU
töyhtötiainen Lophophanes cristatus VU
mehiläishaukka Pernis apivorus EN
lapintiainen Pocile cinctus VU
hömötiainen Poecile montanus EN
pyy Tetrastes bonasia VU
raidantuoksukääpä Haploporus odorus VU
lupporustojäkälä Ramalina thrausta VU
Julkaistu 6.9.2013 klo 10.40, päivitetty 28.2.2020 klo 10.05

Julkaisija: