Martinselkonen

Koodi:

FI 1200 719

Kunta

Suomussalmi

Pinta-ala:

6194 ha

Aluetyyppi:

SCI

Alueen kuvaus:

Martinselkonen sijaitsee vedenjakajalla siten, että suurin osa vesistä virtaa Itämereen, ainoastaan kaakkoiskulman vesistöt (Teerilammet - Hoikkajärvi) virtaavat Vienanlahteen. Tämä näkyy myös puustossa niin, että Karttimo- ja Martinjokien valuma-alueilla metsiin on kohdistunut hakkuita aikaisempina vuosikymmeninä, kun taas Vienaan virtaavien vesien valuma-alueilla metsät ovat olleet vähäisemmän hakkuutoiminnan piirissä. Alueelta löytyy metsäkuvioita, joissa ei ole hakkuista merkkejä.
Kaskeaminen on ollut hyvin yleistä, sillä kaulattuja keloja ja kaskikantoja löytyy hyvin runsaasti, samalla kun järeitä, palokoroisia vanhoja mäntyjä on hyvin niukasti. Martinselkosen metsät ovatkin pääasiassa kaskeamisen tuloksena syntyneitä, iältään arviolta 120-160-vuotiaita. Harsintahakkuita on ollut Karttimojoen ja Martinjoen valuma-alueilla. Ne ovat tapahtuneet ilmeisesti kaskeamisen jälkeen kohdistuen alueille, joita ei ole kaskettu.

Martinselkosen eteläosan metsät ovat varsin karuja, suurin osa on joko kuivia tai kuivahkoja kankaita männyn ollessa selkeästi pääpuuna. Alueella on runsaasti vanhoja kantoja sekä lahonneita mäntyjä.

Pohjoisosan metsät ovat nekin valtaosin mäntyvaltaisia, mutta selkeästi rehevämpiä. Lehtipuiden osuus on paikoin 20-30 % muodostuen koivusta, haavasta ja raidasta, paikoin jopa 40-60 %. Lahopuuta on alueella tasaisesti, noin kolmannes on pystylahopuuta. Lahojatkumon muodostavat mänty, kuusi ja koivu lähes kaikkialla.
Kirveen koskemattomia alueita löytyy mm. Teerilampien eteläpuolelta, jossa on paikoin runsaasti järeää vanhaa mäntyä niin elävänä kuin pystykeloina ja eriasteisesti lahonneina maapuina.

Martinselkonen on aluetta, jossa erilaisten rämeiden, korpien ja soistuvien kankaiden kaikki vaihtelutyypit on edustettuna. Avosuot ovat karuja sara- tai rimpinevoja:
Hoikkavaaran eteläpuolella on suojuotteja, pääasiassa pallosara- ja tupasvillarämettä. Haatajansuo on karuhko saraneva ja erilaisia rämeitä käsittävä suo. Olkisuo on kaunis avosuo, jossa on myös rimpiä. Matolampien eteläpuolen suot ovat erilaisia sara-, tupasvilla- ja pallosararämeitä sekä nevaa, jossa on suursaravyöhyke. Hattuvaaran rinteillä on rinnesoita. Martinsuo on avorimpineva. Sen ja Vellivaaran välissä on korpia, rämeitä ja soistuvia kankaita. Hyödynsuolla on lyhytkortista ja rahkanevaa. Löytövaaran reunalla on lähdelettolaikku. Löytösuo ja Palosuo ovat suurimmat suot, ja ne ovat pääosaksi ruohoisia suursaranevoja. Karttimojoen varrella esiintyy tulvanevoja.

Alueella on lukuisia erikokoisia lampia ja lampareita, sekä yksi järvi, Hoikkajärvi, rajausalueen kaakkoiskulmassa valtakunnanrajalla. Järvi on kivikkorantainen ja erämainen.

Martinselkonen on luontonsa ja sijaintinsakin puolesta varsinaista petoeläinaluetta, alueella tavataan kaikki neljä suurpetoamme: ahma (E/E), susi (V/V), karhu (Sh/Sh) sekä ilves (Sh/Sh). Niinikään petolinnut ja pöllöt ovat hyvin edustettuna. Mehiläishaukka, varpushaukka sekä Suomessa taantunut ampuhaukka kuuluvat lajistoon. Martinselkonen tarjoaa elinalueen myös parille lintudirektiivin liitteen I uhanalaiselle lajille. Pöllöistä varpuspöllö, suopöllö, helmipöllö sekä lapinpöllö viihtyvät alueella. Soilla tavataan runsaasti eri kahlaajalajeja ja siellä pesivät myös laulujoutsen ja kurki. Meillä harvalukuinen, soistuvien lehtojen ja rehevien lehti- ja sekametsien laji, pikkusieppo kuuluu myös alueen lajistoon.

Kasvilajistoon kuuluvat mm. Kainuussa taantunut punakämmekkä (-/St) sekä alueellisesti ja valtakunnallisesti vaarantunut raidantuoksukääpä (V/V).

Kokonaisuutena Martinselkonen on pohjois-kainuulaisen erämaan ja erämaaeläimistön suojelualueena ja samoilualueena erittäin arvokas.

Suojelutilanne:

Ei suojeltu

2 %

Valtion luonnonsuojelualue

98 %

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot:

Alue on valtion luonnonsuojelualuetta, johon esitetään liitettäväksi luonnontilainen, soidensuojelun perusohjelmaan sisältyvä suoalue luonnonsuojelualueen luoteispuolella. Vesialueilla sovelletaan vesilain säännöksiä.

Luontodirektiivin luontotyypit:

Humuspitoiset lammet ja järvet

3 %

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium-kasvillisuutta

0 %

Pohjoiset boreaaliset tulvaniityt

3 %

*Keidassuot

4 %

Vaihettumisuot ja rantasuot

6 %

Fennoskandian lähteet ja lähdesuot

0 %

Letot

0 %

*Aapasuot

23%

*Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset kuusivaltaiset vanhat metsät

1 %

*Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset mäntyvaltaiset vanhat metsät

8 %

*Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat havupuusekametsät

33%

*Luonnontilaiset tai niiden kaltaiset vanhat lehtipuuvaltaiset metsät

0 %

*Palon jälkeen luonnontilaisina kehittyneet metsät

5 %

*Fennoskandian metsäluhdat

0 %

*Mäntyvaltaiset puustoiset suot

14%

*Kuusivaltaiset puustoiset suot

0 %

* priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit:

Canis lupus

susi

Ursus arctos

karhu

Gulo gulo

ahma

Lynx lynx

ilves

Lintudirektiivin liitteen I linnut:

Falco columbarius

ampuhaukka

Aegolius funereus

helmipöllö

Pluvialis apricaria

kapustarinta

Grus grus

kurki

Cygnus cygnus

laulujoutsen

Tringa glareola

liro

Pernis apivorus

mehiläishaukka

Tetrao urogallus

metso

Dryocopus martius

palokärki

Lanius collurio

pikkulepinkäinen

Ficedula parva

pikkusieppo

Picoides tridactylus

pohjantikka

Bobasa bonasia

pyy

Asio flammeus

suopöllö

Glaucidium passerinum

varpuspöllö

uhanalainen laji

uhanalainen laji

Muuta lajistoa:

Numenius arquata

Isokuovi

Lanius excubitor

isolepinkäinen

Jynx torquilla

käenpiika

Perisoreus infaustus

kuukkeli

Parus cinctus

lapintiainen

Tringa ochropus

metsäviklo

Numenius phaeopus

pikkukuovi

Actitis hypoleucos

rantasipi

Gallinago gallinago

taivaanvuohi

Pinicola enucleator

taviokuurna

Apus apus

tervapääsky

Bombycilla garrulus

tilhi

Parus cristatus

töyhtötiainen

Tringa nebularia

valkoviklo

Dactylorhiza incarnata incarnata

punakämmekkä

Lobaria pulmonaria

raidankeuhkojäkälä

Phellinus nigrolimitatus

aarnikääpä

Phellinus chrysoloma

kuusenkääpä

Amylocystis lapponica

pursukääpä

Haploporus odorus

raidantuoksukääpä

Phellinus viticola

riukukääpä

Phellinus ferrugineofuscus

ruostekääpä

Julkaistu 6.9.2013 klo 10.40, päivitetty 6.9.2013 klo 10.40

Julkaisija: