Malahvia

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

koodi

 FI1201012

Kunta

Suomussalmi

Pinta-ala

2383 ha

Aluetyyppi

SAC

Alue kartalla

Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu (kirjoita hakukenttään Natura-alueen nimi tai koodi)

Alueen yleiskuvaus

Malahvian alue sijaitsee noin 40 kilometriä itään Suomussalmen kylältä. Malahvia on Kainuun oloissa huomattavan laaja yhtenäinen alue, jolle on ominaista suuri sisäinen vaihtelu. Malahvia on vedenjakajaseutua; soiden, pienvesien ja boreaalisten luonnonmetsien mosaiikkia. Se on yksi Kainuun laajimmista ja tärkeimmistä pienvesikohteista.Kymmenet luonnontilaiset puronvarret ja lammet tekevät Malahviasta laajan ja tärkeän pienvesikohteen. Koko Malahvian alueella on lähes 30 järveä ja lampea.

Alue paikkatietoikkunassa

Alueen länsiosassa vallitsevat suurehkot yhtenäiset kangasmetsät ja itäosassa on puolestaan soita metsäsaarekkeineen. Suot ovat luonnontilaisia, karuja ja kooltaan pienehköjä. Vallitsevia metsätyyppejä ovat kuivahkot (2/3 metsämaasta) ja tuoreet (1/3 metsämaasta) kankaat. Malahviassa on luonnontilaisia metsäpalon jälkeen syntyneitä metsiä. Valtapuusto on pääosin 140-160 vuotiasta. Aihkeja esiintyy yksittäin ja keloja kauttaaltaan. Järeää mäntymaapuuta on lähes kaikkialla. Notkojen ja rinteiden lahopuukeskittymissä eri puulajien maapuita on paikoin merkittävästi.

Kuusivaltaisilla kuvioilla esiintyy sekapuuna haapaa, koivua ja paikoin myös järeää aihkimäntyä. Lomakankaan pohjoispuolella on ympäristöstään poikkeava jyrkkärinteinen laakso.

Malahvia on ollut tervanpolton ja harsintatalouden aikana paikoin intensiivisessä käytössä. Kaskeaminen sen sijaan on ilmeisesti ollut vähäistä jo metsien karuuden takia. Pääosa puustosta on syntynyt voimakkaiden metsäpalojen jälkeen 100-140 vuotta sitten. Alue on myös toisen maailmansodan taistelutanteretta. Paikoin metsiä on hakattu (esim. väljennyshakkuita) vielä 1990 -luvulla.

Malahvia on merkittävä alue uhanalaisen vanhan metsän lajiston säilyttämisessä. Sieltä on löydetty runsaasti uhanalaisia, silmälläpidettäviä ja harvinaisia lajeja useista eliöryhmistä. Kololintujen ja vanhan metsän lintujen osuus koko lintulajistosta on korkea. Linnustoselvityksen mukaan Malahvian alueella on korkein kololintujen osuus Kainuun tutkituista luonnonsuojelualueista, ja se on myös Kainuun kärkipäätä vanhojen metsien lajien osuuden perusteella.

Vanhojen metsien lahottajasienilajisto Malahviassa on edustava. Arvokkaaksi alueen tekee uhanalaisten ja silmälläpidetttävien lajien määrä sekä vaateliaiden lajien runsaus. Kääpälajeihin perustuvan indikaattoripisteytyksen mukaan Malahvia on kuusivaltaisten metsien osalta erittäin arvokas, ainutlaatuinen alue ja mäntymetsien osalta hyvin arvokas metsäalue. Malahviassa on runsaasti vanhan metsän indikaattorijäkäliä. Vanhoihin metsiin sidoksissa olevia harmoyökkösiä (Xestia sp.) esiintyy alueella runsaasti, kuten myös valtakunnallisesti uhanalaisia ja silmälläpidettäviä hyönteislajeja. Niihin kuuluvat mm. vaarantuneeksi luokiteltu lahokapo sekä erittäin uhanalaiset liekohärkä ja nahkuri.

Malahvia rajautuu valtakunnanrajaan ja sijoittuu lähelle rajantakaista Kalevalapuistoa. Murhisalon vanhojen metsien suojeluohjelma-alue on 15 kilometrin etäisyydellä kaakossa.

Suojeluperusteet ja -tavoite

Paikannimistön perusteella Malahviassa on harjoitettu kaskitaloutta. Alue on ollut tervanpolton ja harsintatalouden aikana paikoin intensiivisessä käytössä. Pääosa puustosta on syntynyt voimakkaiden metsäpalojen jälkeen 100-140 vuotta sitten. Malahvia on osa Fennoskandian vihreää vyöhykettä ja kuuluu Kalevalapuiston luonnonsuojelualueeseen, joka perustettiin vuonna 2014. Viisiriihisen Natura-alue sijaitsee linnuntietä 2 kilometriä pohjoiseen, Murhisalon Natura-alue noin 9 kilometriä kaakkoon ja Venäjän puolella sijaitseva Kalevalan kansallispuisto noin 11 kilometriä koilliseen. Kaikissa näissä on samoja luontotyyppejä kuin Malahviassa.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun  Natura-alueista lahokapoa on Malahvian lisäksi havaittu vain Elimyssalossa Kuhmossa. Lajin Suomen havaintopaikat keskittyvät Lieksaan ja Ilomantsiin.

Merkittävimmät alueen perustamis- ja suojeluperusteet ovat seuraavat luontodirektiivin luontotyypit:

3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 146 ha
3260 Pikkujoet ja purot 4,6 ha
9010* Luonnonmetsät 1084 ha
91D0* Puustoiset suot 691 ha

*Priorisoitu luontotyyppi

Sekä Luontodirektiivin liitteen II lajit:

1920 lahokapo Boros schneideri

Lisäksi muut Natura-tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2. mainitut ja edustavuudeltaan vähintään merkittävät luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin. Kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Natura -tietolomake

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Suomussalmen kunnan alueella sijaitsevan Malahvian Natura-alueen pinta-ala on noin 2 380 ha. Alueen toteutustapa on luonnonsuojelulaki (vesialueet vesilaki). Alueella on Malahvian suojelualue, josta Naturaan kuuluu 2368 ha. Maakuntakaavassa alue on merkitty Natura-alueeksi, alueelle on merkitty ulkoilureittti sekä alue kuuluu luontomatkailun kehittämisalueeseen.

Uhanalaiset lajit (2019 luokitus)

tervapääsky Apus apus EN
selkälokki Larus fuscus fuscus EN
töyhtötiainen Lophophanes cristatus VU
lapintiainen Poecile cinctus VU
hömötiainen Poecile montanus EN
mehiläishaukka Pernis apivorus EN
pajusirkku Schoeniclus schoeniclus VU
pyy Tetrastes bonasia VU
perminseppä Ampedus lepidus VU
liekohärkä Ceruchus chrysomelinus EN
idänkukkajäärä Lepturalia nigripes EN
nahkuri Tragosoma depsarium EN
hammasharmoyökkönen Xestia distensa VU
savuharmoyökkönen Xestia gelida VU
vaaleaharmoyökkönen Xestia sincera VU
kalkkikääpä Antrodia crassa EN
erakkokääpä Antrodia infirma VU
kairakääpä Antrodia primaeva VU
poimukääpä Antrodia pulvinascens VU
lohkokääpä Diplomitoporus crustulinus VU
raidantuoksukääpä Haploporus odorus VU
haaparaspi Radulodon erikssonii VU
välkkyludekääpä Skeletocutis stellae VU
varjojäkälä Chaenotheca gracilenta VU
takkuhankajäkälä Evernia divaricata VU
aarnikaihejäkälä Lopadium disciforme VU
nukkamunuaisjäkälä Nephroma resupinatum VU
lupporustojäkälä Ramalina thrausta VU
raidannappijäkälä Rinodina cinereovirens VU
hentokesijäkälä Scytinium subtile VU
Julkaistu 6.9.2013 klo 11.48, päivitetty 19.2.2020 klo 9.49

Julkaisija: