Lohjanjärven alueet

Koodi FI0100036
Kunta Lohja, Raasepori, Karjalohja
Pinta-ala 213 ha
Aluetyyppi
SCI
Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (20.8.1998) FI0100036.pdf

Alueen kuvaus

Lohjanjärvi on etelärannikon suurin järvi. Sen luonnonmaantieteellinen sijainti sekä kallioperän voimakas kalkkivaikutus ovat mahdollistaneet poikkeuksellisen rikkaan ja monipuolisen rantaluonnon kehittymisen. Lohjanjärven Natura-alueella on kasvillisuudeltaan Suomessa ainutlaatuisia kalkkikallioita, mm. edustavimmat kalkkivaikutteiset kalliokedot ovat Lohjan seudulla. Natura-kohteeseen sisältyy myös mm. lehtoja, jalopuumetsiä, silikaattikallioita ja arvokkaita perinnebiotooppeja. Kaikissa on vaateliasta ja kyseiselle luontotyypille tyypillistä lajistoa, useimmilla osa-alueilla myös uhanalaista lajistoa.

Lohjan seudun kallioilla useat eteläiset kalliokasvit saavuttavat pohjoisrajansa, mutta myös pohjoisten kasvien eteläisiä ääriesiintymiä on pienilmastoltaan edullisilla paikoilla erityisesti Lohjanjärven alueella. Eräitä kalliokasveja esiintyy Suomessa vain Lohjan seudulla. Useimmat kallioiden harvinaisuuksista löytyvät kalkkikallioilta.

Lohjan seutu on Suomen runsaslehtoisimpia alueita. Erityisesti Lohjanjärven ympäristön kalkkipitoisilla mailla lehdot ovat edelleen vallitseva kasvillisuustyyppi, vaikkakin lehdot ovat asutuksen ja pelloiksi raivauksen takia pirstoutuneet pienialaisiksi. Pääosassa Lohjan lehtoja on piirteitä sekä Keski-Euroopan lehtimetsävyöhykkeelle että havumetsävyöhykkeelle ominaisista lajeista. Suomen uhanalaisista kasveista ja sienistä yli neljäsosa kasvaa lehdoissa. Useimpiin Natura-kohteen osa-alueisiin sisältyy arvokkaimpia näistä säilyneistä lehdoista.

Pääosa Natura-kohteen osa-alueista on Lohjan kunnassa. Kohagen ja Lövkullaudden ovat Karjaalla sekä osa Tamsaarta ja Tolpoonkalliota Karjalohjalla.

Seuraavassa on esitelty kohteen osa-alueet.

1. Pitkänperänlahti

Pitkänperänlahden rantalehdoissa on tiivistä pähkinäpensaikkoa, rannoilla on hiirenporraslehtoa, edustavaa tervaleppäluhtaa ja avoluhtia. Lehdon lajistoon kuuluvat lehtosinijuuri, keltavuokko, lehtotähtimö, lehtopähkämö sekä harvinainen sieni, poimukellomörsky (Verpa bohemica).

2. Kaitalampi

Kaitalammen eteläosassa on rotkomaista puronvarsilehtoa, jossa kasvaa mm. uhanalainen pikkulovisammal (Lophozia adscendens). Lammen itärannalla on jyrkkä luoteeseen avautuva kallio, jonka pitkällä lampeen laskevalla luoteisseinämällä on rikas sammal- ja jäkälälajisto. Kallion eteläosa on amfiboliittia, pohjoisosa hapanta gneissiä. Alueella on useita pienilmastollisesti tai ravinteisuuden suhteen vaateliaita lajeja: mm. kalkkikiertosammalta on runsaasti. Kallion erikoisuus on tunturihopeasammal (Gymnomitrion concinnatum) ainoalla Etelä-Suomen kasvupaikallaan. Muita lajeja ovat uhanalaiset haprakarvesammal (Frullania fragilifolia), isokarve (Frullania tamarisci) sammal ja Uudellamaalla uhanalainen suoninahkajäkälä (Peltigera venosa).

3. Torhola

Karkalinniemen etelärannalla sijaitseva ainutlaatuinen kallio-, luola- ja lehtokokonaisuus. Rantaan laskeutuvassa eteläjyrkänteessä on Suomen suurin luonnon muovaama luolamuodostuma, reheviä kalkkikallioita ja rinnelehtoa, jossa kasvaa mm. kynäjalavia ja vuorijalavia. Luolakalliolla on erityisen hyvin kehittynyttä eutrofista varjoseinämäkasvillisuutta, johon kuuluu uhanalaisia lajeja mm. erittäin uhanalainen etelänhaivensammal (Cirriphyllum tommasonii). Myös alueen sienilajisto on merkittävää, mm. uhanalaiset isolimalakki (Limacella guttata), isomyyränlakki (Rhodocybe gemina), valkokarhikka (Kavinia himantia), lattakorvasieni (Gyromitra warnei), haisumalikka (Clitocybe hydrogramma), ruutumalikka (Clitocybe gilvaoides) ja säievalmuska (Tricholoma inodermeum). Uudellamaalla uhanalaiset nokkalehväsammal (Plagiomnium rostratum), kalkkikuppijäkälä (Solorina saccata) ja kämmeköistä pesäjuuri (Neottia nidus-avis) kasvavat alueella. Uhanalainen kovakuoriainen, lohjanseppä (Pseudonostirus globicollis) on tavattu Suomessa vain Torholan luolan ympäristössä.

4. Selkäsaaret

Selkäsaaret on neljän rakentamattoman pikkusaaren muodostama kokonaisuus, joka on suurimmaksi osaksi ollut veden alla ennen Lohjanjärven laskua. Saarilla on rantaan asti uluttuvia kalkkipitoisia kallioita. Uhanalaista limipullokasta (Endocarpon psorodeum) ja poimukesijäkälää (Leptogium plicatile) on rantakallioiden tyrskyvyöhykkeessä paikoin valtalajeina. Yhdellä saarista on tervalepän tyvellä Uudellamaalla uhanalaista viitasammalta (Leskea polycarpa). Muuta saarten lajistoa ovat louhunahkajäkälä (Peltigera elisabethae) ja Uudellamaalla uhanalainen valumahiirensammal (Bryum alpinum).

5. Kirkkovuori

Kirkkovuori on Lohjanjärven pohjoisrannalla sijaitseva hyvin monipuolinen kallioalue, jonka eteläosassa on hienoja kallioniittyjä ja -seinämiä. Kallio on hapanta gneissiä, etelärinteellä on kalkkivaikutusta. Kasvilajistoon kuuluvat mm. seinäraunioinen, maarianverijuuri ja vuorimunkki. Alueella on uhanalaista sammal- ja jäkälälajistoa: mm. louhunahkajäkälä, nahkahyytelöjäkälä (Collema tenax), isokarvesammal (Frullania tamarisci), suomupullokas (Endocarpon adscendens) ja Uudellamaalla uhanalainen kalliokärpänsammal (Rhabdoweisia fugax).

6. Tamsaari ja Seppälänsaari

Tamsaaren pohjoiskärjessä Karjalohjan puolella on pohjoiseen aukeava Lohjanjärven rantakallio. Kallioperä on kalkkipitoista hapanta gneissiä. Kallio on lakiosiltaan karu, mutta seinämällä ja tyvellä on kalkkivaikutusta. Pienilmastollisen äärevyyden ja kalkkivaikutuksen takia alueella on monia harvinaisuuksia, mm. erittäin uhanalainen suipputammukkasammal (Hygroamblystegium tenax) sekä Uudellamaalla uhanalaiset säiläsammal (Blindia acuta), pahtaomenasammal (Bartramia halleriana), valumahiirensammal (Bryum alpinum), kalkkikuppijäkälä (Solorina saccata) ja tunturikiviyrtti (Woodsia alpina).

Tamsaaren keskiosassa on rehevää kuusi-pähkinälehtoa ja rantalehtoja. Alueella on vaateliasta ja harvinaista lehtolajistoa, mm. lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine), lehtosinijuuri (Mercurialis perennis) ja soikkokaksikko (Listera ovata). Myös sienilajisto on rikas ja monipuolinen.

Seppälänsaaressa on kalkkipitoista rikaslajistoista kuusivaltaista lehtoa ja lehtomaista kangasta. Lajistossa on mm. uhanalainen etelänruostesammal (Anomodon rugelii) ja haapariippusammal (Neckera pennata) sekä Uudellamaalla uhanalaiset silomunuaisjäkälä (Nephroma bellum), kalkkikuppijäkälä (Solorina saccata) ja isotuppisammal (Timmia austriaca). Seppälänsaaren etelärannalla on perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi todettua laidunniittyä jossa on edustavaa niittykasvillisuutta.

7. Tolpoonkallio

Alueella on kalkkivaikutteista kalliometsää joka on kasvillisuudeltaan erityisen hienosti kehittynyttä. Kasvillisuus on paikoin alvarimaista, mikä on Suomessa erittäin harvinaista. Alvarikasvillisuutta syntyy laakeille kalkkikallioille, joiden päällä on ohut maakerros. Kallion lajistoon kuuluvat mm. nyylähaarikko, kartioakankaali, kangasajuruoho ja kalliorikko. Kalliolla on uhanalaista sammallajistoa: mm. etelänhankasammal (Riccia beyrichiana) ja Uudellamaalla uhanalaiset kalkkilukinsammal (Platydictya jungermannioides), nokkalehväsammal (Plagiomnium rostratum) ja itutumpurasammal (Didymodon rigidulus).

8. Kalkkimäki

Kalkkimäellä on vanhoja kalkkilouhoksia. Suomen kalkkiteollisuus on todennäköisesti saanut alkunsa täältä. Kalkkimäellä on poikkeuksellisen runsaasti harvinaisia kalkkikasveja; sekä putkilokasveja, sammalia että jäkäliä. Laakeita kalkkikalliopintoja on runsaasti. Kalliokasvillisuudessa on alvarikasvillisuuden piirteitä. Kalliolla kasvavat mm. nyylähaarikko, ahopellava, ruoholaukka, uhanalaiset kalliorikko (Saxifraga adscendens) ja seinäraunioinen (Asplenium ruta-muraria) sekä Uudellamaalla uhanalaiset niittyräpelö (Briza media) ja ketopiippo (Luzula campestris). Nyylähaarikko, ahopellava ja ruoholaukka ovat Suomessa pääasiassa merenrantakasveja. Sisämaassa ne ovat jäänteitä ajoilta, jolloin merenranta on ulottunut alueelle. Ravinteikkaalla kalliolla ne ovat kyenneet säilymään nykypäiviin saakka. Sammallajistossa on harvinaisuuksia: vain muutamasta paikasta Suomesta tavattu tuoksukäppyräsammal (Mannia fragans) sekä lastusammal (Reboulia hemisphaerica). Uudellamaalla uhanalaisia lajeja ovat sirohuurresammal (Cratoneuron filicininum) ja sammalkultajäkälä (Caloplaca sinapisperma). Alueella on myös uhanalaista sienilajistoa: outomalikka (Lepista singeri), ruutumalikka (Clicybe gilvaoides) ja tummajyväslakki (Dermoloma atrocinereum).

9. Hausnummi ja Paavolan seuraintalon keto

Paavolan Hausnummi on metsäinen gneissikallio, jossa on kalkkisuonia. Hausnummen pohjoisosassa on suoranaista kalkkikalliota. Alueella on mäntyvaltaista runsasruohoista ja -heinäistä kasvillisuutta, laakeita, avoimia kalliopintoja ja -seinämiä sekä pieni vanha kalkkilouhos. Lajistoon kuuluvat mm. kalliorikko, etelänhaivensammal ja etelänhankasammal sekä Uudellamaalla uhanalaiset kirkiruoho (Gymnadenia conopsea) ja nokkalehväsammal (Plagiomnium rostratum).

Hausnummen eteläosassa maantien laidassa on maisemallisesti ja lajistollisesti merkittävää, perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltua kallioketoa. Lajistossa on mm. uhanalainen peltorusojuuri (Lithospermum arvense).

10. Huhtasaaren lehto

Kohteen muodostavat kaksi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa osaa ja näiden välinen alue. Huhtasaari on luonnoltaan erityisen rehevää ja monipuolista. Lehtoalueella on kuusettunutta pähkinä-lehmuslehtoa jonka lajistoon kuuluvat mm. hammasjuuri, lehtoneidonvaippa, uhanalainen hirvenkello (Campanula cervicaria) ja Uudellamaalla uhanalainen pesäjuuri (Neottia nidus-avis).

11. Tamminiemi ja Märkmäki

Jalassaaren Tamminiemen lehto on lajistonsa puolesta Lohjan seudun arvokkain lehto. Siellä on mm. laajimmat lehmusesiintymät. Lehdon puustorakenne on vaihteleva ja lehdossa on runsas alikasvos. Rikkaaseen lajistoon kuuluvat mm. vuorijalava ja uhanalainen kämmekkälaji. Myös itiökasvilajisto on monipuolinen: alueella kasvaa katkokynsisammal (Dicranum viride), jota on tavattu Suomesta vain muutamasta paikasta. Sienilajistoon kuuluu useita harvinaisuuksia mm. uhanalaiset piikkituhkelo (Lycoperdon echinatum) ja punareunamaljakas (Plectania melastoma) sekä punatäplärousku (Lactarus controversus). Tamminiemestä on tavattu uhanalainen hyönteinen, lehmussepikkä (Microhagus lindbergi), jota ei tunneta muualta maailmasta.

Märkmäki on korkea Lohjanjärven rantaan ulottuva graniittikallio, jolla on edustavaa oligo-mesotrofista kalliokasvillisuutta. Märkmäen lounaispuolella, Lohjanjärven rantatasanteella on useita kynäjalavia. Kynäjalavia on sekä rannan tervaleppäreunuksessa että rantalehdossa. Myös Märkmäellä kasvaa katkokynsisammal (Dicranum viride).

12. Taka-Hikiän lehto ja Vainiolan niitty

Taka-Hikiän lehto on yksi Lohjan seudun laajimmista yhtenäisistä pähkinälehdoista. Eteläosassa purojen varsilla on myös kosteaa ja osin korpimaista rehevää puronvarsilehtoa. Lajistossa on mm. pesäjuuri, lehtoneidonvaippa, lehtosinijuuri, velholehti ja kanikorvasammal (Jungermannia leiantha).

Vainiolan niitty on perinnemaisemainventoinnissa valtakunnallisesti arvokkaaksi todettu laidunniitty, joka on Uudenmaan hienoimpia tuoreita niittyjä.

13. Pähkinäniemi

Virkkalan Pähkinäniemi on hyvin rehevää lehtipuuvaltaista pähkinälehtoa, jossa maaperän kalkkipitoisuuden vuoksi kasvaa monia harvinaisia ja uhanalaisia kasvi- ja sienilajeja. Lehto on puustorakenteeltaan erikoinen: kuusia on niukasti ja alueella on järeitä haapoja ja koivuja, joilla kasvaa uhanalaista haapariippusammalta (Neckera pennata). Suomukkaa on lehdossa useita satoja versoja. Pähkinäniemi on erityisesti sienilajiston suhteen arvokas, mm. kalvomaljakkaan (Karstenella vernalis) kasvupaikkana alue on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. Muita Pähkinäniemen harvinaisuuksia ovat kuoppajänönkorva (Otidea phlebophora) ja päärynärisakas (Inocybe fraudans).

14. Paloniemen kedot

Paloniemessä on kumpareista ja kallioista harvaa mäntyvaltaista metsää ja koivuvaltaisia alueita. Kalliokumpareilla on runsaslajista ketokasvillisuutta, koivuvaltaiset alueet ovat hakamaisia. Tien eteläpuolen kasvillisuudessa on viljelyjäänteitä ja venäläistulokkaita. Alue on perinnemaisemainventoinnissa luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi. Lajistossa on mm. uhanalainen etelänhankasammal (Riccia beyrichiana).

15. Outamo

Outamossa on Porsaslammen ja Varolanlahden rannoilla laaja metsäinen kallioalue, jolla on useita korkeita huippuja. Porsaslammen ja Varolanlahden välisellä kallionalusrinteellä kasvaa isoja haapoja, joiden on havaittu toimivan erityisesti suojeltavan, uhanalaisen liito-oravan elinympäristönä. Porsaslammen rantakalliot ovat amfiboliittia, muutoin kalliot ovat hapanta gneissiä. Kallioseinämillä on paikoin hieman kalkkivaikutusta. Kallioilla on edustavaa kallioniittykasvillisuutta mm. kangasajuruoho, isomaksaruoho, karvakiviyrtti, haurasloikko ja haisukurjenpolvi. Sammallajistossa on uhanalaisia lajeja mm. haprakarvesammal ja isokarvesammal. Outamon kallioilla on useita rauhoitetun uhanalaisen perhosen elinpaikkoja.

Myllylammen itäpuolella on korkea ja jyrkkä rantakallio. Kallio on hapanta gneissiä. Länsirinteen kalliokasvillisuus vaihettuu kallion laella kangasmetsäksi. Kallioseinämän valuvetisessä tyviosassa on paikoin mesotrofista sammalkasvillisuutta. Kokonaisuutena Myllylammenkallio on edustava oligo-mesotrofinen kallio. Lajistossa on mm. valtakunnallisesti uhanalaiset hapra- ja isokarvesammal (Frullania fragilifolia ja Frullania tamarisci) sekä Uudellamaalla uhanalainen kalliotakkusammal (Ulota hutchinsiae).

Myllylammen laskupuron pähkinälehto on hieno yhtenäinen pähkinälehtoalue, joka on pääosin lehtipuuvaltaista. Alueella on kasvillisuudeltaan edustavaa ja näyttävää pähkinälehtoa.

16. Vappulan saarnilehto

Lehto sijaitsee Haukkavuoren kalliorinteiden koillispuolella. Alueella on yksi Uudenmaan suurimpia luontaisia saarnikoita. Puusto on pääosin kuusivaltaista, saarnia on sekapuuna. Alueen keskellä on saarnivaltaisiakin osia. Kasvillisuus on pääosin saniaisvaltaista lehtokorpea. Alueelta on löydetty uhanalainen viherukonsieni (Lepiota grangei), joka on tavattu Suomesta vain muutamasta paikasta, ja toinen harvinainen ukonsienilaji (Lepiota subgracilis).

17. Kohagen

Kohagenin luonnonsuojelualue on kaksiosainen lehtoalue Bruksträsketin ja Lohjanjärven rannoilla Karjaan puolella. Kohagen on erityisen edustava lounaissuomalainen vuokkovyöhykkeen lehto, jonka maaperässä on kalkkivaikutusta. Puustossa on mm. tammia. Pähkinäpensaan lisäksi pensaskerrosta luonnehtivat tyypilliset lehtopensaat kuten lehtokuusama, koiranheisi ja näsiä. Aluskasvillisuudessa on useita vaateliaita lajeja. Alueelta on vanhoja tietoja uhanalaisista kämmekkälajeista. Uhanalaiset rikkiorakas (Hydnellum geogenium) ja mäyränkääpä (Boletopsis leucomelaena) on tavattu alueelta.

18. Lövkullaudden

Lohjanjärveen pistävän kalkkipitoisen Lövkullaudden-niemen luoteisosassa Karjaalla sijaitsee laaja ja monipuolinen lehto. Niemen länsiranta on jylhää kalkkikalliota. Kalkkikallion paljastumissa kasvaa mm. ruoholaukkaa. Lehdon lajistoon kuuluvat lehtoneidonvaippa, soikkokaksikko, velholehti ja lehtosinijuuri. Alueella on pesinyt ja pesinee edelleen kalasääski.

Suojelun toteutuskeinot

Suuri osa alueista kuuluu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin:

Pitkänperänlahti kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Torhola kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Osa Tamminiemestä ja Märkmäestä kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Osa Tamsaaresta kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Huhtasaaren lehdosta noin puolet kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Brännvikenin ranta-alueet kuuluvat valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Taka-Hikiän lehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Pähkinäniemi kuuluu suurimmaksi osaksi valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Vappulan saarnilehto kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, Kohagenin kaksiosainen luonnonsuojelualue sisältyy rantojensuojeluohjelmaan. Lövkullaudden kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja rantojensuojeluohjelmaan.

Näiden alueiden toteutustapana on luonnonsuojelulain mukaisen suojelualueen perustaminen.

Myös valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuulumattomat kohteet, eli mm. suurin osa Kaitalammista, Selkäsaaret, Hausnummi ja Paavolan seuraintalon keto, Kalkkimäki, Tolpoonkallio, Kirkkovuori, pääosa Tamminiemestä ja Märkmäestä, Tamsaaren Lohjan puoleinen osa ja Seppälänsaaren lehdot toteutetaan luonnonsuojelulain mukaisina suojelualueina.

Outamon osa-alueista Myllylammen kallio on kallioaluekartoituksessa inventoitu arvokas kallio. Sen ja Porsaslammen-Varolanlahden kallion toteutuskeinona on maa-aineslaki. Myös Kaitalammin Suolammen reunan kallioalueen toteutustapana on maa-aineslaki.

Paloniemen kedot ovat Lohjan kunnan omistuksessa. Kunta myös hoitaa kohdetta. Toteutuskeinona on kunnan kanssa tehtävä sopimus.

Seppälänsaaren etelärannalla on perinnemaisemainventoinnissa maakunnallisesti arvokkaaksi todettua laidunniittyä. Vainiolan niitty puolestaan on samassa inventoinnissa todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Näiden alueiden toteutuskeinona on maanomistajan kanssa tehtävä sopimus.

Julkaistu 25.7.2013 klo 15.17, päivitetty 25.7.2013 klo 15.17

Julkaisija: