Kymijoki

Koodi

FI0401001

Kunta

Anjalankoski, Elimäki, Kotka, Pyhtää, Ruotsinpyhtää

Pinta-ala

4250 ha

Aluetyyppi

SCI (sisältää SPA:n)


Alueeseen sisältyvät SPA-kohteet

  • Muhjärvi

  • Laajakoskenjärvi

  • Ahvenkoskenlahti

  • Santaniemenselkä-Tyyslahti

Alueen kuvaus

Anjalankosken Inkeroisten alapuolella Kymijoki virtaa vuolaana ja laajenee paikoin leveämmiksi suvannoiksi tai laajahkoiksi järvialtaiksi. Koskisilla osuuksilla joki kapenee ja jakautuu useiksi rinnakkaisiksi uomiksi. Jokiosuuden keski- ja alajuoksulla on monia huomattavia saaria. Karjasaaren eteläpuolella joki haarautuu kahteen suureen suuhaaraan. Huomattavia koskia on mm. Ahvion, Kultaan ja Pernoon alueilla sekä Hirvikosken ja sen yläpuolisen yli viiden kilometrin mittaisen jokiosuuden varrella. Mereen laskevista suuhaaroista Langinkosken haara on koskivaltainen.

Joki virtaa osin tasaisten savikkoalueiden halki, alajuoksulla on myös kumpuilevia kallioisia ja moreenisia maita. Vähäisiä harjuja on Muhjärven ja Laajakosken tienoilla sekä Pyhtään edustalla jokisuussa oleva Santaniemenharju-Skagsanden. Jokivarren metsäkasvillisuus vaihtelee karuhkoista kangasmaista pienialaisiin lehtomaisiin metsiköihin. Paikoin on avoimia pelto- tai laidunniittyalueita.

Vesieliöstön kannalta Kymijoki on hyvin monipuolinen: joessa on elinympäristöjä matalikoista yli kymmenen metrin syvänteisiin ja nopeavirtaisista koskista järvimäisiin laajentumiin. Laajojen koskijaksojen ja niiden alapuolisten suvantojen muodostamat monimuotoiset, mosaiikkimaiset elinympäristöt sekä luonnontilaiset, rakenteeltaan vaihtelevat ranta- ja vesikasvillisuusvyöhykkeet ovat Kymijoen alajuoksulle ominaisia.

Ahvio-Kultaa-Hirvivuolle

Osa-alue muodostuu Kymijoen Ahvionkoskien ja Hirvivuolteen välisten saarten ja jokirantojen uhanalaisen lajin elinympäristöistä.

Ahvion ja Kultaan välisistä saarista Vittoissaari, Lakioissaari ja Riitasaari ovat lajille erinomaista biotooppia. Puusto on pääosin iäkästä, tulvista kärsinyttä koivikkoa. Joen itärannalla on vaihtelevia koivuvaltaisia kuvioita kostealla maapohjalla, jossa paikoitellen esiintyy runsaasti erikokoisia pökkelöitä. Maapuita on myös jonkin verran. Metsän yleiskuva on melko valoisa.

Kultaankoskien eteläpuoliset saaret ja rantametsät ovat laaja, lähes luonnontilainen lehtimetsäalue (pääosin koivikkoa). Alue on tasaista, pääosin valoisaa rantametsää, mutta myös kitumaata. Pökkelöitä on paikoitellen erittäin runsaasti. Puusto on monin paikoin pahoin tulvaveden vaivaamaa, mikä on luonut uhanalaiselle lajille hyviä elinympäristöjä.

Hirvivuolteen itäpuolinen metsäalue Kymijoen etelärannalla muodostuu osittain soistuneesta, tulvan vaivaamasta ranta-alueesta, järeästä koivikosta ja tiheähköstä sekametsäalueesta. Alueella on varsin runsaasti koivupökkelöitä. Alueeseen sisältyy pieni Koivusaari Hirvivuolteen yläpuolella.

Järvensuo

Järvensuo on lähes luonnontilainen, valtaosin karua nevaa ja rämettä oleva keidassuo. Länsikylänjärven pohjoisrannalla on kohtalaisen suuri alue kalvakkaa ja mesotrofista nevaa sekä lähteisyyttä. Suon keskellä on kivikkoisia ja kallioisia saarekkeita, joilla on vanhaa mäntymetsää. Valtalajeja ovat tupasvilla, suopursu, juolukka, pullosara ja jouhisara.

Kyminlinna

Kyminlinnan osa-alue muodostuu Kymijoen Siikakosken-Kokonkosken saarista ja itärannan rantametsistä sekä Kyminlinnan varuskuntalinnoituksen ympäristön ja jokirantojen rehevistä lehtipuuvaltaisista alueista. Rantavyöhykkeen puusto on valtaosin järeää, iäkästä tervaleppää. Jokivarren vanhoissa tervalepiköissä on myös varsin runsaasti lahopuuta. Kyminlinnan lounaispuolella on rehevää, avointa lehtimetsää, jossa esiintyy kookkaita pihlajia, tuomia, harmaaleppiä ja haapoja. Aluskasvillisuus on lehtomaisen runsasta (mm. lehtopalsami). Alueella on tehty jokin verran harvennuksia.

Langinkoski

Langinkosken osa-alue muodostuu luonnonsuojelualueesta, luonnonhoitometsästä ja arboretumista. Alueella sijaitsee joukko historiallisia, keisari Aleksanteri III:ta varten rakennettuja rakennuksia ja rakenteita. Kallioperä on tummaa viborgiittia (rapakivigraniitin muunnos). Varsinainen luonnonsuojelualue on luhtaisia ja lehtomaisia rantojaan lukuunottamatta melko karu ja kivinen, mutta metsäkuvioiltaan vaihteleva, sisältäen paljon iäkästä puustoa. Luonnonhoitometsä on alueen rehevin osa. Kallioalueet ovat maisemallisesti tärkeitä. 

Riitinginsuo

Riitinginsuo on luhtainen nevan ja korven yhdistelmä. Puusto on valtaosin hieskoivu- ja tervaleppävaltaista. Alueella on myös luhtaisia osia (koivu- tai tervaleppäluhtaa). Riitinginsuon pohjoisosa on pääasiassa isovarpu- ja tupasvillarämettä. Puuston kasvu on parantunut ilmeisesti lannoituksen vaikutuksesta. Suon valtalajeja ovat jouhisara, jokapaikansara, raate, suopursu, tervaleppä, hieskoivu, pullosara, järvikorte ja kurjenjalka.

Osa-alueeseen kuuluva Eetinniitty on lehtipuuvaltainen, suurelta osin tervaleppävaltainen nevakorpi. Myös luhtaisuus antaa oman leimansa alueen kasvistoon. Alueen kovanmaansaarekkeita on harvennettu.

Santaniemenharju-Skagsanden

Osa-alue muodostuu kahdesta pohjois-eteläsuuntaisesta, merenlahden lävistävästä pitkittäisharjusta Kymijoen Pyhtään haaran suistossa. Idänpuoleinen Santaniemi-Korsnäs -harju käsittää Munapirtin-saaren, Santaniemen ja mantereen Korsnäsin harjualueen sekä näiden välisen pienten harjusaarten ketjun. Santaniemenselän ja Tyyslahden välinen Skagsanden ja sen pohjoispuolinen, kapea Högholmen sekä jokisuun Ykspääholmen ja Kistholmen muodostavat toisen harjujakson.

Harjuselänteiden eteläosat ovat laeltaan karua harjumännikköä, jonka rinteet Santaniemen osalla ovat karulle harjulle tyypillisen sianpuolukkavaltaisen kenttäkerroskasvillisuuden peittämät. Kivikko-hiekkarantaisena lahdelle ulottuvalla Sanduddenilla ja sen jatkona olevilla harjusaarilla esiintyy edustavaa merenrantakasvillisuutta. Alueen kasvillisuus on jonkin verran kulunutta.

Luonnontilaisemman Skagsanden-Skaguddenin puolella harjurinteet ovat rehevämpiä ja puustoltaan mänty-kuusivaltaista hoidettua harjusekametsää. Sekapuuna on runsaasti koivua, paikoin haapaa sekä rantavyöhykkeellä tuomea ja tervaleppää. Skaguddenin osalla puuston avoimuus ja runsas katajan osuus pensaistossa antaa mielikuvan mahdollisesta aiemmasta laidunnuksesta. Pensaskerroksessa esiintyy myös huomattavan runsaasti taikinamarjaa ja kenttäkerroksessa paikoin mm. nuokkukohokkia.

Skagsandenin kaakkoisosassa, Maarinniityn penkereen kohdalla, harjurinne vaihettuu OMaT-lehdoksi, jossa esiintyy mm. lehtokieloa ja runsaasti kevättähtimöä. Lounaispuolella rantakosteikko jatkuu varsin pitkälle harjua reunustavana tervaleppäkorpijuonteena. Lahtea reunustavalla osalla, osin umpeenkasvun myötä soistuneita rantoja reunustaa laajat järviruoko-kaislavaltaiset kasvustot.

Santaniemenharjun pohjoisosa, Korsnäs on kivikkoinen ja puustoltaan osin VT-metsää. Skagsandenin saarien ja pohjoisosan kasvillisuuteen antaa leimansa alueilla harjoitettu laidunnus. Santaniemen pohjoisin kärki on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Harjuniemen länsirannalla on rivissä kuusi vanhaa venevajaa, jotka muodostavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kohteen.

Muhjärvi

Muhjärvi on Kymijoen laajentuma parinkymmenen kilometrin etäisyydellä merestä. Järven ja joen välisen pitkän kannaksen takia suora vesiyhteys jokeen on melko kapea. Järven rannat ovat laakeat ja suurelta osin viljelyalueiden ympäröimät. Peltoja erottaa vesirajasta usein pienten lehtipuiden ja pensastojen vyöhyke. Rannat ovat ruovikkoisia, mutta kasvustot ovat pääosin kapeita. Matalan veden aikaan paljastuvat rantojen liejuvyöhykkeet.

Sijaintinsa ja laajan avovesialueensa ansiosta Muhjärvi on ennen muuta lintujen muutonaikainen levähdysalue. Tässä suhteessa se on sisämaan parhaimpia. Myös kahlaajat pysähtyvät sen rannoille, etenkin joen ja järvenselän väliin jäävä niemeke on kahlaajien suosiossa.

Laajakoskenjärvi

Laajakoskenjärvi on kapean kannaksen Kymijoesta erottama sivulahti. Järveä ympäröi soistunut pensaikkokaistale, jossa on runsaasti pystyynkuolleita koivupökkelöitä. Pensaikkovyöhykkettä reunustavat viljelyalueet. Vesikasvillisuusvyöhykkeet ovat laajat ja rehevät. Laaja-alaisempia avovesialueita esiintyy ainoastaan keväisin.

Ahvenkoskenlahti

Ahvenkoskenlahti on Pyhtään ja Ruotsinpyhtään rajalla, Kymijoen läntisimmän suuhaaran edustalla sijaitseva pitkä merenlahti. Alueen kallioperä on rapakivigraniittia ja maaperä hienosedimenttitasankoa. Rantalueet ovat tasankoa, jossa korkeusvaihtelu jää alle viiden metrin.

Lahden länsirantaa reunustaa poikkeuksellisen leveä, luonnontilainen ruovikko ja suursaravaltainen rantaniittyvyöhyke, joka vaihettuu rannassa lehtomaiseksi, kauaksi rantaviivasta levittäytyneeksi puna-ailakki -tyypin (LT) tervaleppärantametsäksi. Jokisuussa on useiden uomien ja saarten muodostama deltamainen suisto.

Saarista suurimmat, Nätholmen ja Alholmen, ovat luoteisosiltaan rannoiltaan eroosion kuluttamaa, kookasta tervaleppää kasvavaa rantalehtoa, jossa mm. lehtopalsami on huomattavan runsas.

Lehtokasvillisuus vaihettuu pensoittuneeksi, suurruohovaltaiseksi tulvametsäksi ja edelleen kaakkoisosassa laajaksi ruovikoksi. Rantaniityissä on erotettavissa leveä tupassara-suomyrtti-kiiltopaju -vyöhyke, jossa paikoittain esiintyy runsaasti myös siniheinää, sekä ulompana piukkasara-terttualpi-järviruokovaltainen vyöhyke. Ruovikkovyöhykkeen muodostavat tiheät järviruoko- ja järvikaisla-kasvustot. Ahvenkosken alapuolisissa kovapohjaisissa uomissa ja länsirannan eteläosassa (Söderstrand) sekä lahden koillisrannalla esiintyy paikoin myös edustavaa kivikkorantojen kasvillisuutta (erikoisuuksia mm. rantatyräkki, isohierakka, punalatva).

Alueella olevilla useilla saarilla ja luodoilla on lokkilinnuston lisäksi monipuolinen maalinnusto.

Santaniemenselkä-Tyyslahti

Santaniemenselkä-Tyyslahti käsittää Kymijoen Pyhtään sivuhaaran suiston, sen edustalla olevan Tyyslahden sekä Skagsandenin harjuselänteen itäpuolella olevan Santaniemenselän. Lahtialueet ovat kapeiden salmien välityksellä yhteydessä Suomenlahteen. Alueesta käytetään myös nimitystä "Pyttis Maren".

Vesialue on joen mukanaan tuoman aineksen vuoksi matala ja laajojen kasvillisuusvyöhykkeiden reunustama. Jokisuistossa on melko laajoja, matalakasvuisia rantaniittyjä, joista osa on pitkään ollut Pyhtään yhteislaitumina. Ruovikkovyöhyke on hyvin laaja. Valtalajeina vuorottelevat järviruoko, järvikaisla sekä molemmat osmankäämilajit. Järviruokokasvustot ovat erityisen tiheät. Rannat ovat pääosaksi rakentamattomat ja metsäiset.

Kymijoen alajuoksu on eteläisen Suomen oloissa poikkeuksellinen kohde, suuri virta koskiosuuksineen ja osin vielä rakentamattomine rantoineen.

Alueella on useita rakentamattomia, koskiensuojelulailla suojeltuja, erillisiä koskialueita ja koskivaltaisia jokiosuuksia. Jokivarteen liittyy myös reheviä jokilaajentumia (Muhjärvi, Laajakoskenjärvi) sekä jokisuiden edustalla suistomaisia merenlahtia (Ahvenkoskenlahti, Santaniemenselkä-Tyyslahti), jotka on luokiteltu arvokkaiksi lintuvesiksi. Kymijoki yhdistää uhanalaisen lajin jokivarressa sijaitsevia pesintä- ja talviruokailuruokailualueita. Läntiseen päähaaraan liittyy valtakunnallisesti merkittäviä suoalueita. Lisäksi Kymijokivarressa on mm. useita uhanalaisen juurtokaislan ja jokisuussa hukkariisin kasvupaikkoja. Uhanalaisista selkärangattomista Kymijoen lajistoon kuuluu mm. Keski-Euroopassa harvinaistunut virtalude (Aphelocheirus aestivalis).

Kymijoen koskialueet toimivat useiden virtakutuisten vaelluskalojen (lohi, meritaimen, vaellussiika) ja nahkiaisen lisääntymisalueina. Jokialueelle on istutusten avulla palautettu lisääntyvä toutainkanta. Kymijokeen nouseva vaellussiika on joen alkuperäistä kantaa.

Virkistysalueena Kymijoen alajuoksun merkitys on jatkuvasti kasvanut ja alue on saanut mainetta mm. erinomaisena koskikalastus-, koskenlasku- ja melontakohteena.

Ahvio-Kultaa-Hirvivuolteen alueet ovat erittäin merkittäviä uhanalaisen lajin ruokailualueita ja potentiaalisia pesimäalueita. Kymijoki kerännee talvielinpiiriä etsiviä yksilöitä laajalta alueelta. Alueen muusta pesimälinnustosta mainittakoon pikkutikka, palokärki, pyrstötiainen ja varpuspöllö.

Järvensuo on laaja luonnontilainen keidassuo, jonka vanhaa mäntymetsää kasvavat metsäsaarekkeet ovat säilyneet hakkaamattomina. Suon kalvakka ja mesotrofinen laikku Länsikylänjärven pohjoisreunalla on Kaakkois-Suomessa harvinainen. Seudun karuilla soilla on harvoin näin laajoja mesotrofisia alueita.

Kyminlinnan alue muodostaa laajahkon Kymijokivartta myötäilevän uhanalaisen lajin ruokailualueen, joka sopii myös lajin pesimäalueeksi. Alueen linnustoon kuuluu mm. pikkutikka, kirjokerttu sekä runsas yölaulajakanta ja nisäkäslajistoon liito-orava.

Kyminlinnan aluetta käytetään varuskuntatoimintoihin, rakentamiseen ja liikennöintiin. Alueella on puolustusvoimien toimintaan liittyviä rakenteita.

Alue on merkittavä virkistysalue, jolla on myös kulttuurihistoriallista arvoa. Siikakosken-Kokonkosken alue kuuluu Kotkan kaupungin hallinnassa olevaan vapakalastusalueeseen. Aiemmin alueella on toiminut Valamon luostarin munkkien kalastamo, josta muistomerkkinä on mm. Siikakosken saaressa sijaitseva, kunnostettu tsasouna. Kyminlinnan linnoitusta on restauroitu Museoviraston johdolla.

Langinkoski on maisemallisesti ja historiallisesti arvokas alue, jonka koskiluonto on edustava. Vastaavaa kulttuurihistoriallista maisemaa ei ole muualla Suomessa. Alue on myös liito-oravan elinaluetta.

Riitinginsuon soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvasta alueesta on ojituksilla kuivatettu suuri osa. Kymijoen läheisyys antaa alueen soille luhtaisen leiman, jollaista ei muualla Kaakkois-Suomessa ole. Joessa kasvavat harvinaiset sarjarimpi ja jokileinikki.

Santaniemenharju-Skagsanden on valtakunnallisessa harjujensuojeluohjelmassa mukana oleva, Santaniemenselkä-Tyyslahti -lintuvesikohteeseen liittyvä, maisemallisesti ja luonnonoloiltaan tärkeä, kahden rinnakkaisen pitkittäisharjun muodostama alue.

Muhjärvi kuuluu sijaintinsa ja laajan avovesialueensa ansiosta sisämaan parhaimpiin muutonaikaisiin levähdysalueisiin. Järven kasvistoon kuuluu alueen harvinaisuus, juurtokaisla.

Laajakoskenjärvi on paitsi monipuolinen linnuston pesimispaikka (mm. runsaasti ruovikkolajistoa ja rantakanoja), myös huomattava muutonaikainen lepäilyalue. Järvi on lisäksi tärkeä luontoharrastuskohde.

Ahvenkoskenlahti on ainoita eteläisen Suomen laajoja luonnontilaisia jokisuistoja. Lahden länsirantaa reunustavat poikkeuksellisen laajat ruovikot ja suursaravaltaiset rantaniityt. Alueen kasvistoon kuuluvat mm. isohierakka, rantatyräkki ja hentonäkinruoho (Najas tenuissima). Kymijoesta aivan lahden yläpuolelta on tavattu alueen kasviharvinaisuus, hukkariisi, sekä Ahvenkosken padon alapuolisesta, ajoittain kuivasta sivu-uomasta punalatva. Näiden esiintyminen lahdellakin on todennäköistä.

Ahvenkoskenlahden linnuston runsain ja edustavin ryhmä on vesilinnut. Harvinaisimmat lajit puolestaan kuuluvat ruovikkoa suosiviin lintulajeihin. Ahvenkoskenlahti on huomattavan tärkeä muutonaikainen levähdysalue ja sen kalataloudellinenkin arvo on suuri.

Santaniemenselkä-Tyyslahden vesialueelle on luonteenomaista vesilintujen runsaus. Linnusto on runsas ja monipuolinen, lajistoon kuuluu useita harvinaisuuksia. Muuton ja sulkasadon aikanakin alue on vesilinnuille tärkeä. Alueen kasvistosta on tavattu harvinaisuus, hukkariisi. Jokisuiston rantaniityt ovat osa arvokasta perinnebiotooppia. Lahdella on myös huomattavaa kalataloudellista merkitystä.

Suojelutilanne

Koskiensuojelulain nojalla suojeltu vesistö                        10 %

Maa-aineslain nojalla suojeltu harju- tai kallioalue              2 %

Ei suojeltu                                                                                   88 %

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Koskiensuojelulailla (35/87) on suojeltu Kymijoen alajuoksulta seuraavat jokisuudet: Ahvionkosket, Kultaankosket ja Pernoonkosket, Kymijoen itäisessä päähaarassa Koivukosken alapuolinen jokiosuus sekä läntisessä päähaarassa jokiosuus Hirvijärven ja Tammijärven välillä. Koskialueiden ympäristön erityisluonne on otettu huomioon alueen kaavoituksessa.

Kymijoen laakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Jokivarteen liittyy myös paikoin merkittäviä kulttuurihistoriallisia kohteita.

Kymijoen vesialueen suojelu on tarkoitus toteuttaa vesilailla.

Ahvio-Kultaa-Hirvivuolteen alueet kuuluvat valtakunnallisen uhanalaisen lajin suojelusuunnitelman mukaisiin kohteisiin, joista Ahvion- ja Kultaankoskien ympäristön alueet ovat kiireellisemmin toteutettavia kohteita (vaihe I) ja Hirvivuolteen alueet toisessa toteutusvaiheessa (vaihe II).

Kultaankosken Honkasaari (0,58 ha) on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi 19.7.1993 ja Suutarinsaaren eteläosa (7,1 ha) 29.4.1994. Myös muille Ahvio-Kultaa-Hirvivuolteen alueille on tarkoitus perustaa luonnonsuojelulain keinoin luonnonsuojelualueet.

Järvensuo kuuluu soidensuojelunperusohjelman täydennysehdotukseen. Sen suojelu on tarkoitus toteuttaa perustamalla luonnonsuojelulain keinoin luonnonsuojelualue.

Kyminlinnan alue on osa valtakunnallisen uhanalaisen lajin suojelusuunnitelman mukaista aluevarausta (II-vaihe). Sen suojelu on tarkoitus toteuttaa rakennuslailla.

Langinkoski on valtion luonnonsuojelualue (asetus 382/95).

Riitinginsuo kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Sen suojelu on tarkoitus toteuttaa perustamalla luonnonsuojelulain keinoin luonnonsuojelulalue.

Santaniemenharju-Skagsanden on valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman kohde nro 50. Santaniemen pohjoisin kärki (0,775 ha) on rauhoitettu Kymen lääninhallituksen päätöksellä luonnonsuojelulain mukaiseksi yksityismaiden luonnonsuojelualueeksi (Y 1070). Skagsanden on tarkoitus toteuttaa perustamalla luonnonsuojelulain keinoin luonnonsuojelualue ja muu osa aluetta maa-aineslailla.

Muhjärvi ja Laajakoskenjärvi kuuluvat valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Etelä-Suomen rannikkoalueen valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin (B II 2.13. ja B II 2.20.). Niiden suojelu on tarkoitus toteuttaa vesilailla.

Ahvenkoskenlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin (A II 1.7.). Sen suojelu on tarkoitus toteuttaa vesilailla sekä ainakin maa-alueilla luonnonsuojelulailla.

Santaniemenselkä-Tyyslahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon kansainvälisesti arvokkaisiin kohteisiin (A II 1.3.). Sen suojelu on tarkoitus toteuttaa Tyyslahden alueella perustamalla luonnonsuojelulain keinoin luonnonsuojelualue ja Santaniemenselällä vesilailla.

Julkaistu 2.9.2013 klo 10.55, päivitetty 10.6.2015 klo 10.47