Kurjenrahka

Koodi
Kunta

Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200084
Turku, Mynämäki, Masku, Vahto, Yläne, Pöytyä, Aura
3093 ha
SCI

Alueen kuvaus

Kurjenrahkan luonto on vaihtelevaa ja karua, keidassoiden ja monin paikoin kallioisten metsien luonnehtimaa maastoa. Metsät ovat Pukkipalon aarnialuetta lukuun ottamatta pääasiassa eri-ikäistä talousmetsää. Monin paikoin soiden reunat on ojitettu, mutta soiden keskiosat ovat säilyneet varsin luonnontilaisina. Maaperä koostuu moreenista ja kalliopaljastumista. Suurin osa Kurjenrah­kan kivennäismaasaarekkeista on jäätikkösyntyisiä moreenikumpuja, joita löytyy myös Pukkipalon-Laidassuon osa-alueen pohjoisosista.

Alueen metsät ovat yleisilmeeltään melko karuja ja monin paikoin kallioisia. Soistuneisuus on yleistä varsinkin tuoreilla kankailla, joita alueen metsistä on yli puolet. Ne kuuluvat mustikkatyyppiin, jossa kenttäkerroksen valtalaji on mustikka ja lisäksi riidenlieko, ketunlieko, oravanmarja, vanamo ja metsäkastikka.Ravinneisuuden ja kosteuden mukaan muuttuvassa lajistossa esiintyvät mm. valkovuokko ja käenkaali. Vaihtelevasti tavataan lisäksi kultapiiskua, yövilkkaa, useita talvikkilajeja ja purtojuurta sekä metsäkortetta, metsä- ja isoalvejuurta.

Muita alueen metsätyyppejä ovat kanervan luonnehtimat kuivat kankaat ja puolukkatyypin kuivahkot kankaat, joilla kasvaa myös kanervaa, mustikkaa, kangasmaitikkaa, metsätähteä, metsälauhaa, metsäkastikkaa, kultapiiskua ja jonkin verran keltaliekoa. Alueella on myös muutama pieni lehtomaisen kankaan alue, joilla kasvaa mm. valkovuokkoa, hiiren- ja metsävirnaa, kevätlinnunhernettä ja nuokkuhelmikkää.

Alueen soista suurin osa on ombrotrofisia. Minerotrofiset suotkin edustavat suurimmaksi osaksi oligotrofi­aa. Suoyhdistymät ovat tyypillisiä lounaissuomalaisia kermikeitaita. Pisimmälle kehittyneitä ovat Kurjenrahka ja Vajosuo. Näiden soiden kermit ja kuljut ovat yleensä selvästi suuntautuneet, ja niillä on allikoita ja niiden reunaluisut ovat hyvin kehittyneet. Kurjenrahkalla ja Vajosuolla havaitaan selvästi Etelä-Suomen rannikkoalueen kermikeitaille ominainen reunaluisurakenne, jossa reunaluisun alaosa on suopursuvaltaista isovarpurämettä ja yläosa kanervarahkarämettä. Suotyyppivalikoima on lounaissuomalai­sille keidassoille tyypillinen. Merkillepantavaa on harvapuustoisten rämeisten soiden, erityisesti keidasrä­meiden, suuri osuus. Harvinaisista suotyypeistä alueella on vain ruoho- ja heinäkorpea.

Alueen keidasrämeiden allikot ovat pienialaisia. Rahkakermit ovat matalahkoja ja niillä kasvava mänty­puusto on melko pienikokoista. Alueen soiden laiteet ovat kapeita, usein vain muutama metri. Ne ovat muodostuneet pääosin suursaranevasta ja koivuvaltaisesta nevakorvesta. Rahkarämeillä on kenttäkerroksen valtalajina lähes poikkeuksetta kanerva. Eteläisyyttä osoittaa alueen soilla ombrotrofisten isovarpurämeiden suopursuvaltaisuus.

Kurjenrahka on alueen soista laajin. Se koostuu useasta konsentrisesta keitaasta. Useimpia keitaita ympäröivät selkeät reunaluisut ja muutamilla alueilla esiintyy melko runsaasti allikoita, joitten reunoilla kasvaa mm. luhtavillaa, valkopiirtoheinää, leväkköä ja mutasaraa. Keskiosan allikoissa kasvaa paikoitellen ulpukkaa. Alueen suurimmat nevat sijaitsevat Kurjenrahkalla. Suon kaakkois- ja eteläosissa on kaksi laajaa, ombrotrofista lyhytkorsinevaa, joitten valtalajina on tupasvilla. Myös suokukka ja karpalot ovat yleisiä, tupasluikka ja rahkasara niukempia. Pohjakerroksen muodostavat jokasuonrahkasammal ja rusorahkasammal. Kurjenrahkalta löytyy myös suomorfologisesti mielenkiintoisia alueita, joissa kahden eri keskustasanteen reunaluisut ovat vastakkain. Reunaluisujen välisellä nevakorpikuviolla virtaa pieni puro osittain piilopurona turpeen alla. Suon reunoilla on kosteaa keidassuolle tyypillistä laidenevaa, jonka kasvillisuus on muuta suota rehevämpää ravinteikkaista valumavesistä johtuen. Lajistoon kuuluvat mm. järviruoko, vehka ja raate. Savojärven läheisyydessä kasvaa myös jouhivihvilä, pullosara ja suokorte. Valtaosa Kurjenrahkasta on keidasrämettä. Kurjenrahkan monipuoliseen linnustoon kuuluvat mm. liro, kurki, kapustarinta, metsäviklo, keltavästäräkki, pikku- ja isolepinkäinen, niittykirvinen, riekko, metso ja teeri.

Vajosuon keskustasanne on osittain lähes puutonta nevavaltaista keidasrämettä ja ruoppaista sammalkul­junevaa, jonka kenttäkerroksen muodostavat mutasara, valkopiirtoheinä ja leväkkö ja pohjakerroksen mm. silmäke-, vajo- ja kuljurahkasammal. Allikoita esiintyy monin paikoin ja osassa kasvaa pohjanlumme. Suon laiteet ovat enimmäkseen nevakorpea, joissa kasvaa yleisenä pullo- ja jouhisaraa ja jonkin verran viilto- ja luhtasaraa. Mättäillä kasvaa mm. suokukkaa, isokarpaloa ja puolukkaa.

Laidassuon alueen suot ovat syntyneet kallioisten metsien väliin useimmiten pitkänomaisiksi yhdistymiksi. Alueen soilla ei ole aina selvästi nähtävissä tyypillistä kermikeidasrakennetta. Reunaluisut puuttuvat monin paikoin kokonaan tai ovat hyvin kapeat, kuten myös laiteet. Alueella on kuitenkin kaksi allikkoista tasannetta ja yksi selkeästi koholla oleva tasanne, johon allikoita ei ole muodostunut. Tasanteiden ympärillä olevat kermit ja kuljut ovat melko selväsi suuntautuneita.

Lammenrahka on tyypillinen lounaissuomalainen kermikeidas, joka eteläosiltaan rajoittuu Savojärveen. Suolla on useita nevamaisia alueita ja Savojärven rannassa kulkee sarajuotti. Suon pohjoisosassa on runsaasti allikoita. Suon kasvillisuus on keidassuolle tyypillistä kuten lakka, karpalo, suokukka, kihokit, mutasara ja juurtosara. Linnusto on monipuolinen. Alueella pesii mm. kurki, kalalokki, liro, kapustarinta, töyhtöhyyppä, pensastasku, niittykirvinen, keltavästäräkki ja harmaalokki. Osittain suo on ojitettu, mutta laajat alueet ovat säilyneet luonnontilaisina. Lammenrahkalla kuten muuallekin Natura-alueelle on tehty laajoja ojitusalueiden ennallistamistöitä.

Pukkipalo on Lounais-Suomen viimeisiä yhtenäisiä vanhapuustoisia havumetsäalueita. Vanhan puuston säilymisen kannalta ratkaisevaa on ollut, että siitä tehtiin metsähallituksen aarnialue vuonna 1958. Pukkipalon metsiä ei oltu hakattu ennen päätöstä useaan kymmeneen vuoteen, joten se on nykyään pääosin vanhaa yhtenäistä kuusimetsää. Lehtipuut puuttuvat alueen puustosta lähes tyystin ja vain muutama haapa ja koivu monipuolistavat alueen puulajistoa. Alueen puusto on eteläsuomalaisittain vanhaa, yli 150-vuotiasta, ja se onkin yksi viimeisistä alueista, joilla tavoittaa ikimetsien synkän vihreyden koko loistossaan. Alueen keskiosa on voimakkaasti soistumassa ja kaatuvan ja lahoavan havupuun määrä on paikoittain suuri. Alueen reunoilla on muutamia avosuoalueita. Ikääntynyt puusto ja lahoavan puuston suuri määrä on mahdollistanut sen, että alueella tavataan useita Etelä-Suomen metsissä taantuneita hyönteislajeja sekä lahoavalla puulla eläviä kääpälajeja. Lajistoon kuuluvat mm. aarnilatikka, ruskolatikka, rosopehkiäinen, hentohaprakääpä, korpiludekääpä, pursukääpä, riekonkääpä ja rusokääpä. Lisäksi soilla tavataan luumittari, muurainhopeatäplä ja rahkaho­peatäplä.

Suojelutilanne

Kurjenrahkan kansallispuisto perustettu lailla (1295/1997). Perustetun kansallispuiston pinta-ala oli 2540 ha eli noin 82% Natura-alueen pinta-alasta. Kansallispuiston maanhankinta on jatkunut tehostettuna perustamisen jälkeen ja enää rippeitä puiston kokonaispinta-alasta on enää toteuttamatta.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Suurin osa alueesta on kansallispuistona tai kuuluu kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaan sekä soidensuojelun perusohjelmaan.

Alue kuuluu suurimmaksi osaksi seutukaavan SL-, SU1- tai MM2L-alueisiin.

Koko alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla.

Luontodirektiivin luontotyypit

Humuspitoiset järvet ja lammet (3160)

5%

Pikkujoet ja purot (3260)

<1%

Keidassuot* (7110)

70%

Silikaattikalliot (8220)

1%

Luonnonmetsät* (9010), vanhat havupuusekametsät

5%

Puustoiset suot* (91D0)

<1%

Puustoiset suot* (91D0), mäntyvaltaiset

<1%

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

Pteromys volans

liito-orava

Lintudirektiivin liitteen I linnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Picus canus
Aegolius funereus
Bubo bubo
Sterna hirundo
Lullula arborea
Pluvialis apricaria
Caprimulgus europaeus
Grus grus
Tringa glareola
Pernis apivorus

Tetrao urogallus
Dryocopus martius
Lanius collurio
Ficedula parva
Picoides tridactylus
Bonasa bonasia
Circus cyaneus
Asio flammeus
Glaucidium passerinum
Strix uralensis

harmaapäätikka
helmipöllö
huuhkaja
kalatiira
kangaskiuru
kapustarinta
kehrääjä
kurki
liro
mehiläishaukka

metso
palokärki
pikkulepinkäinen
pikkusieppo
pohjantikka
pyy
sinisuohaukka
suopöllö
varpuspöllö
viirupöllö

Alueella esiintyy lisäksi yksi uhanalainen laji, jonka tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin tarkoittamat säännölliset muuttolinnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Falco subbuteo

nuolihaukka

Falco tinnunculus

tuulihaukka

Tringa totanus

punajalkaviklo

Cinclus cinclus

koskikara

Muuta lajistoa

Hirundo rustica
Muscicapa striata
Sylvia curruca
Buteo buteo
Regulus regulus
Parus montanus
Phylloscopus trochiloides
Loxia pytyopsittacus
Numenius arquata
Jynx torquilea

Dendrocopos major
Emberiza citrinella
Motacilla flava
Ficedula hypoleuca
Parus ater
Sylvia borin
Scolopax rusticola
Phoenicurus phoenicurus
Anthus trivialis
Tringa ochropus

Anthus pratensis
Phylloscopus trochilus
Saxicola rubetra
Loxia curvirostra
Emberiza rustica
Erithacus rubecula
Certhia familiaris
Prunella modularis
Lagopus lagopus
Phylloscopus sibilatrix

Gallinago gallinago
Parus major
Apus apus
Phylloscopus collybita
Riparia riparia
Vanellus vanellus
Parus cristatus
Carduelis flammea
Carduelis spinus
Aradus betulinus

Aspitates gilvaria
Clossiana freija
Clossiana frigga
Calitys scabra
Aradus pictus
Postia lateritia
Skeletocutis odora
Amylocystis lapponica
Antrodia albobrunnea
Pycnoporellus fulgens

haarapääsky
harmaasieppo
hernekerttu
hiirihaukka
hippiäinen
hömötiainen
idänuunilintu
isokäpylintu
isokuovi
käenpiika

käpytikka
keltasirkku
keltavästäräkki
kirjosieppo
kuusitiainen
lehtokerttu
lehtokurppa
leppälintu
metsäkirvinen
metsäviklo

niittykirvinen
pajulintu
pensastasku
pikkukäpylintu
pohjansirkku
punarinta
puukiipijä
rautiainen
riekko
sirittäjä

taivaanvuohi
talitiainen
tervapääsky
tiltaltti
törmäpääsky
töyhtöhyyppä
töyhtötiainen
urpiainen
vihervarpunen
aarnilatikka

luumittari
muurainhopeatäplä
rahkahopeatäplä
rosopehkiäinen
ruskolatikka
hentohaprakääpä
korpiludekääpä
pursukääpä
riekonkääpä
rusokääpä

Julkaistu 7.8.2013 klo 14.23, päivitetty 9.8.2013 klo 13.30

Aihealue: