Kuolimo

Koodi

FI0420001

Kunta

Savitaipale, Suomenniemi

Pinta-ala

8098 ha

Aluetyyppi

SAC

Alueen kartta Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu (kirjoita hakuun paikan nimi)

 

Alueen kuvaus

Poikkeuksellisen karu suuri järvi. Järven halki kulkee harjuja, jotka muodostavat kapeita niemiä, särkkiä, hiekkarantoja ja harjusaaria. Kuolimo rajoittuu etelässä II Salpausselkään. Reunamuodostumaan yhtyvä harjujakso kulkee järven poikki Säkniemestä pohjoiseen. Tällä alueella on varsin monipuolinen yhdistelmä jäätikköjokien synnyttämiä muodostumia ja selkäveden rantavoimien rantamuodostumia.

Kallioperä on pääosin graniitteja, kiilegneissiä sekä migmatiittia. Harjualueen ulkopuolella kallioperää peittää epätasainen pohjamoreenipeite. Kalliopaljastumat ovat rannoilla  suhteellisen yleisiä.

Laajin yhtenäinen suo on järven etelärantaan muodostunut Rajalamminsuo, johon liittyy kaksi rehevää linnustoltaan monipuolista lampea. Kuolimoa yhdistää Saimaaseen lähes kilometrin pituinen Partakosken koskireitti, johon sisältyy kolme vuolasta koskiosuutta. Partakoski on järvitaimenen ainoa kutupaikka eteläisen Saimaan alueella. Partakoski on ennallistettu uittotarkoituksiin tehtyjen perkausten jäljiltä.

Kuolimon vesikasvillisuus on karua nuottaruohotyypin lajistoa tyyppilajeinaan nuottaruoho ja lahnaruoho. Rantakasvillisuus on pääasiassa karua kivikko-, somerikko- ja hiekkarantojen lajistoa. Lahdenpohjukoissa ja pikkupurojen suualueilla on saraikkoisia luhta-alueita. Alueen metsät ovat karuja männiköitä, harjuilla kanerva (CT)-, puolukka (VT)- tai rehevimmillään mustikkatyyppiä (MT).

Kuolimossa on alhainen ravinnepitoisuus ja perustuotanto. Pohjaeläimistö on kuitenkin rikas ja järven
kalasto on erittäin arvokas mm. taimenen, muikun ja siian ansiosta.

Luotolahden kallioalue on kapeaa kalliorantaista salmea reunustava kallioalue, jonka pohjoisosassa kohoaa
rosoisen jyrkkänä maisemallisesti merkittävä Luotolahden vuori.

Morruuvuori on jyrkkänä kohoava vahvasti rapautunut vuori. Punaista, karkearakeista porfyyrista rapakivigraniittia olevat rinteet ja jyrkänteet ovat paikoin voimakkaasti moroutuneet. Kallioalueella esiintyy rapakivigraniitissa erikoista ja harvinaista ns. pallokiveä taskumaisina juonina. Kalliokasvillisuus on monipuolista ja edustavaa rapautumakasvillisuutta.

Rajalamminsuo on pääosin karu tupasvillaräme, johon liittyy Rajalampien läheisyydessä luhtanevaa. Rajalammit ovat umpeenkasvavia eutrofisia lintuvesiä.

Lehtisensaari on Kuolimon saaressa oleva tuoreen MT-, OMT- ja OMaT-tyypin iäkäs metsä. Varttunut, pääosin mäntyä ja koivua kasvava kuusikoitumassa oleva sekametsä, jonka länsiosa on havupuuvaltaisempi. Alueella esiintyy jonkin verran kuolleita pökkelöitä, keloja ja maapuita. Itäosassa on pieni korpi-rämepainanne.

Kuitura on kivikkoinen ja kallioinen metsäkuvio, jossa on suuria korkeuseroja. Kasvillisuustyypit ja kosteus vaihtelevat korkeuserojen mukaan siten, että korkeimmat kalliot ovat karua CT-männikköä ja painanteissa esiintyy rehevämpää, pääasiassa OMT- ja MT- lehtimetsää. Rehevimmät osat ovat OMaT-lehtoa.  Alueen länsilaidassa on pieni isovarpurämeen ympäröimä lampi. Puusto alueella on iäkästä. Kallioiset osat ovat vanhaa männikköä, alavammat alueet vanhaa haapa- ja koivuvaltaista lehtimetsää. Järeitä jättihaapoja on alueella runsaasti.  Alikasvoksessa esiintyy runsaasti eri-ikäistä kuusikkoa, joka jo paikoin varjostaa voimakkaasti kenttäkerrosta. Rannan läheisyydessä on nuori harmaaleppävyöhyke. Lahopökkelöitä ja eriasteisesti lahonneita eri-ikäisiä maapuita, valtaosin koivuja ja haapoja, on jonkin verran koko alueella. Rannan tuntumassa on runsaasti majavien kaulomia ja kaatamia jättihaapoja.

Kuolimo edustaa järvityypiltään kansainvälisesti harvinaista tyyppiä. Alue on geologisesti ja biologisesti harvinaisen monimuotoinen yhdistelmä harjuja, kallioita, soita ja karujen järvien lajistoa. Lisäksi Kuolimossa elää jääkauden relikteinä isonieriä ja härkäsimppu. Kuolimo on Saimaan länsiosien lisäksi nykyisin todennäköisesti ainoa nieriän lisääntymisalue koko Vuoksen vesistössä.

Partakoski on merkittävä kahden suurjärven välinen koskireitti. Se on tärkeä järvitaimenen kutualue. Lehtisensaaren puusto on normaalia talousmetsää iäkkäämpää ja säilynyt suhteellisen luonnontilaisena. Kuolleita pysty- ja maapuita on alueella jonkin verran. Alueella on merkitystä lähinnä vanhoja aarnimetsiä suosivan lajiston kannalta.

Kuitura on poikkeuksellisen iäkäs eteläuomalainen pääosin lehtipuuvaltainen metsäkuvio. Alue on suurista korkeuseroista johtuen monipuolinen yhdistelmä eri metsätyyppejä kuivista kankaista tuoreeseen lehtomaiseen metsään ja puustoiseen rämeeseen. Metsässä on runsaasti aarniometsille tyypillisiä vanhoja lehtipuita, pökkelöitä ja maapuita. Alueen arvoa lisää sen sijainti rantarakentamiselta säästyneessä Kuolimojärven niemessä.

Kuolimon veden laatu on pysynyt erinomaisena vähäisen kuormituksen johdosta. Kuitenkin kirkkaan veden ja pitkän viipymän vuoksi Kuolimo on herkkä rehevöitymään. Erityisessä vaarassa ovat kapeat lahtivedet, esim. luoteisosan lahtivedet, joiden sietokyky on suuria selkävesialueita pienempi. Veden laatua uhkaavat kalanviljelylaitokset, hajakuormitus sekä jossain määrin myös asutusjätevedet. Loma-asutus on rantaalueiden pahin uhkatekijä. Veneilijöiden aiheuttama häirintä on haittana lintuluodoilla.

Lehtisensaari
Eniten alueen luonnetta muuttaisi metsien käsittely. Alueen ympärillä on suoritettu runsaasti metsänhakkuita, kaakkoispuolella oleva avohakkuu ulottuu alueen rajausten sisäpuolelle. Länsiosassa olevalta metsitetyltä suoniityltä on kaivettu pieni oja. Saaressa on mökkiasutusta minkä seurauksena myös alueella on jonkin verran polkuja.

Kuitura
Alueen luonnontilaa muuttaisi eniten rantarakentaminen ja metsien hakkuut. Lähialueilla on runsaasti avohakkuita ja metsäautoteitä. Lähialueen rannoilla on kesäasutusta.

Suojelutavoite

 

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta:

  • alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla
  • Kuituran ja Lehtisensaaren sekä muiden luonnonsuojelulailla toteutettujen osa-alueiden alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.

Linkki tietolomakkeeseen jossa 3.1 lueteltu alueen luontotyypit ja 3.2 lajit

Suojelutilanne ja toteutuskeinot

Erityissuojeltu vesistö:

  • Osa alueesta rantojensuojeluohjelmassa.
  • Partakoski ja Kärnäkoski koskiensuojelulailla suojeltu.
  • Lehtisensaari ja Kuitura vanhojen metsien suojeluohjelmassa.
  • Lehtisensaaren, Kuituran ja Luotolahdenvuoren vuoren alueet sekä osa Rajalamminsuon, Säkniemen ja Morruuvuoren alueista on toteutettu perustamalla yksityismaan luonnonsuojelualueet. Suomensalon aluen on hankittu valtiolle luonnonsuojelualueeksi.

Kohteen suojelu on tarkoitus toteuttaa vesialueella vesilailla, koskiensuojelulailla (Partakoski ja Kärnäkoski), kalastuslailla ja vesiliikennelailla, ranta-alueilla maankäyttö- ja rakennuslailla, maa-aineslailla ja luonnonsuojelulailla (Lehtisensaaren alue, Kuitura, Rajalamminsuon ja Säkniemen alue, Morruuvuoren alue, Suomensalon alue sekä osa Luotolahdenvuoren alueesta).

Luontodirektiivin luontotyypit

Luontotyyppi Pinta-ala hehtaaria
Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) 7580
Humuspitoiset järvet ja lammet 10
Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit 11
Keidassuot 32
Vaihettumissuot ja rantasuot 2
Kasvipeitteiset silikaattikalliot 80
Kallioiden pioneerikasvillisuus (Sedo-Scleranthion tai Sedo albi-Vernicion dillenii) 5
Boreaaliset luonnonmetsät 60
Boreaaliset lehdot 2
Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit 80
Puustoiset suot 20

 

Lajit

  • saukko Lutra lutra
     

 

 

Julkaistu 3.9.2013 klo 13.31, päivitetty 25.9.2019 klo 14.33