Kuolimo

Koodi

FI0420001

Kunta

Savitaipale, Suomenniemi

Pinta-ala

8098 ha

Aluetyyppi

SCI

Alueen kuvaus

Poikkeuksellisen karu suuri järvi. Järven halki kulkee harjuja, jotka muodostavat kapeita niemiä, särkkiä, hiekkarantoja ja harjusaaria. Kuolimo rajoittuu etelässä II Salpausselkään.

Reunamuodostumaan yhtyvä harjujakso kulkee järven poikki Säkniemestä pohjoiseen. Tällä alueella on varsin monipuolinen yhdistelmä jäätikköjokien synnyttämiä muodostumia ja selkäveden rantavoimien rantamuodostumia.

Kallioperä on pääosin graniitteja, kiilegneissiä sekä migmatiittia. Harjualueen ulkopuolella kallioperää peittää epätasainen pohjamoreenipeite. Kalliopaljastumat ovat rannoilla suhteellisen yleisiä.

Laajin yhtenäinen suo on järven etelärantaan muodostunut Rajalamminsuo, johon liittyy kaksi rehevää linnustoltaan monipuolista lampea.

Kuolimoa yhdistää Saimaaseen lähes kilometrin pituinen Partakosken koskireitti, johon sisältyy kolme vuolasta koskiosuutta. Partakoski on järvitaimenen ainoa kutupaikka eteläisen Saimaan alueella. Partakoski on ennallistettu uittotarkoituksiin tehtyjen perkausten jäljiltä.

Kuolimon vesikasvillisuus on karua nuottaruohotyypin lajistoa tyyppilajeinaan nuottaruoho ja lahnaruoho. Rantakasvillisuus on pääasiassa karua kivikko-, somerikko- ja hiekkarantojen lajistoa. Lahdenpohjukoissa ja pikkupurojen suualueilla on saraikkoisia luhta-alueita.

Alueen metsät ovat karuja männiköitä, harjuilla kanerva (CT)-, puolukka (VT)- tai rehevimmillään mustikkatyyppiä (MT).

Kuolimossa on alhainen ravinnepitoisuus ja perustuotanto. Pohjaeläimistö on kuitenkin rikas ja järven kalasto on erittäin arvokas mm. taimenen, muikun ja siian ansiosta.

Luotolahden kallioalue on kapeaa kalliorantaista salmea reunustava kallioalue, jonka pohjoisosassa kohoaa rosoisen jyrkkänä maisemallisesti merkittävä Luotolahden vuori.

Morruuvuori on jyrkkänä kohoava vahvasti rapautunut vuori. Punaista, karkearakeista porfyyrista rapakivigraniittia olevat rinteet ja jyrkänteet ovat paikoin voimakkaasti moroutuneet. Kallioalueella esiintyy rapakivigraniitissa erikoista ja harvinaista ns. pallokiveä taskumaisina juonina.

Kalliokasvillisuus on monipuolista ja edustavaa rapautumakasvillisuutta.

Rajalamminsuo on pääosin karu tupasvillaräme, johon liittyy Rajalampien läheisyydessä luhtanevaa. Rajalammit ovat umpeenkasvavia eutrofisia lintuvesiä.

Lehtisensaari on Kuolimon saaressa oleva tuoreen MT-, OMT- ja OMaT-tyypin iäkäs metsä. Varttunut, pääosin mäntyä ja koivua kasvava kuusikoitumassa oleva sekametsä, jonka länsiosa on havupuuvaltaisempi. Alueella esiintyy jonkin verran kuolleita pökkelöitä, keloja ja maapuita. Itäosassa on pieni korpi-rämepainanne.

Kuitura on kivikkoinen ja kallioinen metsäkuvio, jossa on suuria korkeuseroja. Kasvillisuustyypit ja kosteus vaihtelevat korkeuserojen mukaan siten, että korkeimmat kalliot ovat karua CT-männikköä ja painanteissa esiintyy rehevämpää, pääasiassa OMT- ja MT-lehtimetsää. Rehevimmät osat ovat OMaT-lehtoa.

Alueen länsilaidassa on pieni isovarpurämeen ympäröimä lampi. Puusto alueella on iäkästä. Kallioiset osat ovat vanhaa männikköä, alavammat alueet vanhaa haapa- ja koivuvaltaista lehtimetsää. Järeitä jättihaapoja on alueella runsaasti. Alikasvoksessa esiintyy runsaasti eri-ikäistä kuusikkoa, joka jo paikoin varjostaa voimakkaasti kenttäkerrosta.

Rannan läheisyydessä on nuori harmaaleppävyöhyke. Lahopökkelöitä ja eriasteisesti lahonneita eri-ikäisiä maapuita, valtaosin koivuja ja haapoja, on jonkin verran koko alueella. Rannan tuntumassa on runsaasti majavien kaulomia ja kaatamia jättihaapoja.

Kuolimo edustaa järvityypiltään kansainvälisesti harvinaista tyyppiä. Alue on geologisesti ja biologisesti harvinaisen monimuotoinen yhdistelmä harjuja, kallioita, soita ja karujen järvien lajistoa. Lisäksi Kuolimossa elää jääkauden relikteinä isonieriä ja härkäsimppu.

Kuolimo on Saimaan länsiosien lisäksi nykyisin todennäköisesti ainoa nieriän lisääntymisalue koko Vuoksen vesistössä. Partakoski on merkittävä kahden suurjärven välinen koskireitti. Se on tärkeä järvitaimenen kutualue.

Lehtisensaaren puusto on normaalia talousmetsää iäkkäämpää ja säilynyt suhteellisen luonnontilaisena. Kuolleita pysty- ja maapuita on alueella jonkin verran. Alueella on merkitystä lähinnä vanhoja aarnimetsiä suosivan lajiston kannalta.

Kuitura on poikkeuksellisen iäkäs eteläuomalainen pääosin lehtipuuvaltainen metsäkuvio. Alue on suurista korkeuseroista johtuen monipuolinen yhdistelmä eri metsätyyppejä kuivista kankaista tuoreeseen lehtomaiseen metsään ja puustoiseen rämeeseen.

Metsässä on runsaasti aarniometsille tyypillisiä vanhoja lehtipuita, pökkelöitä ja maapuita. Alueen arvoa lisää sen sijainti rantarakentamiselta säästyneessä Kuolimojärven niemessä.

Suojelutilanne

Ei suojeltu                                                                           97 %
Yksityinen luonnonsuojelualue                                         1 %
Maa-aineslain nojalla suojeltu harju- tai kallioalue       2 %

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Erityissuojeltu vesistö. Osa alueesta rantojensuojeluohjelmassa.

Partakoski ja Kärnäkoski koskiensuojelulailla suojeltu.
Lehtisensaari ja Kuitura vanhojen metsien suojeluohjelmassa.
Säkniemi ja Kuitura rauhoitettu luonnonsuojelualueiksi.

Kohteen suojelu on tarkoitus toteuttaa vesialueella vesilailla, koskiensuojelulailla (Partakoski ja Kärnäkoski), kalastuslailla ja vesiliikennelailla, ranta-alueilla rakennuslailla, maa-aineslailla ja luonnonsuojelulailla (Lehtisensaaren alue, Kuitura, Rajalamminsuon ja Säkniemen alue, Morruuvuoren alue, Suomensalon alue sekä osa Luotolahdenvuoren alueesta).

Julkaistu 3.9.2013 klo 13.31, päivitetty 26.8.2016 klo 12.42