Koskeljärvi

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200097
Eura, Mynämäki, Laitila
1821
SCI ja SPA

Alueen kuvaus

Natura-alueeseen kuuluvat Koskeljärvi, Koskeljärven länsipuolella oleva Vaaljärvi sekä eteläpuolella sijaitseva Kortesuo.Koskeljärvi on maamme parhaita lintujärviä. Sen arvo on runsaan vesi- ja rantalinnuston lisäksi sen mökkiintymättömissä rannoissa. Etenkin järven rauhallisen eteläosan salomaiset rantametsät ovat luonnonsuojelullisesti merkittäviä. Koskeljärven kunnostamiseksi toteutettiin loppukesällä 1991 vedenpinnan nosto.

Koskeljärven rantametsät ovat karuja kalliokankaita, sekametsiä tai lehtipuuvaltaisia soistuvia metsiköitä, paikoin puhtaita koivikoitakin. Koskeljärven rannat soistuvat ja korpeentuvat kaikkialla paitsi kalliorannoil­la. Heikkokuntoiset rantapuut sekä varttuneemman lehtipuuston, koivun, lepän, haavan ja halavan runsaus selittävät tikkojen ja tiaisten runsauden järven rantametsissä. Suurehkojen metsäojien suut ovat korpeutu­massa. Soistumisessa ei synny hapanta rahkaturvetta vaan liikkuvien pintavesien ravitsemaa mutaista ja heikosti kiinteytynyttä turvetta. Syntyvät tervaleppä- ja ruohokorvet ovat pienialaisia.

Metsät ovat kanerva- ja puolukkatyypin kankaita ja kosteammissa notkelmissa vallitsevat mustikkatyypin kuusikot. Sekametsät ja koivikot vastaavat ravinne- ja kosteustasoltaan mustikkatyypin kangasta. Soukaluodon rapakivirinteillä on paikoin ravinteisempia, lehtomaisia metsäkuviota, joiden luonnehtijalajeja ovat lehmus, valkovuokko ja syylälinnunherne.

Linnustoltaan mielenkiintoisimmat metsiköt ovat varttuneet kangasmetsät Haapluodossa ja Soukaluodon itäreunalla, Tankan autiotilan pihapiiri ikääntyvine lehtipuineen ja Soukaluodon halkaiseva ojitettu korpijuotti.

Lahdensuo on laajahko avosuo. Suon keskusta on tupasvillarämettä, joka vaihettuu laiteilla isovarpurä­meeksi tai korpirämeeksi. Kotolahti on soistunut Koskeljärven lahdenpohjukka, joka tyypiltään on ruohoista suursaranevaa ja lyhytkorsikalvakkanevaa. Haurunpään pohjukassa on nähtävissä vastaava soistumiskehitys, mutta ojitukset ovat kuivanneet suota niin, että avosuota on enää vain Haurunpään rannalla ja isovarpurämeellä parina pienenä sararämeojikkokuviona. Keltsuo on ojitettua isovarpurämettä.

Koskeljärven rantaluhdat ovat upottavia ja paikoin aivan ylikäymättömiä. Vain harvassa paikassa luhta on kiinteytynyt niin paljon, ettei kulkija vajoa polven syvyydeltä luhtaan. Järven rahkoittuneiden laiteiden luhdat ovat luhtanevoja, sara- ja ruoholuhtia sekä ruokoluhtia. Märät luhdat vesirajan tuntumassa ovat pullosara-, korte- tai pullosara-kurjenjalkaluhtia sekä ruovikoita. Monin paikoin kasvaa suuria leveäosmankäämikas­vustoja.

Koskeljärvi on tuotantokyvyltään puolirehevä eli meso-eutrofinen, lintuvedeksi yllättävänkin karu järvi. Vesikasvillisuudesta puuttuvat suurempaa rehevyyttä osoittavat lajit, mikä kertoo asutuksen ja maatalou­den tuoman ravinnelisän vähäisyydestä. Ainoa poikkeus on alkuperäisluontoomme kuulumaton vesirutto, joka on vallannut järven pohjoisosat. Järven vesikasvillisuuden valtalajit ovat monenlaisissa vesissä runsaina kasvavia lajeja kuten ulpukka, keiholehti ja rantapalpakko. Kaikkialla järven pohjassa kasvaa mattomaisia sirppisammalkasvustoja, jotka järven eteläosassa jo tukahduttavat muuta vesikasvillisuutta. Koskeljärven suuri tuotanto on järven mataluuden eikä ravinteisuuden ansiota. Näinkin suuren järven keskisyvyys on alle metrin.

Koskeljärven ja sen rantametsien linnusto on erittäin runsas ja lajistollisesti hyvin monipuolinen. Järvenrantametsissä ja rantasoilla pesii yli 600 lintuparia. Huomiota kiinnittää tikkojen runsaus, sillä kaikki Lounais-Suomen kuusi tikkalajia kuuluvat pesimälinnustoon ( käenpiika, harmaapäätikka, käpytikka, palokärki, pikkutikka, pohjantikka ). Lehtimetsien runsaudesta kertoo myös käen, mustarastaan ja sirittäjän runsaus. Muita runsaana pesiviä lajeja ovat lehtokerttu, pajulintu, harmaasieppo, metsäkirvinen, punarinta, laulu- ja punakylkirastas, talitiainen, peippo ja vihervarpunen.

Koskeljärven vedenpintaa nostettiin 1991. Seuraavana kesänä vesilinnusto taantui, mutta runsastui vähitellen tämän jälkeen. Linnusto pysyi sen jälkeen runsaana muutaman vuoden. Yksittäisistä lajeista runsastuivat tavi, tukkasotka ja punasotka, mutta yksikään yleisempi laji ei taantunut. Kantojen runsastumisen selityksenä on ilmeisesti pinnannoston takia vedessä lahoava kasviaines, jota hyödyntävät surviaissääsket ja vesisiirat sekä niitä syövät selkärangattomat. Näin vesilinnuille on tarjolla runsaammin ravintoa, mikä näkyy vahvistuvina pesimäkantoina. Tilanteen tasautuessa muutaman vuoden kuluessa vesilintumäärät pienenevät järvelle ominaiselle tasolle.

Uusin Koskeljärveä koskeva linnustoselvitys on vuodelta 2002. Vesilintukannat ovat palanneet järvelle ominaiselle tasolle. Järvellä pesi selvityksen mukaan 11 vesilintulajia. Runsaimpia lajeja olivat telkkä, tavi, sinisorsa ja härkälintu. Harvinaisempia vesilintuja edustivat mm. kuikka (7 paria), laulujoutsen (3) ja heinätavi (2).

Koskeljärven lokkilintukannat ovat pysyneet vakaina. Kalatiira on vähitellen runsastunut ja uutena pesimälajina saapui 1996 pikkulokki sekakoloniaan naurulokkien kanssa. Esiintymisessään oikullinen pikkulokki ei kuitenkaan pesinyt järvellä 2002.

Luhtalinnustossa näkyvät samat muutokset kuin Suomessa yleisemminkin eli matalia rantaniittyjä suosivat lajit ovat vähentyneet ja ruovikoiden ja pensaikkojen lajit ovat runsastuneet. Liro, taivaanvuohi ja keltavästä­räkki ovat selvästi taantuneet, mutta ruoko- ja rytikerttunen ovat runsastuneet selvästi ja nimenomaan järven keskiosissa. Pajusirkun pesivä kanta on erittäin runsas, n.180 paria. Ruovikoiden pesimälinnustoon kuuluvat myös ruskosuohaukka ja kaulushaikara.

Rantametsien kuusikoissa on vankka liito-oravakanta.

Koskeljärven länsipuolella sijaitsee alueeseen kuuluva Vaaljärvi, joka on matalarantainen lintujärvi. Se rajoittuu länsilaidaltaan viljelyksiin ja itä- ja pohjoislaidoiltaan metsiin ja suohon. Järven pohjoispuolella oleva Vuohensuo on suureksi osaksi ojitettu. Suon keskellä sijaitsevan Kakkurinlammen ympäristö ja Vaaljärven koillislahdekkeen ympäristö ovat luonnontilaisia. Osa vesistä virtaa laskuojaa myöten Vaaljärveen. Vuohensuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa rahkaneva ja lyhytkorsineva. Reunemmalla on isovarpurämettä ja sen ojikko- ja muuntumamuotoja. Vaaljärveen rajoittuvalla osalla on varsinaista saranevaa ja luhtanevaa.

Alueeseen kuuluvaa Kortesuota pirstovat ja ympäröivät kalliot ja moreenimaasto. Vallitsevina suotyyppei­nä ovat rahkaräme ja ?neva sekä paikoin heikosti kehittynyt keidasräme. Suon eteläpäässä on sara- ja kalvakkanevaa. Suonpinta kallistuu pohjoiseen ja vedet virtaavat pohjoispään kautta Vaaljärveen.

Suojelutilanne

Lähes kaikki maa-alueet ovat valtion omistuksessa, mutta suojelualuetta ei ole vielä perustettu. lisäksi alueella on kaksi pientä yksityismaiden suojelualuetta.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue kuuluu suurimmaksi osaksi lintuvesien suojeluohjelmaan ja seutukaavassa lähes koko Satakunnan puoleinen osa on SL- tai MY-alueena.

Suurin osa alueesta suojellaan luonnonsuojelulailla, mutta osa Koskeljärven rantojen lähialueista toteutetaan rakennus­lailla.

Luontodirektiivin luontotyypit

Luontaisesti runsasravinteiset järvet (3150)

64%

Humuspitoiset järvet ja lammet (3160)

<1%

Keidassuot* (7110)

18%

Vaihettumissuot ja rantasuot (7140)

3%

Luonnonmetsät* (9010)

1%

Metsäluhdat* (9080)

1%

Puustoiset suot* (91D0)

3%

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

Pteromys volans

liito-orava

Lutra lutra

saukko

Dytiscus latissimus

jättisukeltaja

Lintudirektiivin liitteen I linnut

Sterna hirundo

kalatiira

Bonasa bonasia

pyy

Botaurus stellaris

kaulushaikara

Bubo bubo

huuhkaja

Caprimulgus europaeus

kehrääjä

Circus aeruginosus

ruskosuohaukka

Cygnus cygnus

laulujoutsen

Dryocopus martius

palokärki

Gavia arctica

kuikka

Gavia stellata

kaakkuri

Glaucidium passerinum

varpuspöllö

Grus grus

kurki

Mergus albellus

uivelo

Pernis apivorus

mehiläishaukka

Picoides tridactylus

pohjantikka

Picus canus

harmaapäätikka

Pluvialis apricaria

kapustarinta

Podiceps auritus

mustakurkku-uikku

Porzana porzana

luhtahuitti

Strix uralensis

viirupöllö

Tetrao urogallus

metso

Tringa glareola

liro

Sterna caspia

räyskä

Lanius collurio

pikkulepinkäinen

Larus minutus

pikkulokki

Ficedula parva

pikkusieppo

Picoides tridactylus

pohjantikka

Tetrao tetrix

teeri

Alueella esiintyy lisäksi kolme uhanalaista lajia, joiden tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianosaisten saatavissa.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Podiceps grisegena

härkälintu

Anser fabalis

metsähanhi

Anas querquedula

heinätavi

Anas acuta

jouhisorsa

Anas strepera

harmaasorsa

Falco subbuteo

nuolihaukka

Ardea cinerea

harmaahaikara

Anas clypeata

lapasorsa

Larus ridibundus

naurulokki

Melanitta fusca

pilkkasiipi

Acrocephalus arundinaceus

rastaskerttunen

Muuta lajistoa

Anas penelope

haapana

Accipiter gentilis

kanahaukka

Anas clypeata

lapasorsa

Rallus aquaticus

luhtakana

Tringa ochropus

metsäviklo

Fulica atra

nokikana

Emberiza schoeniclus

pajusirkku

Dendrocopos minor

pikkutikka

Aythya ferina

punasotka

Aegithalos caudatus

pyrstötiainen

Acrocephalus schoenobaenus

ruokokerttunen

Anas platyrhynchos

sinisorsa

Gallinago gallinago

taivaanvuohi

Anas crecca

tavi

Bucephala clangula

telkkä

Phylloscopus collybita

tiltaltti

Aythya fuligula

tukkasotka

Tringa nebularia

valkoviklo

Pterostichus aterrimus

uurosysikiitäjäinen

Phellinus populicola

haavanarinakääpä

Carex rhynchophysa

kaislasara

Julkaistu 8.8.2013 klo 15.53, päivitetty 9.8.2013 klo 13.28

Aihealue: