Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään
Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:
Alueen koodi: FI0700010
Pinta-ala: 2717,5 ha
Kunta: Joensuu, Kontiolahti, Lieksa
Aluetyyppi: SAC
Toteutustilanne: toteutettu lähes kokonaan
Toteutustavat: luonnonsuojelulaki
Alue kartalla: Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu (kirjoita hakukenttään Natura-alueen nimi).
Kuvat: Markku Tano.
Alueen kuvaus
Geomorfologisesti erittäin vaihteleva kokonaisuus, joka sijaitsee kahden eri ikäisen kallioperäyksikön rajapinnan tuntumassa. Vaaramuodostumien itäpuolella on arkeeisella ajalla syntynyttä kallioperää, vaaramuodostumien lounaispuolella nuorempaa, proterotsooista kallioperää. Alueen kallioperä on karjalaista liuskevyöhykettä. Osa alueen kallioista on emäksisiä liuskekallioita.
Kolin kansallispuisto on keskeinen, laaja, Pielisen länsirannalla sijaitseva ydinalue, joka muodostaa suojelualueverkon ympärillä sijaitsevien pienempien Natura-alueiden ja luonnonsuojeluohjelmien alueiden kanssa. Tämän verkoston erityinen arvo on boreaalisten luonnonmetsien, lehtojen, lettojen ja jossain määrin myös perinnebiotooppien laajuus ja edustavuus. Alue on merkittävä myös lajistonsuojelullisesti, sillä alueella on useita metsien, lehtojen ja perinnebiotooppien vaateliaita ja uhanalaisia lajeja. Kansallispuiston ja sen lähialueiden hoito- ja käyttösuunnitelma päivitettiin vuonna 2013.
Boreaaliset lehdot ja luonnonmetsät ovat pinta-alaltaan Kolin kansallispuiston merkittävimmät Natura-luontotyypit. Vaarojen jyrkillä rinteillä on otolliset olosuhteet näille luontotyypeille. Kolin rinteitä on kaskettu taannoin runsaasti, mutta intensiivisen kaskeamisen aikakaudesta on kulunut aikaa ja luontotyypit ovat ehtineet kehittyä kohtalaisen edustaviksi. Kansallispuiston pohjoisosassa itään viettävässä rinteessä ovat alueen edustavimmat boreaaliset luonnonmetsät, joissa lahopuuta on erittäin runsaasti. Suuri osa kansallispuiston kivennäismaiden metsistä on ollut myös talouskäytössä eivätkä ne sen takia vielä täytä luontotyyppien kriteereitä. Alueen metsiä ennallistettiin Life to Koli –hankkeen yhteydessä 2003-2006, mutta ennallistamistarve on edelleenkin ilmeinen erityisesti kansallispuiston eteläosassa. Kolin alueen metsien ja soiden ennallistamissuunnitelmaa on tarpeen päivittää.
Rinnettä alas virtaavien purojen varsilla on laajoja kosteita lehtoja, mm. myyränporraslehtoja ja niiden välisillä alueilla edustavia tuoreita lehtoja. Kuivia lehtoja Kolilla on vähän. Lehtojen lajisto on monipuolista ja vaateliastakin lajistoa lehdoissa kasvaa. Paimenenvaaralla on rehevän maaperän ansiosta laaja yhtenäinen lehtoalue. Myös alueen itärinteiden rehevissä notkelmissa on laajoja yhtenäisiä lehtoalueita, esimerkiksi Ruostevaara-Murhivaaran ja Ipatin rinteillä. Myös lehtoja hoidettiin Life to Koli –hankkeen yhteydessä ja hoitoa on jatkettu Luonnonhoito-Life –hankkeen yhteydessä 2012-2016. Lehtojen hoitoa on tarpeen jatkaa myös tämän hankkeen jälkeen.
Kolin kansallispuiston perinnebiotoopit ovat erittäin merkittäviä luontotyyppejä, jotka kertovat pitkään jatkuneesta ihmistoiminnasta alueella. Mäkrän-, Purolan-, Ikolan- ja Havukanaho ovat valtakunnallisesti arvokkaaksi määritettyjä perinnebiotooppeja, joiden putkilokasvilajisto on erittäin monipuolista ja se ylläpitää harvinaista hyönteislajistoa. Mustanaho on maakunnallisesti ja maisemallisesti arvokas niitty rantatien varressa. Näiden lisäksi kansallispuistossa hoidetaan useita niittyjä ja laitumia, yhteensä runsaalla 20 hehtaarilla, joista osa ei täytä minkään Natura-luontotyypin kriteereitä, mutta niiden maisemallinen merkitys on huomattava. Yksi Kolin erikoisuus on kaskimetsä-luontotyyppi (9070), jota pyritään lisäämään aktiivisesti kaskeamalla vuosittain pieni ala. Kaskisuunnitelma päivitetään. Jatkuva ja säännöllinen hoito takaa perinnebiotooppien arvon säilymisen, joten hoitoresurssien turvaamisella säilytetään myös perinnebiotooppien arvot.
Kansallispuiston edustalla sijaitsevassa harjusaarien ketjussa (mm. Hiekkasaaret, Korpit, Purjesaari, Laitosaari) metsien Natura-luontotyyppinä on harjumetsä. Saarien puustot ovat paikoin vanhoja, yli 120-vuotiaita, mutta metsät ovat tasarakenteisia ja niistä puuttuu lahopuu lähes kokonaan eivätkä ne siten täytä boreaalisen luonnonmetsän kriteeriä.
Retkeilymahdollisuudet Kolilla ovat erinomaiset. Hienoissa maisemissa kulkevia reittejä on kymmeniä kilometrejä niin patikoijille, pyöräilijöille kuin hiihtäjillekin. Reittien varsilla on tulisijoja ja erämaakämppiä. Melominen on puolestaan mahdollista Pielisellä.
Suojelutavoite
Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (ks. karttapalvelu sekä alla) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa. Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:
- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla
- Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään hoitotoimenpiteillä
- Luontotyyppien, lajin elinympäristön tai populaation määrää lisätään ennallistamis- ja hoitotoimenpitein
- Luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.
Suojelun perusteina olevat luontotyypit (ha)
Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae) (10,8)
Humuspitoiset järvet ja lammet (1,94)
Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta (0,69)
Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (3,05)
Kostea suurruohokasvillisuus (1,42)
Alavat niitetyt niityt (Alopecurus pratensis, Sanguisorba officinalis) (9,55)
Vaihettumissuot ja rantasuot (7,3)
Fennoskandian lähteet ja lähdesuot (0,05)
Letot (0,3)
Kasvipeitteiset silikaattikalliot (160)
Boreaaliset luonnonmetsät (300)
Boreaaliset lehdot (122)
Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit (110)
Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet (20,96)
Puustoiset suot (61)
Päätöksellä poistetut luontotyypit:
Vuoristojen niitetyt niityt
Suojelun perusteena olevat lajit
Luontodirektiivin liitteen II, IV lajit:
rupilisko (Triturus cristatus)
kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna)
havuhuppukuoriainen (Stephanopachys linearis)
haavansahajumi (Xyletinus tremulicola)
saukko (Lutra lutra)
liito-orava (Pteromys volans)
myyränporras (Diplazium sibiricum)
Alueella on lisäksi 2 uhanalaista lajia.
Muuta lajistoa:
ampuhaukka (Falco columbarius)
helmipöllö (Aegolius funereus)
kalatiira (Sterna hirundo)
kehrääjä (Caprimulgus europaeus)
kuikka (Gavia arctica)
metso (Tetrao urogallus)
palokärki (Dryocopus martius)
pohjantikka (Picoides tridactylus)
idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides)
sinipyrstö (Tarsiger cyanurus)
lisäksi 1 uhanalainen laji
mäyrä (Meles meles)
näätä (Martes martes)
harmaasulkukotilo (Bulcarica cana)
isokelokärsäkäs (Platyrhinus resinosus)
isopehkiäinen (Peltis grossa)
karjalankääpiöhämähäkki (Peponocranium praeceps)
kaskilatikka (Aradus crenaticollis)
tuhkalatikka (Aradus laevisculus)
pohjantyppyjäärä (Acmaeops septentrionis)
suomenpuukärpänen (Solva interrupta)
vaaleaharmoyökkönen (Xestia sincera)
kaitakämmekkä (Dactylorhiza traunsteineri)
lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine)
metsänemä (Epipogium aphyllum)
punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata)
pussikämmekkä (Coeloglossum viride)
soikkokaksikko (Listera ovata)
suovalkku (Hammarbya paludosa)
punakonnanmarja (Actaea erythrocarpa)
tuoksumatara (Galium odoratum)
korpisorsimo (Glyceria lithuanica)
pahtanurmikka (Poa glauca)
haapariippusammal (Neckera pennata)
kantokorvasammal (Jungermannia leiantha)
aarniluppo (Bryoria nadvornikiana)
