Koistilan metsä

Koodi

FI0600101

Kunta

Tuusniemi

Pinta-ala (ha)

84

Aluetyyppi

SCI

Alueen kuvaus

Koistilan metsä sijaitsee Tuusniemen kunnassa noin kuusi kilometriä Tuusniemen taajamasta lounaaseen. Se on pinta-alaltaan merkittävä, edustavuudeltaan hyvä boreaalisten luonnonmetsien ja lehtojen sekä rehevien puustoisten soiden muodostama kokonaisuus. Osa järeäpuustoisista metsistä on ollut kauan metsätaloustoimien ulkopuolella. Koistilan metsän suojeluarvoa lisäävät alueen halki pohjois-eteläsuunnassa virtaava mutkitteleva luonnontilainen puro, lukuisat suopainanteet ja muuta metsää avoimemmat rehevät lehtolaikut. Pinta-alasta on suojelullisesti vähäarvoisia hoidettuja nuorehkoja talousmetsiä noin kolmannes ja peltoa vajaat 10 %.

Alueen metsät ovat pääosin reheväpohjaisia käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisia kangasmetsiä, joissa on paikoin korpipainanteita ja -juotteja. Myös mustikkatyypin tuoretta kangasmetsää esiintyy pienialaisena. Boreaaliset lehdot ovat kosteita ja tuoreita lehtoja. Luoteiskulmassa on käenkaali-oravanmarjatyypin tuore lehtolaikku, joka jatkuu luoteisrinteessä hiirenporrasvaltaisena, tihkupintaisena saniaislehtona. Länsiosassa, koillisrinteessä, on hyvin rehevä kotkansiipi-valtainen saniaislehto. Puustoiset suot ovat ravinnetasoltaan reheviä korpia. Eteläosassa on laajahko yhtenäinen metsäkortekorpi. Puronvarren rehevät korvet ovat lähinnä luhtaista ruoho- ja heinäkorpea. Lisäksi tavataan ainakin saniaiskorpea ja ruohokangaskorpea. Kohteen ainoa räme on ojitettu.

Suojelullisesti arvokkaimpia ovat etelä- ja länsiosan järeäpuustoisimmat metsät, rehevät saniaislehdot sekä rehevät korvet. Vanhimmat metsät ovat pääosin kuusivaltaisia, joissa kasvaa myös koivua, haapaa ja hieman mäntyä. Myös kuusi-koivu -sekametsiä esiintyy. Valtapuuston ikä on 80-90 vuotta, kuusten keskimääräinen rinnanympärysmitta on 85-110 cm (suurimmat 170 cm). Luonnontilaisen kaltaisilla alueilla elävän puuston koko vaihtelee ja metsä uudistuu luontaisesti aukoissa. Lahopuuta on melko paljon ja eri lahoasteita esiintyy. Pystylahot ovat kuusta, koivua ja haapaa, maapuustossa on lisäksi harmaaleppää. Rehevässä kenttäkerroksessa kasvavat mustikka, käenkaali, oravanmarja, metsämansikka, metsäorvokki, sormisara ja metsäkastikka. Tiheissä kuusikoissa maan peittää neulaskarike. Saniaislehdot sijaitsevat kivikkoisessa rinteessä. Lehtipuuvaltaisen puuston muodostavat harmaa-leppä, rauduskoivu, tuomi, kuusi ja pihlaja. Hiirenporrasvaltaisen lehdon valtalajit ovat soreahiiren-porras, metsäalvejuuri, metsäimarre, mesiangervo, metsäkurjenpolvi, käenkaali, rönsyleinikki ja ojakellukka. Kotkansiipivaltaisessa lehdossa vallitsevana kasvaa kotkansiipi. Rehevät korpimetsät ovat pienialaisia ja kapeita. Puronvarren luhtainen ruoho- ja heinäkorpi sijaitsee rinnemetsien välissä. Luontaisesti mutkitteleva puro on hiekkapohjainen. Puron rannat vaihtelevat hetteisistä koviin kivennäismaihin. Purovarren puusto on luonnontilaista, paikoin ryteikköistä, kuusen, harmaalepän ja koivun muodostamaa sekametsää. Lahopuuta (koivu, harmaaleppä) on runsaasti myös puron yli kaatuneena. Tyypillistä lajistoa ovat mesiangervo, korpikastikka, kurjenjalka, raate, rentukka ja kiiltolehväsammal. Eteläosan metsäkortekorpi on viileä, tihku- ja mätäspintainen, yhtenäisen rahkasammalpeitteen vallitsema kivikkoinen korpi. Puuston muodostavat järeät kuuset sekä yksittäiset koivut. Lahopuusto on lähinnä ohutta kuusimaapuuta.

Koistilan metsä on maisemaltaan vaihteleva kokonaisuus. Ihmisen vaikutus on havaittavissa lähes kaikkialla, mutta myös luonnontilaisen kaltaisia alueita esiintyy. Vanhoissa metsissä lahopuun määrä lisääntyy huomattavasti lyhyen ajan kuluessa, joten metsillä on mahdollisuus kehittyä puustorakenteeltaan ja lajisuhteiltaan luonnontilaisiksi vanhoiksi metsiksi.

Alueen luonne ja merkitys

Pinta-alaltaan laaja, edustavuudeltaan hyvä, rehevä vanhan metsän alue. Lehtolaikkuja, reheviä korpia ja luonnontilainen puro.

Alueen toteuttaminen

Uusi alue, jonka suojelu toteutetaan luonnonsuojelulain nojalla.

Luontodirektiivin luontotyypit

Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis 
ja Calliricho-Batrachium- kasvillisuutta

0 %

* Boreaaliset luonnonmetsät

49 %

Boreaaliset lehdot

2 %

* Puustoiset suot

8 %

* priorisoitu luontotyyppi

Julkaistu 19.6.2013 klo 13.08, päivitetty 19.6.2013 klo 13.08