Kevo

Koodi

FI1302001

Kunta

Utsjoki

Pinta-ala

71406 ha

Aluetyyppi

SAC/SPA

Alue kartalla: Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu

Alueen kuvaus

Kevon luonnonpuisto sijaitsee havumetsävyöhykkeen pohjoispuolella Tunturi-Lapissa. Luonnonpuistosta suuri osa on tunturikankaita ja -koivikoita, joissa tunturimittari teki laajalti tuhojaan 1960-luvun alussa. Olosuhteiltaan suotuisammassa Kevojokilaaksossa on erillinen mäntymetsäalue. Tunturiylängön vallitsemassa luonnonpuistossa on vain muutama laajahko suoalue, Savzajavrin ja Vuogojavrin ympäristössä.

Luonnonpuiston läpi virtaa Kevojoki, jonka rotkolaakso, Kevon kanjoni,  on yksi maamme mahtavimmista geologisista muodostumista. Laakson jyrkät seinämät ovat paikoin yli 100 m korkeat. Kevojoen sivujoissa on jylhiä putouksia niiden laskiessa Kevon kanjoniin. Kuuluisin näistä on Fiellun putous.

Luonnonpuisto sijaitsee poronhoitoalueella. Puiston läpi, Kevon kanjonissa ja sen varrella kulkee retkeilijöiden käyttämä, 63 km pituinen Kevon reitti. Kevon luonnonpuisto on merkittävä alue tutkimukselle ja opetukselle. Puiston vierellä on Turun yliopiston Lapin tutkimusasema Kevo, jolta käsin luonnonpuiston eläimistöä ja kasvillisuutta on tutkittu jo 1950-luvulta lähtien.

  • tärkeä tieteellisen tutkimuksen kohde

  • uhanalaisia ja harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja

  • harvinaisia luontotyyppejä


Kevon alueen luonne ja merkitys lintualueena

Kevon luonnonpuiston tunturiylänköjen ja soiden linnusto muistuttaa paljolti Utsjoen muiden tunturiylänköjen (Paistunturit, Kaldoavi) linnustoa. Luonteenomaista on pohjoisten lajien runsaus. Tällaisia lintuja ovat mm. lapinkirvinen, tunturikihu, lapinsirkku.

Merkittävintä Kevon linnustossa on kuitenkin suuren rotkolaakson, Kevon kanjonin, tarjoamat lukuisat pesäpaikat pahdoilla pesiville lajeille esim. usealle petolinnulle. Näiden lajien tiheys onkin Kevon kanjonin alueella hyvänä ravintovuonna ympäröivään tunturiylänköön verrattuna selvästi suurempi. Koska kanjoni kokonaisuudessaan on nelisenkymmentä kilometriä, nousee pahdoilla pesivien petolintujen parimäärä useisiin kymmeniin pareihin.

Kevon alueen merkitys kasvistolle

Kevon kanjoni on paitsi geologisesti myös kasvistollisesti ainutlaatuinen alue Suomessa. Pahtojen seinämillä ja kanjonin pohjan louhikoissa esiintyy mm. useita saniaisia ja mykerökukkaisia kasveja. Kanjonin ja pahtojen ankarissa olosuhteissa esiintyy monia arktisia lajeja, mihin Norjan puolen tunturilajistolla on heijastumansa. Kanjonin läpi virtaavan Kevojoen läpi virtaavan Kevojoen ja siihen laskevien suurempien sivujokien suuosissa on pienalaisia lehtoja.

Tunturikoivikoihin (9040) on sisällytetty myös tunturimittarin tuhoamat tunturikoivikot ja niukkapuustoiset tunturikoivikot tunturikoivuvyöhykkeen ja tunturipaljakan rajalla. Alueella esiintyy myös lettoja (7230), joiden pinta-ala sisältyy aapa- ja palsasoiden pinta-alaan. Maasto on erittäin herkkää kulutukselle ja vauriot palautuvat hitaasti.

Poronhoitoaluetta.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen (ks. karttapalvelu) taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

  • alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
  • alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään alueen käyttöä ohjaamalla.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue on perustettu luonnonsuojelulain nojalla luonnonpuistoksi. Alueeseen kuuluu myös kuusi luonnonsuojelulain nojalla perustettua yksityistä suojelualuetta.

Suojelun perusteina olevat luontotyypit (ha)

Tietolomakkeen taulukko 3.1

  • Hiekkamaiden niukkamineraaliset niukkaravinteiset vedet (760)
  • Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (464)
  • Alpiiniset joet ja niiden penkereiden ruohokasvillisuus (210)
  • Vuorten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta (0,1)
  • Alpiiniset ja boreaaliset tunturikankaat (47500)
  • Subarktiset Salix-pensaikot (90)
  • Alpiiniset ja boreaaliset silikaattialustan niityt (200)
  • Fennoskandian runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (0,5)
  • Kostea suurruohokasvillisuus (2)
  • Vaihettumissuot ja rantasuot (2500)
  • Fennoskandian lähteet ja lähdesuot (3,7)
  • Cratoneurion-huurresammallähteet, joissa muodostuu kalkkiliejusaostumia (0,27)
  • Letot (90)
  • Aapasuot (6000)
  • Palsasuot (1160)
  • Vuorten kvartsipitoiset vyörysoraikot ja -lohkareikot lumirajalla (50)
  • Kasvipeitteiset kalkkikalliot (0,53)
  • Kasvipeitteiset silikaattikalliot (716)
  • Boreaaliset luonnonmetsät (525,8)
  • Tunturikoivikot (8000)
  • Boreaaliset lehdot (80)
  • Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior -tulvametsät (1,58)
  • Puustoiset suot (150)

Suojelun perusteina olevat lajit

Tietolomakkeen taulukko 3.2

  • helmipöllö, Aegolius funereus
  • jouhisorsa, Anas acuta
  • metsähanhi, Anser fabalis
  • lapinkirvinen, Anthus cervinus
  • suopöllö, Asio flammeus
  • tukkasotka, Aythya fuligula
  • lapasotka, Aythya marila
  • pyy, Bonasa bonasia
  • pulmussirri, Calidris alba
  • pikkusirri, Calidris minuta
  • lapinsirri, Calidris temminckii
  • keräkurmitsa, Charadrius morinellus
  • koskikara, Cinclus cinclus
  • sinisuohaukka, Circus cyaneus
  • laulujoutsen, Cygnus cygnus
  • tunturikiuru, Eremophila alpestris
  • ampuhaukka, Falco columbarius
  • tuulihaukka, Falco tinnunculus
  • kuikka, Gavia arctica
  • kaakkuri, Gavia stellata
  • kurki, Grus grus
  • selkälokki, Larus fuscus fuscus
  • naurulokki, Larus ridibundus
  • jänkäsirriäinen, Limicola falcinellus
  • sinirinta, Luscinia svecica
  • jänkäkurppa, Lymnocryptes minimus
  • pilkkasiipi, Melanitta fusca
  • mustalintu, Melanitta nigra
  • uivelo, Mergus albellus
  • keltavästäräkki, Motacilla flava
  • kivitasku, Oenanthe oenanthe
  • vesipääsky, Phalaropus lobatus
  • suokukko, Philomachus pugnax
  • pohjantikka, Picoides tridactylus
  • kapustarinta, Pluvialis apricaria
  • tundrakurmitsa, Pluvialis squatarola
  • lapintiira, Sterna paradisaea
  • lapinpöllö, Strix nebulosa
  • hiiripöllö, Surnia ulula
  • metso, Tetrao urogallus
  • mustaviklo, Tringa erythropus
  • liro, Tringa glareola
  • punajalkaviklo, Tringa totanus
  • ruijannokiperhonen, Erebia medusa polaris
  • naali, Alopex lagopus
  • ahma, Gulo gulo
  • saukko, Lutra lutra
  • pahtakeltto, Crepis tectorum ssp. nigrescens
  • myyränporras, Diplazium sibiricum
  • tuoksualvejuuri, Dryopteris fragrans
  • lapinleinikki, Ranunculus lapponicus
  • lettorikko, Saxifraga hirculus

Alueella on lisäksi 5 uhanalaista lajia.

Julkaistu 1.10.2019 klo 13.37, päivitetty 1.10.2019 klo 13.37

Julkaisija: