Inhottujärvi

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200035
Noormarkku, Pomarkku
604 ha
SPA

Alueen kuvaus

Inhottujärven alue muodostuu itse järvestä ja jonkin verran erillään olevasta Paapanselkä-Hanhilahden alueesta. Inhottujärvi on matala, rehevä säännöstelty järvi, joka on laajalti vesikasvillisuuden peittämä. Vain järven keskiosassa on pysyvästi avoin vesialue. Etenkin järven itäpää on erittäin merkittävä lintujen esiintymisalue ja järvi onkin Etelä-Suomen parhaita lintujärviä. Paapanselkä-Hanhilahti on entinen Inhottujärven lahti, joka nykyisin on laajalti vesijättönä.

Inhotun vesikasvillisuutta luonnehtii mosaiikkimainen pienipiirteisyys. Järvillemme tyypillistä vesikasvillisuuden vyöhykkeisyyttä ei ole, vaan kasviyhdyskuntien sijoittumisen määräävät virtausolot. Järvityyppinä Inhottu on rehevä osmankäämi-sarpiotyypin järvi. Järvessä näkyy selvä kulttuurivaikutus, joka ilmenee voimakasta eutrofiaa osoittavina lajeina.

Rantaluhtia Inhottujärvellä on vähän. Ne sijoittuvat pääosin aivan järven itäpäähän kapeina ja katkonaisina kaistoina Lassilanjoen varteen ja itärannalle sekä hieman laajempana alueena aivan järven pohjoisosaan. Ne ovat saravaltaisia ja rahkasammalpohjaisia. Tärkein sara on vesisara, jonka lisäksi tavataan mm. pullosara ja raate.

Myös ruovikoita on järvellä vähän. Mainittavimmat ruovikot ovat luoteisrannalla ja sekä itäpään saarten itärannoilla. Ilmaversoisten valtaamia alueita on etenkin järven itäpäässä Lassilanjoen ruopatun uoman molemmin puolin sekä saarten ja rantojen ruovikoiden ulkopuolella, mutta laajempia alueita on myös järven pohjoisosissa ja länsirannalla. Näillä alueilla kasvuston muodostavat pääasiassa järvikorte ja järvikaisla.

Laajimman kasvillisuusvyöhykkeen järven pohjois- ja itäpäässä muodostavat ilmaversoiskasvustojen pilkkomat runsaan vesikasvillisuuden alueet, jotka ovat myös parhaat lintuvesialueet. Vesikasvillisuus peittää yhtenäisenä kasvustona koko vesipinta-alan, jota luonnehtivat järvikaislan ja sarjarimmen rengaskasvustot. Näiden alueiden kasvien ja selkärangattomien eläinten tuotanto on kesän aikana hyvin suuri, ja ne ovat sekä kalan- että sorsanpoikasten tärkeitä ruokailualueita. Hyviä johtolajeja eli runsaina vain näillä alueilla tavattavia vesikasveja ovat tylppälehtivita, pikkupalpakko ja kilpukka. Myös isovesiherne on tavallinen.

Upos- ja kelluslehtisten muodostaman vesikasvillisuuden valtaamilla alueilla ilmaversoisten rengaskasvustojen osuus on edellistä pienempi. Yhdessä edellisen kasvillisuustyypin kanssa ne muodostavat Inhotun eutrofisimmat kasvillisuuskuviot, ja oleellisin ero on niiden suojaisuudessa. Upos- ja kelluslehtisten muodostamat alueet sijaitsevat eri kokoisina laikkuina lähempänä avovettä, joten ne ovat alttiimpia aallokolle, mikä pienentää ilmaversoisten kasvien osuutta. Veden vaihtuvuus on myös parempi, joten monet seisovia vesialueita kaihtavat ja suurempaa alkaliniteettiä suosivat vesikasvit kuten kalvasärviä, karvalehti, ahvenvita ja pikkuvesitähti ovat runsaimmillaan näillä alueilla.

Avoveteen rajautuvilla alueilla on harvan vesikasvillisuuden alueet, jotka edustavat tavanomaisempaa järvikasvillisuutta. Näillä alueilla valtalajeina ovat ulpukka ja ahvenvita ja runsaana vain täällä esiintyvät kaitapalpakko ja vesirikot. Myös pohjanlumme on kohtalaisen runsas.

Inhottujärvi on pesivän vesilinnustonsa puolesta maamme parhaita lintujärviä. Alueella pesii 18 vesilintulajia, joiden parimäärä on yhteensä lähes 450, mikä on valtakunnallista huippuluokkaa. Merkittävimmät alueet ovat järven itäpäässä Vasikkasaaren itäpuolella ja pohjoisosassa etenkin avoimen uoman länsipuolella. Lähes 70% vesilinnuista pesi järven itäosassa. Parimääriltään runsaimmat lajit ovat härkälintu (67), punasotka (69), tukkasotka (34), telkkä (55), nokikana (124) ja haapana (24). Suhteellisen runsaslukuisia ovat myös silkkiuikku (14), sinisorsa (14) ja tavi (13). Lisäksi alueella pesii muutamia pareja mustakurkku-uikkuja, laulujoutsenia, kanadanhanhia, heinätaveja sekä jouhisorsa ja isokoskelo.

Luhtalintujen kuten luhtahuitti, kurki, kahlaajat, västäräkit ja pensastasku sekä ruovikkolintujen kuten kaulushaikara, ruskosuohaukka, kerttuset ja pajusirkku, parimäärät samoin kuin niiden suhteelliset osuudet ovat vuosien mittaan nousseet merkittävästi. Tämä kertoo rantojen umpeenkasvun etenemisestä, ruovikoiden tuuhentumisesta ja luhtavyöhykkeiden laajentumisesta. Parimääriltään runsaimpia ovat luhtahuitti (4), kurki (5), taivaanvuohi (20), rantasipi (10), liro (9), keltavästäräkki (10), västäräkki (15), ruokokerttunen (107) ja pajusirkku (59).

Lokkilinnuista naurulokin kanta on vuosien aikana vähentynyt, mutta se on edelleen järven runsain laji (127 paria). Lisäksi kalatiiralla (24) ja pikkulokilla (30) on elinvoimainen kanta. Inhottujärvellä pesii useita parhaiden lintujärvien harvalukuisia lajeja kuten kaulushaikara, lapasorsa, ruskosuohaukka, punajalkaviklo ja rytikerttunen sekä satunnaisesti pikku-uikku ja uivelo. Inhottujärvi on myös yksi Suomen kolmesta mustatiiran vakituisesta pesimäpaikasta.

Järvi on tärkeä myös sieltä ravintonsa hakeville, mutta muualla tai järven tuntumassa pesiville linnuille, joita ovat mm. kaakkuri, nuolihaukka, mehiläishaukka, hiirihaukka, viirupöllö, pääskyt ja korppi. Lisäksi järvi on tärkeä muuttavien vesilintujen ja kahlaajien lepäily- ja ruokailualue.

Inhottujärven Natura-alueeseen kuuluva Paapanselkä-Hanhilahti on merkityksellinen ennen kaikkea keväällä muuttavien vesilintujen levähdysalueena, joskin pesimälinnusto on myös edustava. Alueella pesii mm. laulujoutsen, ruskosuohaukka, kurki ja heinätavi.

Suojelutilanne

Inhottujärven itäosa on pääosin perustettu yksityismaiden suojelualueeksi kuten myös osia Paapanselän alueesta.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Järven itäosa kuuluu seutukaavan luonnonsuojelu-alueeseen ja lähes kokonaan lintuvesien suojeluohjelmaan.

Paapanselkä-Hanhilahti kuuluu seutukaavan luonnonsuojelu-alueeseen.

Järven itäpuolisko ja Paapanselkä-Hanhilahti suojellaan luonnonsuojelulailla.

Länsipuolen vesialueet toteutetaan vesilailla.

Ruohokari ja pieni osa järven länsipuolen ranta-alueesta toteutetaan kaavalla.

Luontodirektiiviin luontotyypit

Alue on suojeltu vain lintudirektiivin perusteella ja siten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen I luontotyypit eivät ole alueen suojeluperuste.

Luontodirektiivin liitteen ll lajit

Alue on suojeltu vain lintudirektiivin perusteella ja siten alueella esiintyvät luontodirektiivin liitteen II lajit eivät ole alueen suojeluperuste.

Lutra lutra

saukko

Lintudirektiivin liitteen l linnut

Gavia stellata
Podiceps auritus
Botaurus stellaris
Cygnus cygnus
Mergus albellus
Circus aeruginosus
Grus grus
Porzana porzana
Tringa glareola
Sterna hirundo
Chlidonias niger
Lanius collurio

kaakkuri
mustakurkku-uikku
kaulushaikara
laulujoutsen
uivelo
ruskosuohaukka
kurki
luhtahuitti
liro
kalatiira
mustatiira
pikkulepinkäinen
Alueella esiintyy lisäksi yksi uhanalainen laji, jonka tarkemmat tiedot ovat vain maanomistajien ja muiden asianomaisten saatavissa.

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Podiceps grisegena

härkälintu

Anas acuta

jouhisorsa

Anas querquedula

heinätavi

Tringa totanus

punajalkaviklo

Falco subbuteo

nuolihaukka

Muuta lajistoa

Anas platyrhynchos
Anas penelope
Anas clypeata
Anas crecca
Aythya fuligula
Aythya ferina
Bucephala clangula
Gallinago gallinago
Tringa hypoleucos
Tringa ochropus

Anthus pratensis
Motacilla flava
Motacilla alba
Luscinia luscinia
Acrocephalus schoenobaenus
Acrocephalus scirpaeus
Carpodacus erythrinus
Emberiza rustica
Emberiza schoeniclus

sinisorsa
haapana
lapasorsa
tavi
tukkasotka
punasotka
telkkä
taivaanvuohi
rantasipi
metsäviklo
niittykirvinen
keltavästäräkki
västäräkki
satakieli
ruokokerttunen
rytikerttunen
punavarpunen
pohjansirkku
pajusirkku

Julkaistu 9.8.2013 klo 15.42, päivitetty 9.8.2013 klo 15.42

Aihealue: