Hyppää sisältöön

Iijoen suisto

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi FI1100601
Kunta Ii
Pinta-ala (ha)        1 621,9
Alueen tyyppi SAC
Alue kartalla Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu

Alueen kuvaus

Iijokisuisto on Suomen oloissa suurjoen suisto, joka on osaksi menettänyt luonnontilansa voimalaitosrakentamisessa ja jo sitäkin ennen ollessaan suuri tukinuiton järjestelykeskus, mutta jolla on edelleen erittäin paljon luontoarvoja. Iijokea myöten laskee mereen Koillismaan ja Pohjois-Pohjanmaan vesiä Maanselkää myöten. Vuosi- ja vuorokausisäännöstelyn takia Iijoen virtaus ei ole luontainen.

Iijokisuisto on monipuolinen alue, jolta löytyy 16 luontodirektiivin mukaista luontotyyppiä ja runsaasti harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja. Myös alueen linnustomerkitys on huomattava. Iijoen suistossa on monia erityyppisiä osia kuten pääuoma ja sen korkeat saaret (Niittysaari ym.) suiston yläreunalla, suuret mannermaiset Tangonsaari ja Karhu, joiden merenpuoleinen laita on merenrantaniittyjä, pitkät suistouomien halkomat ja katkomat niemet, ja suojaiset saaret kuten Koni ja Pensaskari sekä mereisemmät suiston ulkoreunan saaret kuten Hahtikari ja Käyränkari. Iijokisuiston kokonaisuuteen sisältyy myös Niittysaaaren perinnemaisema-alue.

Laajassa mielessä koko Iijokisuisto edustaa jokisuistoja ollen hyvä ja monipuolinen luontotyyppinsä edustaja. Suiston sisällä on jokihaarojen ja virtauksen kehityksen myötä irtikuroutuneita juoluoita ja lahtien maankohoamisen myötä irtautuneita lampia, jotka tyypiltään vastaavat lähinnä mannerfladoja. Kluuvit ja umpeenkasvavat lammet ovat lajistoltaan vaihtelevia. Arvokasta vesikasvillisuutta on mm. Sarrion ja Tupon kluuveissa.

Suiston ulkoreunoilla on kivikkorantoja. Hiekkarantoja suistossa on vain pienialaisesti, vaikka suiston pohja on laajalti hiekkainen. Sen sijaan eräät hiekkamaiden läjitysalueet (etenkin Pirttikarin hietikko) ovat laajahkoja "sekundaarihiekkarantoja". Erikoisuutena Karhun saaressa on kannakseksi muotoutunut myrskyn muovaama edustava tombolo-hiekkaranta, joka erottaa kluuvin ja luhdan merestä saaren länsikärjessä. Hiekkainen maaperä näkyy suiston ulkoreunalle muodostuneina laajahkoina hiekkasärkkinä.

Merenrantaniittyjä on etenkin suurten suistosaarten ulkorannoilla; myös Tupakkaleton niityt ovat edustavia. Tulvaniittyjä, jotka sijaitsevat jokihaarojen osilla, mihin meriveden korkeusvaihtelu ei yllä usein, esiintyy niukasti. Runsaslajisia kuivia ja tuoreita niittyjä sekä hakamaata löytyy vielä Niittysaaren perinnemaisema-alueelta, vaikka alueen aktiivinen hoito onkin päättynyt.

Maankohoamisrannikon primaarisukkessiovaiheiden luonnontilaisia metsiä (9030) on etenkin ulommissa suistosaarissa ja suurten suistosaarten reunoilla, ja ne ovat monin paikoin edustavia. Lehtimetsät edustavat puna-ailakki-tesmatyyppiä ja mesiangervotyyppiä (lehtoja) sekä karumpaa ruohokanukkametsälauhatyyppiä. Luonnontilaisia havumetsiä on niukasti. Myös tulvavaikutteisia metsiä ja metsäluhtia esiintyy alueella. Karhun saaren länsiosan luhtainen ja kasvillisuudeltaan mosaiikkimainen kluuvien, avo- ja pensasluhtien, lehtojen ja koivikoiden kokonaisuus on erityisen arvokas. Alueella esiintyy mm. uhanalaisia suomyrtti- ja harmaaleppäluhtia.

Iijokisuistossa on Suomen merkittävin lietetattaren (Persicaria foliosa) esiintymä. Lietetatar on hyvin tyypillinen suistolaji. Iijokisuiston vedenkorkeus seurailee meriveden korkeutta, tosin suojaisissa osissa melko hitaasti. Lietattaren kasvupaikat sijaitsevat vyöhykkeellä, joka on noin 10 cm keskiveden alapuolella ja 10 cm yläpuolella. Lietetattarella on noin 40 osaesiintymää. Laji on yksivuotinen ja vuosittain kasvupaikka voi vaihdella. Oleellista onkin, että lajilla on riittävästi sopivia elinympäristöjä tarjolla. Iijokisuistosta voidaan erottaa ainakin seitsemän erilaista lietetattaren kasvupaikkatyyppiä:

1. Osittain irti kuroutuneet juoluat, joissa rehevä ranta- ja vesikasvillisuus. Pysyvän esiintymän edellytys on todennäköisesti tulvanaikainen virtaus. Esiintymät ovat (Iijoella) erittäin runsaita.
2. Suhteellisen voimakasvirtaisten sivuhaarojen (Tangon- ja Sarrionhaara) mutkien sisäkaarteen niityt ja saarien alapuoliset suojaiset kohdat. Esiintymät ovat melko runsaita.
3. Laakeitten melko mereisten niittysaarten suiston (tai ylä-)puoleiset rannat ja saarten sivut esiintymät ovat runsaita.
4. Hitaasti virtaavien sivu-uomien ja uomien saarten rannat, jos niitä ei ole ruopattu jyrkiksi. Hiekkapohja, jolle on laskeutunut ohut kerros mutaa ja kariketta on paras kasvupaikka. Esiintymät ovat useimmmiten hyvin runsaita.
5. Pääuoman korkeitten saarien ylä- ja alosat, joita kivikko ja matalikko suojaavat (kuten Niittysaaren yläosa).
6. Suistosysteemin rehevät, kaislasaarten suojaamat lahdet. Esiintymät voivat olla runsaita.
7. Vaiheittain (ulospäin) mereisemmäksi muuttuvan lahden osin kivikkoinen ranta, jossa suojaisia lahdenperukoita. Esiintymät ovat sisäosissa runsaimpia ja niukkenevat merelle päin.

Osa suiston saarista on loma-asutuskäytössä ja rantoja ja veneväyliä on ruopattu. Mantereen läheisillä saarilla on harjoitettu metsätaloutta. Iijokisuisto on laaja ja monimuotoinen suurjoen suisto, jolta löytyy runsas maankohoamisrannikon luontotyyppien kirjo.

Iijoen alaosan valjastus on heikentänyt hiekan ja lietteiden kulkeutumista suistoon. Iijoki on luontaisesti melko ruskeavetinen, mutta valuma-alueen metsänojitukset ja laajat turvetuotantoalueet ovat lisänneet humuksen määrää entisestään. Myös Iijokivarren maatalouden ja yläpuolisten asutuskeskusten jätevesien ravinteita päätyy suistoon.

Alueen saaret ovat maakunnallisesti erittäin merkittäviä maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsien ja luhtien esiintymisen ja sukkessiosarjojen kannalta. Erityisesti Karhun saaren länsiosan luhtainen alue on harvinaisen laaja ja arvokas kokonaisuus uhanalaisine luontotyyppeineen. Pienissä kluuveissa ja juoluoissa on monimuotoista vesikasvillisuutta.

Iijokisuisto on Suomen merkittävin ja laajin lietetattaren esiintymä-alue.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit (lukuun ottamatta edustavuudeltaan luokkaan D luokiteltuja luontotyyppejä ja populaation merkittävyyden osalta luokkaan D luokiteltuja lajeja) kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys, alueen käyttöä ohjaamalla ja hoitotoimenpitein. Luontotyypin, lajin ja populaation määrää lisätään ja elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Iijoen suistoon sisältyy Niittysaaren arvokas perinnemaisema-alue.

Kohteen suojelun toteutuskeinoina ovat maankäyttö- ja rakennuslaki ja vesilaki ja ympäristönsuojelulaki.

Alueen tietolomake

Luontodirektiivin luontotyypit

Koodi Nimi Pinta-ala, ha
1110 Vedenlaiset hiekkasärkät 220
1130 Jokisuistot 660
1150 Fladat, kluuvijärvet ja laguuninomaiset lahdet 7,2
1220 Kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus 1
1630 Itämeren boreaaliset rantaniityt 10
1640 Itämeren boreaaliset hiekkarannat, joilla on monivuotista ruohovartista kasvillisuutta 3
6270 Fennoskandian runsaslajit kuivat ja tuoreet niityt 1,5
6450 Pohjoist, boreaaliset tulvaniityt 20
7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 30
9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 200
9050 Boreaaliset lehdot 58
9070 Fennoskandian hakamaat ja kaskilaitumet 3
9080 Fennoskandian metsäluhdat 15
91E0 Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior -tulvametsät (Alno-Padion, Alnion incanae,
Salicion albae)
5
91D0 Puustoiset suot 1,24

Lajit

Lietetatar         Persicaria foliosa
Saukko Lutra lutra
 

 

Julkaistu 24.7.2013 klo 8.38, päivitetty 27.11.2019 klo 11.02