Hyppää sisältöön

Heinlahti

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi

FI0416006

Kunta

Pyhtää

Pinta-ala

196 ha

Aluetyyppi

SPA

Alue kartalla Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu (kirjoita hakuun paikan nimi)

Alueen kuvaus

Heinlahti on valuma-alueeltaan melko pieni sisälahti, joka on yhteydessä Suomenlahteen kapean salmen kautta. Vesialue on kauttaaltaan matalaa ja lahden rantoja reunustaa lähes yhtenäinen, muttei erityisen leveä järviruo'on ja merikaislan muodostama ruovikkovyöhyke. Suurin osa lahdesta on avovettä. Lakeaa suursara- ja heinäniittyä esiintyy etenkin lahden länsirannalla. Itäranta on suurelta osin karua kivikko- ja kalliorantaa, jossa kasvaa kituliasta männikköä. Länsipuolen niityt ovat pääasiassa luonnontilaisia tai laidunnettuja. Laidunnus pitää rantaniittyjä matalakasvuisena.

Heinlahden lintuvedelle on luonteenomaista meriveden laskiessa lahden rannoille paljastuvat laajat lietevyöhykkeet. Vastaavasti korkealla vedellä vesi nousee alaville rantaniityille. Tästä syystä Heinlahti vetää puoleensa erityisesti kahlaajia ja puolisukeltajasorsia. Mataluutensa ja heikon vedenvaihtuvuutensa vuoksi Heinlahti kuitenkin jäätyy nopeasti syksyllä ja vapautuu jäistä myöhään keväällä, mikä vähentää varsinkin lahden kevätmuuton aikaista merkitystä.

Lahden kasvillisuuden erikoispiirteenä on monipuolinen näkinpartaislajisto, johon kuuluu mm. eräitä harvinaisuuksia. Rantalajistoon kuuluu lisäksi mm. Kymenlaaksolle tunnusomainen ilmaversoisvyöhykkeen laji, piuru (Scolochloa festucacea). Pohjoisosan rantaniityillä on edustettuna pinta-alaltaan varsin laaja meriluikka-rönsyrölli (Eleocharis uniglumis - Agrostis stolonifera) -niittytyyppi.

Heinlahti on tärkeä muutonaikainen levähdysalue. Kasvillisuudeltaan Heinlahti on melko edustava. Lahden pohjoisosaa reunustavat matalakasvuiset, laidunnetut rantaniityt, jotka lajistonsa puolesta luokitellaan arvokkaisiin perinnebiotooppeihin. Lahden kalataloudellinen arvo on myös suuri. Varsinkin Heinlahden jyrkähkö itäranta on suurelta osin rakennettu. Länsiranta puolestaan rajoittuu pääosaksi peltoihin. Lahden suun yli on vedetty sähkölinja. Alue on ainakin toistaiseksi rauhoitettu metsästykseltä, mikä on tehnyt lahdesta eteläisen Kymenlaakson yhden merkittävimmistä syksyisistä sorsien levähdysalueista.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.2 mainitut lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintään alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavaa tavoitetta:

  • alueella vallitseva lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys.
  • lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein.

Linkki tietolomakeeseen jonka taulukoissa 3.1 on lueteltu suojelun perustana olleet luontotyypit ja taulukossa 3.2 suojeluperusteena olleet lajit. (pdf)

Suojelutilanne

Heinlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin (A II 1.11.).

Kohteen suojelu on toteutettu luonnonsuojelulailla perustamalla yksityismaan luonnonsuojelualue.

Laji Tieteellinen nmi
jouhisorsa Anas acuta
lapasorsa Anas clypeata
heinätavi Anas querquedula
harmaasorsa Anas strepera
metsähanhi Anser fabalis
harmaahaikara Ardea cinerea
punasotka Aythya ferina
tukkasotka Aythya fuligula
lapasotka Aythya marila
kaulushaikara Botaurus stellaris
valkoposkihanhi Branta leucopsis
lapinsirri Calidris temminckii
ruskosuohaukka Circus aeruginosus
ruisrääkkä Crex crex
pikkujoutsen Cygnus columbianus bewickii
laulujoutsen Cygnus cygnus
nuolihaukka Falco subbuteo
kurki Grus grus
merikotka Haliaeetus albicilla
pikkulepinkäinen Lanius collurio
selkälokki Larus fuscus fuscus
pikkulokki Larus minutus
naurulokki Larus ridibundus
jänkäsirriäinen Limicola falcinellus
uivelo Mergus albellus
keltavästäräkki Motacilla flava
kivitasku Oenanthe oenanthe
sääksi Pandion haliaetus
vesipääsky Phalaropus lobatus
suokukko Philomachus pugnax
mustakurkku-uikku Podiceps auritus
luhtahuitti Porzana porzana
räyskä Sterna caspia
kalatiira Sterna hirundo
mustaviklo Tringa erythropus
liro Tringa glareola
punajalkaviklo Tringa totanus


 

Julkaistu 3.9.2013 klo 12.09, päivitetty 13.12.2019 klo 15.44