Hämeenkangas

Koodi
Kunta
Pinta-ala
Aluetyyppi

FI0200024
Jämijärvi, Kankaanpää, Ikaalinen
4369 ha
SCI

Alueen kuvaus

Hämeenkangas on laaja, suureksi osaksi suomaiseman reunustama geologisesti ja biologisesti erittäin merkittävä harjualue. Runsaat 15 kilometriä pitkä alue käsittää suuren saumaselänteen, siihen liittyvän saumalaajentuman, useita kookkaita harjukuoppia, rantatasanteita, törmiä ja monin paikoin edustavia rantavallisarjoja, joihin liittyy myös dyynejä.

Harjualueen korkeimmat ja arvokkaimmat osat ovat alueen itäosassa oleva Soininharju-Niiniharjun alue. Lakikorkeus on n. 180 metriä merenpinnan yläpuolella ja n. 80 metriä Jämijärven pinnasta. Kasvillisuus on täällä kuten koko harjualueella pääosin kanervatyypin tai jäkälätyypin kangasmetsää. Soininharjulla on myös nummimaisia kasviyhdyskuntia ja kasvillisuus on erittäin edustavaa.

Lajistoon kuuluvat mm. uhanalaiset hietaneilikka ja harjukeltalieko sekä kanervisara, kangaskorte ja kangasajuruoho. Alueella tavataan myös useita harvinaisia jäkälälajeja. Kangaskiuru pesii koko harjualueella. Niiniharjun itäosassa, loivalla etelärinteellä on pienialainen lehmusesiintymä, jossa kasvaa useita kymmeniä pensasmaisia ja muutamia puumaisia lehmuksia johtuen poikkeuksellisen edullisista lämpöoloista. Pääasiassa puusto koostuu hyvin vanhoista männyistä ja kuusista, joitten joukossa on runsaasti isoja rauduskoivuja ja jonkin verran haapoja. Aluskasvillisuutena kasvaa varpuja, sananjalkoja, kieloja ja mm. yövilkka.

Hämeenkankaan alueeseen kuuluu useita harjun reuna-alueen soita. Harjun pohjoisosan itäreunalla sijaitseva Viheräperänkeidas on tyypillinen pohjois-satakuntalainen kermikeidas. Suolla on yhtäjaksoisia kanerva-rahkarämekermejä ja niiden kanssa vuorottelevia laajoja ja upottavia sammal- ja ruoppakuljuja. Allikkomuodostus on melko heikkoa. Suon länsiosassa on laaja lyhytkortinen neva sekä aivan harjun reunassa minerotrofista saranevaa.

Harjun länsireunalla oleva Isokeidas on luonteeltaan edellisen kaltainen, joskin kuivempi. Allikoita on jonkin verran enemmän. Vaarinnevankeidas ja Rapakonneva ovat harjun itäosan eteläreunaa reunustavia ohutturpeisia keidassoita, joita luonnehtivat keskustan heikko kehittyneisyys, reunaluisun vähäpätöisyys ja laiteen miltei täydellinen puuttuminen. Vallitseva suotyyppi on rahkaräme, joskin lyhytkorsinevaa ja rahkaista tupasvillarämettä on myös runsaasti. Kasvillisuudessa on selvää lähdevaikutusta. Kasviston erikoisuutena ovat länsipäässä tavattavat kaarlenvaltikat.

Aivan Hämeenkankaan itäpäässä on Konkanneva, jossa harjun kupeessa on useita lähteitä. Niistä osa on runsasvetisiä, osa tihkupintoja vailla avoimia lähteensilmiä. Lähteistä saa alkunsa pikkupurojen verkosto, joka yhdistyy suon itäpuolella Lähdetojaksi. Lähteillä on monilajista lähteikkö- ja lettokasvillisuutta pieninä laikkuina. Suuri osa suosta on korpirämettä, isovarpurämettä ja varsinaista korpea ja lähteiden lähellä lähdekorpia. Suon ja lähteikköjen kasvistoon kuuluvat mm. lähdesara, korpisara, purolitukka, kevätlinnunsilmä, harajuuri, lehtokorte, soikkokaksikko, käenkukka ja hetekaali sekä puronvarren puissa kasvava raidankeuhkojäkälä.

Hämeenkankaalla ja sen välittömässä läheisyydessä on useita merkittäviä lähteikköjä. Isokeitaan eteläpuolella on Pansian lähteikkö, ja siitä lähtevä puro ja sen reunuskorpi. Lähteestä otetaan varovaisesti talousvettä. Puusto on keski-ikäistä, kuusivaltaista sekametsää. Lähteikkö- ja korpikasvillisuus on suhteellisen edustavaa. Alueella tavataan korpinurmikan erillisesiintymä ja purossa kasvaa purosätkin. Muita alueen lajeja ovat mm. kevätlinnunsilmä, lehtotähtimö ja luhtalemmikki.

Kuninkaanlähde on osittain padottu ja pengerretty vuolaasti pulppuava lähde ja puro kuusivaltaisine reunuspuustoineen. Kasvillisuus on tyypillistä lähdelajistoa, johon kuuluvat mm. lähdesara, purosätkin ja luhtalemmikki. Harjun eteläreunalla sijaitseva Mustakeitaan lähde on runsasvetinen laaja lähteikkö, joka ei ole pahemmin kärsinyt hienovaraisesta vedenotosta. Kasvillisuudessa on runsaasti lähdesaraa. Muukin lähdekasvillisuus on hyvin kehittynyt ja siihen kuuluu mm. siniheinä, käenkukka, lähdetähtimö ja lähdesammalia.

Hämeenkankaan itäosan pohjoispuolella sijaitsevat Narvin ja Kylmänmyllyn uhrilähteet. Ne ovat runsasvetisiä lähteikköjä, joihin liittyy perimätietoa ja joista on tullut merkittävä turistikohde. Tästä huolimatta lähteiköt ovat säilyneet varsin luonnontilaisina ja erityisesti länsipuolen laaja ja rehevä ruoho- ja heinäkorpi on täysin luonnontilainen. Lähteikköjen erikoisuutena ovat lukuisat vesialueen pohjalla pulppuavat lähteensilmät, joissa hiekka on koko ajan liikkeessä muodostaen leveitä vatimaisia hiekkapyörylöitä. Kasvillisuudessa erityisesti korpien lajisto on hyvin edustettuna. Sammalissa on sekä korpien että lähteiden lajistoa.

Krupulahden lähteikössä on luonnontilainen tihkupinta, jossa on useita purkautumispaikkoja. Kasvistossa on mm. kevätlinnunsilmä, lehtotähtimö ja hiirenporras.

Edellisestä itään olevat Mielahden lähteet ovat kovertuneet hiekkakankaaseen muodostaen jyrkkiä ja korkeita törmiä sekä kanjonimaisia lähdepuroja. Kasvistollisesti lähteiköt ovat monipuolisia. Lajistoon kuuluvat mm. aaltolehväsammal, kampasammal ja lähdelehväsammal.

Hämeenkangas on lähes kokonaan puolustusvoimien harjoitusalueena.

Suojelutilanne

Pansianlähde on luonnonsuojelualueena.

Hämeenkangas on suurimmaksi osaksi valtion omistuksessa.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Harjualue kuuluu lähes kokonaan harjujensuojeluohjelmaan ja se on seutukaavassa arvokkaana harjualueena.

Viheräperänkeidas kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan.

Niiniharjun lehto kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan ja seutukaavan luonnonsuojelualueeseen.

Pansianlähde ja puronvarsi, Kuninkaanlähde, Kylmämyllynlähde, Krupulahden ja Mielahden lähteet sekä Hämeenkankaan lievetasanne ovat seutukaavan luonnonsuojelualueina.

Vaarinnevankeidas ja osa Isokeitaasta on seutukaavan suojelualueena.

Suurin osa koko alueesta on seutukaavassa varattu puolustusvoimien käyttöön erityisalueena.

Alueen suojelu toteutetaan luonnonsuojelulailla ja maa-aineslailla sekä vähäisin osin myös vesilailla ja metsälailla.

Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.

Luontodirektiivin luontotyypit

Pikkujoet ja purot (3260)

<1%

Keidassuot* (7110)

13%

Lähteet ja lähdesuot (7160)

<1%

Lehdot (9050)

<1%

Harjumetsät (9060)

86%

*priorisoitu luontotyyppi

Luontodirektiivin liitteen II lajit

Alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen II lajeja.

Lintudirektiivin liitteen I linnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin liitteen I linnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Grus grus

kurki

Tringa glareola

liro

Pluvialis apricaria

kapustarinta

Sterna hirundo

kalatiira

Tetrao urogallus

metso

Lullula arborea

kangaskiuru

Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut

Kohde ei ole suojeltu lintudirektiivin perusteella ja siten kyseisen direktiivin tarkoittamat säännölliset muuttolinnut eivät ole alueen suojeluperuste.

Muuta lajistoa

Carex paniculata

lähdesara

Ranunculus trichophyllus

purosätkin

Diphasiastrum complanatum ssp. chamaecyparissus

harjukeltalieko

Phylloscopus trochilus

pajulintu

Carduelis flammea

urpiainen

Emberiza citrinella

keltasirkku

Anthus trivialis

metsäkirvinen

Numenius arquata

isokuovi

Vanellus vanellus

töyhtöhyyppä

Anthus pratensis

niittykirvinen

Motacilla alba

västäräkki

Tringa nebularia

valkoviklo

Motacilla flava

keltavästäräkki

Carduelis spinus

vihervarpunen

Loxia ap.

käpylintu

Lagopus lagopus

riekko

Dianthus arenarius

hietaneilikka

Chiloscyphus cuspidatus

ota-alvesammal

Julkaistu 9.8.2013 klo 14.51, päivitetty 9.8.2013 klo 14.51

Aihealue: