Hyppää sisältöön

Haaviston alueet

Natura 2000 -kohteiden tietoja päivitetään

Natura 2000 -kohteiden tiedot ovat osin muuttuneet. Kaikkien kohteiden tietoja ei ole vielä päivitetty tähän verkkopalveluun. Ajantasaiset tiedot ovat karttapalvelussa:

Koodi

FI0100050

Kunta

Karkkila

Pinta-ala

59 ha

Aluetyyppi

SCI

Lataa tiivistelmä virallisen Natura-tietolomakkeen tiedoista (20.8.1998)

FI0100050.pdf

Alueen kuvaus

Karkkilan itäosassa, Haaviston kylässä sijaitseva Natura-alue, joka koostuu seitsemästä erillisestä osasta. Haaviston seutu on kasvillisuudeltaan poikkeuksellisen rehevää, ja Natura-alueelle sijoittuvat Uudenmaan parhaimpiin kuuluvat lettosuot, lähteiköt ja vuorijalavalehto.

Haaviston Natura-alue on luonnoltaan hyvin monipuolinen kokonaisuus ja tärkeimpiä uhanalaisten kasvilajien esiintymisen keskittymiä Uudellamaalla. Useita luontodirektiivin luontotyyppejä esiintyy alueella hyvin edustavina.

Kohteen seitsemän osa-aluetta ovat: pohjoisimpana Kivilammin lounaispuolisessa laaksossa sijaitseva kostea tervaleppäluhta, edustavaa lettoa olevat Päällinen-lammen rantasuot, Päälliseltä itään sijaitseva, useita erittäin edustavia lettotyyppejä käsittävä Iilammin suot, Iilammilta etelään sijaitseva Kolkanhaavistonnummen lähteikkö, Haaviston kylätaajaman tuntumassa Parsilanjärvestä laskeva, vuolaasti virtaava Sitinoja sekä eteläisimpänä sijaitsevat osa-alueet Koirakallio ja Herneojankallio.

Haavistossa on ollut useita muitakin kasvillisuudeltaan hyvin arvokkaita suo- ym. alueita, mutta suuri osa niistä on muuttunut ojitusten ja hakkuiden seurauksena.

Seuraavassa esitellään kohteen eri luontotyyppejä edustavat osa-alueet.

Suot

Alueella ovat Uudenmaan edustavimmat lettosuot. Letot ovat Etelä-Suomessa uhanalaisia suotyyppejä. Haavistolla esiintyy luonnontilaisina useita eri lettotyyppejä, joten kokonaisuus on erittäin arvokas.

Iilammin suot

Paras lettoalue on Iilammin suot. Iitalammin itäpäässä on järviruokovaltaista avolettoa, Iilammin ympärillä lettonevaa ja Vähäsuolla varsin laajalti lettorämettä ja lettokorpea. Alueelta on tavattu mm. luontodirektiivin liitteen laji kiiltosirppisammal (Drepanocladus vernicosus)

Alueella esiintyviä muita uhanalaisia lajeja ovat lettotuhkelo (Bovista paludosa), punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata), nuijasara (Carex buxbaumii), röyhysara (Carex appropinquata), lettovilla (Eriophorum latifolium) ja sykeröpiippo (Luzula sudetica). Muuta lettolajistoa edustavat mm. vilukko, soikkokaksikko, keltasara, hernesara sekä useat lettosammalet.

Päällisen alue

Päällinen-lampea ympäröi kauttaaltaan lettonevareunus, joka lammen itäpäässä vaihettuu lettorämeeksi. Alueella esiintyviä uhanalaisia lajeja ovat nuijasara (Carex buxbaumii), punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata), lettovilla (Eriophorum latifolium), röyhysara (Carex appropinquata), sykeröpiippo (Luzula sudetica), matosammal (Pseudocalliergon trifarium), pohjansirppisammal (Warnstorfia tundrae) ja lettokilpisammal (Cinclidium stygium). Muuta lettolajistoa edustavat mm. äimäsara, keltasara ja hernesara.

Kolkanhaavistonnummen lähteikkö

Myös Kolkanhaavistonnummen lähteikköalueen lounaisosassa on pieni lettokorpi ja avoletto, jonka uhanalaisia lajeja ovat lettovilla (Eriophorum latifolium) ja sykeröpiippo (Luzula sudetica).

Kolkanhaavistonnummen osa-alueella esiintyy erittäin edustavia lähteitä ja lähdesoita. Alueella on useita lähdepuroja, joista tosin kaikki eivät ole enää luonnontilaisia. Myös hakkuut ovat muuttaneet luonnontilaa, mutta jäljellä on vielä hyvin arvokkaita osia.

Alueella esiintyy runsaasti vaateliasta lehto-, lähteikkö- ja lettolajistoa. Uhanalaista lajistoa edustavat punalatva (Eupatorium cannabinum, ainoa lähteikköesiintymä Suomessa), tuoksumatara (Galium odoratum), harsosammal (Trichocolea tomentella) ja lehtohavusammal (Thuidium tamariscinum).

Metsät

Sitinojan alue

Parsilanjärven eteläpuolella Sitinojan varsilla on erittäin edustavaa raviini- ja rinnelehtoa. Tämä lehtotyyppi on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla ja siten hyvin harvinainen.

Lehdon pohjoisosassa vuorijalava on pääpuulajina. Vuorijalava on luokiteltu valtakunnallisesti ja Uudellamaalla silmälläpidettäväksi, taantuneeksi lajiksi. Suurten jalavien rungoilla kasvaa uhanalaista haapariippusammalta (Neckera pennata).

Lehto on pohjoisosiltaan hyvin jyrkkärinteinen ja luonnontilainen. Vaateliasta lehtolajistoa edustavat mm. korpinurmikka, lähde- ja lehtotähtimö, imikkä, humala, pähkinäpensas, lehmus ja vaahtera. Kotkansiipi on hyvin runsas Sitinojan rannoilla.

Kivilammen lounaispuolinen metsäluhta

Myös Kivilammen lounaispuolinen metsäluhta edustaa harvinaista luontotyyppiä ja on säilynyt poikkeuksellisen luonnontilaisena. Pääpuulajina on tervaleppä, jonka lisäksi puustossa on melko runsaasti saarnea. Osa tervalepistä on hyvin vanhoja ja kookkaita. Luhta on hyvin märkä, ja siinä kasvaa mm. harvinaisehkoa nevaimarretta.

Iilammin suot

Iilammin soiden osa-alueella esiintyy pienialaisena myös boreaalista luonnonmetsää sekä edustavaa kuusivaltaista puustoista suota. Vanhaa luonnonmetsää on Iilammin ja Kyröinsuon välisessä metsäsaarekkeessa, jossa on myös kasvilajistoltaan edustava kalkkilohkare. Lohkareella kasvaa vaateliaita sammal- ja putkilokasvilajeja. Edustavaa, luonnontilaista korpea puolestaan on Iitalammin ja Iilammin välissä.

Kalliot

Haaviston pyrokseenigneissialueella on useita arvokkaita kallioalueita, joista Koirakallio ja Herneojankallio ovat merkittävimpiä. Etenkin Koirakalliolla on erikoista, ravinteisuutta osoittavaa seinämäkasvillisuutta, jossa on uhanalaisia jäkälä- ja sammallajeja.

Koirakallio

Koirakallion eteläosa on kallioista korkein: sen korkeus merenpinnasta on 100 metriä ja läheiseen peltoon verrattuna 40 metriä. Kallion länsi- ja eteläreuna ovat jyrkänteiset.

Koirakalliolla on erikoislaatuista meso-eutrofista seinämäkasvillisuutta, joka erityisesti jäkälälajistoltaan on hyvin erikoinen. Kalliokasvillisuus on hyvin luonnontilaista. Lajistossa on runsaasti kalkinsuosijoita sekä sellaisia lajeja, jotka yleensä esiintyvät ainoastaan kalkkikallioilla.

Koirakallion uhanalaiseen itiökasvilajistoon kuuluvat suomupullokas (Endocarpon adscendens), kalliokeuhkojäkälä (Lobaria scrobiculata), haprakarvesammal (Frullania fragilifolia), isokarvesammal (Frullania tamarisci) ja varjokultajäkälä (Leproplaca chrysodeta).

Muuta vaateliasta kasvilajistoa Koirakalliolla edustavat mm. kangasajuruoho, hietaorvokki, ukontulikukka, haisukurjenpolvi, tummaraunioinen sekä hyvin monilajinen sammal- ja jäkälälajisto. Kallion juurella on rehevää lehtoa.

Herneojankallio

Myös Herneojankallion lounaisseinämällä esiintyy meso-eutrofista kasvillisuutta ja useita vaateliaita kasvilajeja, mm. uhanalainen ruutusammal (Conocephalum conicum), hietaorvokki, ukotulikukka, tummaraunioinen, haisukurjenpolvi, limisiimasammal (Myurella julacea), kalkkikarvasammal (Ditrichum flexicaule), kalkkikahtaissammal (Distichium capillaceum), pallosammal (Plagiopus oederi), oravisammal (Leucodon sciuroides), kielikellosammal (Encalypta streptocarpa), kalkkikiertosammal (Tortella tortuosa), kivikutrisammal (Homalothecium sericeum) ja siloriippusammal (Neckera complanata) sekä Uudellamaalla harvinaistunut raidankeuhkojäkälä (Lobaria pulmonaria).

Vesistöt

Sitinoja

Parsilanjärven eteläpuolisen vuorijalavalehdon alueella on myös edustava pienvesi, Sitinoja. Puron uoma on tällä kohdin luonnontilainen, kivinen, ja alueella on pieniä putouksia. Luontotyyppinä pikkujokien ja purojen vesikasvillisuus on luonnontilaisena hyvin harvinainen Uudellamaalla. Purokivillä kasvaa uhanalaisia itiökasvilajeja kuten kalliopunossammal (Porella cordaeana), koskisiipisammal (Fissidens pusillus) ja sinikesijäkälä (Leptogium cyanescens). Purolla talvehtii koskikaroja.

Päällinen ja Iilammi

Alueella olevat pienet lammet Iilammi ja Päällinen on luokiteltu luontotyyppiin humuspitoiset lammet ja järvet. Ne ovat arvokkaita osana ekologista kokonaisuutta, jonka lammet ja rantaletot muodostavat.

Suojelun toteutuskeinot

Iilammin soista suurin osa kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Haaviston vuorijalavalehto kuuluu kokonaisuudessaan valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Suurin osa Kolkanhaavistonnummen lähteiköstä ja Päällisen alueesta ovat vahvistetun seutukaavan suojelukohteita. 

Kaikki Natura-kohteen osa-alueet, eli edellämainitut alueet sekä Koirakallio ja Herneojankallio ja Kivilammin lounaispuolinen metsäluhta suojellaan perustamalla alueille luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet.

Julkaistu 25.7.2013 klo 15.42, päivitetty 25.7.2013 klo 15.42

Julkaisija: