Etelänevan-Viitasalonnevan-Seljäsennevan alue

Koodi FI1000026
Kunta Kannus, Kokkola
Pinta-ala 2506 ha

Aluetyyppi

SAC

Alue kartalla

Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu

Alueen kuvaus

Etelänevan-Viitasalonnevan-Ison Seljäsennevan alue on laaja ja monipuolinen kokonaisuus ja yksi Keski-Pohjanmaan tärkeimpiä soidensuojeluohjelman kohteita. Alue sijaitsee Kokkolan ja Kannuksen kaupunkien alueilla.
Suoalue sijaitsee Suomenselän aapasuovyöhykkeellä, mutta kokonaisuudessa on myös keidassuoalueita. Paskalampinneva on aapasuo, jonka keskusta on mesotrofista rimpinevaa.
Eteläneva on aapasuo. Alueella mesotrofista rimpinevaa ja lettonevaa. Myös Klupunneva, jota ei ole soidensuojeluohjelman rajauksessa on mesotrofista rimpinevaa.
Paskalampinnevan ja Linttirämeen välisellä alueella sijaitsee Hautakangas, jolla esiintyy vanhaa metsää. Viitasalonnevan alue on vaihtelevaa suoyhdistymätyypiltään. Siellä on sekä aapa- että keidassuon piirteitä.
Ison Seljäsennevan alue on luonnontilainen suoalue, jolla sijaitsee sekä keidas- että aapasuoalueita.
Pyssyjärvennevan ja Ison seljäsennevan keskellä sijaitsee Iso Seljäsenjärvi.
Lehdonjärvi on vuosisadan vaihteessa laskettu järvi. Sen arvo perustuu linnustoon, alueella pesii naurulokkikolonia jossa on 700 paria.
Kasvistollisesti arvokkaimpia alueita ovat Eteläneva ja Viirineva. Niiden kasvilajistoon kuuluu useita sekä valtakunnallisesti että alueellisesti uhanalaisia kasveja. Valtakunnallisesti uhanalaisia ovat lettosara ja kaitakämmekkä, jotka ovat alueellisesti erittäin uhanalaisia. Lisäksi alueella tavataan hoikkavillaa, suovalkkua, rimpivihvilää, vaaleasaraa ja punakämmekkää. Sammalista alueella esiintyy mm. kiiltosirppisammal, lettokuirisammal, lettolehväsammal ja lettokynsisammal. Alueella esiintyy metsäpeuroja.
Luontotyypeistä kohteella esiintyy mm. boreaaliset luonnonmetsät (10 ha) ja humuspitoiset lammet ja järvet (3,6 ha).

Alue on edustava, laaja ja luonnontilainen kokonaiuus. Lisäksi alueella esiintyy monta uhanalaista kasvi- ja sammallajia. Alueella on myös tärkeä lintualue. Etelänevan alueella esiintyy myös lettorämettä ja mesotrofista rimpinevaa. Alue kuuluu myös metsäpeuran esiintymisalueisiin.

3.3. Muut tärkeät lajit: Manitut kasvit perusteena D, ovat alueellisesti uhanalaisia. Komiteamitinnön mukaan luhtakilpisammal on alueellisesti hävinnyt, mutta se esiintyy Etelänevalla. Kiiltosirppisammal on alueellisesti erittäin uhanalainen. Hoikkavilla, suovalkku, rimpivihvilä, lettokuirisammal ja lettolehväsammal ovat alueellisesti vaarantuneita. Vaaleasara ja punakämmekkä ovat silmälläpidettäviä kasveja.
Alueen luonnontilaa uhkaavat lähinnä ojitukset ja hakkuut.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen taulukoissa 3.1 ja 3.2 mainitut luontotyypit ja lajit kuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.
Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

  • alueella vallitseva luontotyyppien ja lajien sekä niiden elinympäristöjen tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys,
  • luontotyypin tai lajin elinympäristön laatua tai lajin populaation elinvoimaisuutta parannetaanennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. SSO-alueeseen on lisätty reunasoita sekä suoalueita yhdistäviä metsäalueita. Toteutustapa on koko alueella luonnonsuojelulaki.

Suojelun perusteina olevat luontotyypit

Nimi

Pinta-ala,ha

Humuspitoiset järvet ja lammet 3,6
Pikku joet ja purot, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta 0,03
Keidassuot 320
Vaihettumissuot ja rantasuot 26
Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 0,0002
Aapasuot 1440
Boreaaliset luonnonmetsät 10
Puustoiset suot 690


Suojelun perusteina olevat lajit

Laji

Tieteellinen nimi

metsäpeura

Rangifer tarandus fennicus

 

Julkaistu 10.9.2019 klo 15.37, päivitetty 12.9.2019 klo 15.24

Aihealue: